Sinä lähdet ja tulvii Pohjanmaa

Ihanaa keskiviikkoa!

Viikko lähti käyntiin ensimmäisellä GEM-tunnilla, jolla en pudonnut kärryiltä kuin kerran! Fiilis siis tällä hetkellä varovaisen toiveikas sen suhteen, että kurssista saatetaan jopa päästä läpi.

Tällä viikolla harjoiteltiin tietokantojen valmistelemista käyttöön. Siihen kuului esimerkiksi kohteiden ryhmittelyä ja yhdistämistä merge selected features ja  dissolve -toiminnoilla, sekä tiedon liittämistä tietokantaan Excelistä, muista tekstitiedostoista (CVS) ja toisista tietokannoista join-työkalulla.

Käytyämme toiminnot läpi, oli aika hypätä kylmään veteen ja kokeilla, jäikö edellisestä parista tunnista mitään mieleen. Seuraavaksi tehtävänä oli nimittäin tuottaa teemakartta, joka kuvaisi Suomen vesistöalueiden valuma-alueominaisuuksia ja tulvaherkkyyttä.  Valuma-alueet ovat korkeampien maastonkohtien eli vedenjakajien väliin jääviä alueita, joilta kaikki vedet päätyvät samaan vesistöön. Useimmille tuttuja vedenjakajia ovat varmasti esimerkiksi Suomenselkä, joka erottaa Pohjanmaan valuma-alueet Järvi-Suomen valuma-alueista, sekä Pohjois-Suomessa sijaitseva Maanselkä. Lopputulokseni voitte tarkastaa kuvasta 1.

Valitsin tällä kertaa vielä helpomman version, sillä vaikka päivän opinnot olivatkin alkaneet lupaavasti, ei itseluottamukseni ollut vielä aivan palannut ennalleen. Baby steps jne. Kuten Anttonikin totesi blogissaan, tehtävä olikin melkoisen yksinkertainen ja nopea tehdä. Anttonin tavoin minullakin haasteeksi osoittautui kuitenkin kartan visualisointi. Tuntui, että vaikka värisävyjä olisi säätänyt tunteja ja taas tunteja, niin kartta näytti silti yhtä kamalalta. Lopputuloksena olikin hieman sekavan rusehtava kartta. Kartalla näkyy tulvaindeksit valuma-alueittain koropleettikarttana, sekä ympyrädiagrammeissa valuma-alueiden järvisyys- ja maapinta-ala. Varsinkin Suomen eteläisissä osissa ympyrädiagrammit peittävät hieman ärsyttävästi rannikon valuma-alueet. Tästä voidaan päätellä, ettei toteutustyyli ole aivan paras tälläisen tiedon esittämiseen, vaan järvisyyden ja maapinta-alansuhdetta eri valuma-alueilla olisi voitu esittää vaikkapa erillisenä diagrammina.

Kartasta huomaa heti, että tulvaherkimmät alueet löytyvät rannikoilta. Olen itse kotoisin Pohjanmaalta, joten joka keväiset tulvat ovat tuttu ilmiö. Korkein tulvaindeksi on Aurajoen valuma-alueella. Kartasta voidaan myös huomata, että tulvaherkimmillä alueilla järvisyysprosentti on usein melko pieni. Järvet tasaisivat jokien virtaamaa, mutta esimerkiksi Pohjanmaalla järviä on hyvin vähän. Kun siis yhdistetään lumien sulamisvedet ja tasainen maasto, on kasassa täydelliset ainekset tulvimiseen. Saaga kuvaileekin suuren tulvaindeksin omaavia alueita oikein hyvin: ”Suuren indeksin omaavat alueet ovat alavia, valuma-alueina pieniä, pinnanmuodoiltaan vain pientä vaihtelua omaavia eikä alueilla ole suuria järvialtaita. Tällöin vedellä ei ole mahdollisuutta virrata esimerkiksi mereen, vaan se tulvii joen reunojen yli pelloille. ” Saaga on myös onnistunut visualisoimaan karttansa erittäin kauniiksi, propsit siitä!

Loppuun vielä viikon biisi, sopivasti teemaan liittyen:

Lähteet:

Wikipedia: Suomenselkä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomenselk%C3%A4) (luettu: 30.1.2019)

Wikipedia: Maanselkä (https://fi.wikipedia.org/wiki/Maanselk%C3%A4_(vedenjakajaseutu)) (luettu: 30.1.2019)

Laapotti, S. ”Kovaa hermojen koettelua”, luettu 30.1.2019, https://blogs.helsinki.fi/saagalaa/

Tumanoff, A. ”Tietokantaliitoksia ynnä muuta”, luettu 30.1.2019, https://blogs.helsinki.fi/gis-1-anttoni/