Mitä tapahtuu? Olen hereillä

Hyvää päivää ja tervetuloa seuraamaan epätoivoista tietäni kohti GIS:n saloja. Aloitin matkani tyylikkäästi myöhässä, sillä olin ensimmäisen kurssikerran aikaan palaamassa eräältä hieman  toisenlaiselta matkalta. Kulttuurishokista toipuessani todellisuus läjähti päin kasvoja varsin kivuliaasti, eikä kurssijunaan mukaan vauhdista hyppääminen ollutkaan aivan niin helppoa. Katselimme QGIS:n kanssa toisiamme, huidoimme käsiämme ja huusimme kovempaa ja kovempaa toivoen, että toinen vihdoin ymmärtäisi mitä toinen haluaa.

Lopulta keskityin tekemään hengitysharjoituksia neljä tuntia, ja päätin aloittaa alusta seuraavana päivänä.

Vaikka vihaisena ei saisi mennä nukkumaan, niin silloin tällöin siitä voi kuitenkin olla apua. Tänään saavuin kampukselle hyvä aamupala vatsassani, ja aloin tekemään ensimmäisen luentokerran harjoituksia uudella tarmolla. Ne sujuivat hieman paremmin, ja jotain selvästi upposi päähän; parin tunnin harjoittelun jälkeen työkalut tuntuivat löytyvän jo helposti ja harjoitusohjeessa esitellyt toiminnot tulivat tutuksi.

Ensimmäinen kartta, jonka tein, jäi ikävä kyllä suorastaan kamalan näköiseksi, sillä ystäväni kiire ja ahdistus koputtelivat olalle ja saivat järkeni sumenemaan yhdellä kellonvilkaisulla. Olin jo aikeissa julkaista sen täällä joka tapauksessa, mutta selailtuani muiden ensimmäisiä blogipostauksia huomasin omassani niin paljon virheitä, etten pystynyt. Kiitos siis Amelialle, Sinille ja Elinalle, joiden kartoista havaitsin, että mm. oman karttani typpipäästöarvot olivat väärin.

Kuva 1. Ensimmäisestä kartastani huomaa, että typpipäästöt ovat suurimpia Puolassa, ja matalimpia Virossa.

Huomasin, että olimme Sinin kanssa valinneet aika samanlaiset sävyt, mutta käyttäneet niitä eri suuntiin: Sini oli tulkinnut vihreää ekologisena sävynä, joten hänen kartassaan Viro esiintyi kaikista tummimman vihreänä. Puola taas taittoi väriltään keltaiseen, sillä siellä typpipäästöt ovat korkeimmat. Itse valitsin kartan värisävyiksi vihreän lähinnä, koska se tuntui minusta luonnolliselta sävyltä kuvata mannerta, ja kartassani voimakkaimmat eli tummimman vihreät sävyt viittaavat korkeampiin typpipäästöarvoihin.

Karttani on ainakin ensimmäiseen tuotokseeni verrattuna varsin onnistunut, ja ilmiö erottuu kartasta mielestäni hyvin. Parannettavaa olisi kuitenkin ainakin värisävyissä, sillä Itämeren syvyyskäyrät tuntuvat hieman hukkuvan vaaleansiniseen. Myös järvien vaaleus tekee kartasta hieman sekavan näköisen.

Aivan täysin ahdistuksetta ei selvitty tiistainkaan GIS-päivästä, mutta valoa kohti mennään. Toiveissani on saada tällä viikolla ulos vielä jonkinlainen teemakartta Suomen kunnista, mutta luulen, ettei sydämeni kestäisi sen väkertämistä juuri nyt.

Kiitos kaikille lukijoille, ja loppuun vielä päivän musiikkisuositus. Tämä soi päässäni ehkä siksi, että lukuisten viikkotehtävien takia minun todella pitäisi olla pyykkäämässä ja tiskaamassakin. Olisipa vain aikaa.

Lähteet

Ahtinen, Sini. Ensimmäinen kurssikerta (15.1.2019) https://blogs.helsinki.fi/ahtisini/ (luettu: 22.1.2019)