Vuonna 1945 Eteläsuomalaisessa käsiteltiin Ylioppilaitten Kulttuuriviikon kilpailuja.

Ensimmäisessä numerossa kirjoitetaan, kuinka sotavuodet eivät ole pysäyttäneet kulttuuriharrastusta, päin vastoin. Korsuissa tehtiin jatkuvasti kulttuurityötä ja esimerkiksi rintamakiertueiden myötä “[r]ivisotilaat ovat näin saaneet esittävän taiteen harrastuksen tartunnan”. Tekstissä myös ennustetaan kulttuurin nousua kansan henkisen voiman kasvettua menneen vuosikymmenen ongelmista.

Kolmannessa numerossa taas käsiteltiin itse kilpailua, jossa ESO sijoittui “yllättävän hyvin” toisele sijalle. Menestystä tuli erityisesti viulunsoitossa ja vapaavalintaisissa suorasanaisissa kirjoituksissa.

“Ennakoluuloton valmeus omaksumaan niin idän kuin lännen tarjoamat kulttuurivirtaukset on tämänhetkisen akateemisen nuorison tunnussana, mutta niin, että kansallinen pohja on kaikkialla selvästi tunnettavissa jalkojen alla.”