Sähköinen tenttiminen

Helsingin yliopistossa on ollut tenttiakvaariotoimintaa kymmenen vuotta ja verkkotenttejä on tehty sitäkin pidempään. Vuonna 2013 sähköisen tenttimisen edistäminen kurssien suoritusmuotona aktivoitui HYYn aloitteesta ja silloisen vararehtorin toiveesta ja Sähköisen tenttimisen projekti käynnistettiin kehityspäällikön päätöksellä.

Edit 20.5.2014: kuva ja ensimmäinen kappale päivitetty.

Jotta sähköistä tenttimistä voi edistää, on käsite aluksi määriteltävä. Asko Karjalainen on väitöskirjassaan Tentin teoria (2001) määritellyt tentin ”koulutukseen sisältyväksi, tahallisesti rakennetuksi ongelmatilanteeksi”, josta opiskelijan on suoriuduttava osaamisensa avulla. Tenttiin liittyy oleellisesti siinä suoriutumisen arviointi ja mittaaminen, ulkoinen kontrolli ja kytkös todelliseen elämään. Em. määritelmän lisäksi vaikuttaa siltä, että tenttimistä käytetään tyypillisesti summatiiviseen arviointiin ja tenttitilaisuus on ajallisesti rajattu suoritus. Kun puhutaan sähköisestä tenttimisestä, viittaan nimenomaan opiskelijan osuuteen tenttimisprosessissa, jossa opiskelija hyödyntää tuotoksensa aikaansaamisessa ja palauttamisessa arvioitavaksi tietokoneita ja -verkkoja.

Sähköisen tenttimisen projektin puitteissa päädyin määrittelemään sähköisen tenttimisen muodot suhteessa tenttiaikaan ja tenttipaikkaan, jolloin muodostuu seuraavanlainen nelikenttä:

sahkoinententti-nelikentta

Nelikentän mukaisia sähköisen tenttimisen muotoja ovat:

  • Kun sekä tenttiaika että -paikka määrätään, ilman tietokoneita useimmat puhuisivat ”perinteisestä tentistä”, joka tehdään luentosalissa valvojien silmien alla kynällä paperille. Kun perinteisesti valvottuun tenttiin käytetään tietokoneita ja -verkkoja, sähköisen tenttimisen vaihtoehtoja ovat tietokoneluokkatentti, kuten yliopistolla TVT-ajokortti, tai Bring Your Own Device(BYOD) -tentti, kuten sähköisten ylioppilaskirjoitusten on tarkoitus olla. Myös Aalto-yliopiston sähköisen tenttimisen viimeisimmät pilotit projektissa Uudet koekäytännöt tähtäävät BYOD-suuntaan.
  • Kun tentin saa tehdä missä vain, puhutaan verkkotentistä. Verkkotenttejä ei todennäköisesti valvota, vaan opiskelijat saavat ja heidän on jopa toivottavaa hyödyntää materiaaleja ja muistiinpanoja tenttiä tehdessään. He voivat tehdä tentin myös yhdessä, kunhan jokainen palauttaa oman vastauksen. Tällaisessa tentissä kysymykset ovatkin tyypillisesti soveltavia esseetehtäviä. Kun verkkotentin tenttiaika on määrätty, on tarpeen tarkentaa, että tarkoitetaan verkkotenttitilaisuutta, kuten valtiotieteellisen tiedekunnan verkkotenttipilotissa. Koska kaikilla opiskelijoilla on sama tenttiaika, kaikilla voi myös olla samat tenttikysymykset.
  • Jos tenttiaikaa ei ole määrätty, vaan on esimerkiksi annettu kahden viikon ajanjakso, jona aikana opiskelija suorittaa tentin, on hyvä tarkentaa, että tarkoitetaan verkkotenttiperiodia. Tällöin on mahdollista lisäksi rajata itse tenttiaika siitä, kun opiskelija aloittaa suorituksensa, esim. kolmeen tuntiin. Toisaalta jos opiskelijalle annetussa tehtävänannossa ei ole ajallista eikä paikan rajausta, ei ehkä enää puhutakaan ”tenteistä” vaan ”tehtävistä”. Verkossa tentti ja tehtävä on mahdollista toteuttaa samoilla välineillä, joten lopulta on opettajan päätettävissä, millä nimellä hän oppimisaktiviteettia haluaa kutsua. Opettajan antama nimi oppimisaktiviteetille saattaa toki myös vaikuttaa opiskelijan ajatteluun; tenttiin suhtaudutaan eri tavalla kuin tehtäviin.
  • Jos opiskelija saa itse valita tenttiajan, kunhan tekee tentin määrätyssä paikassa, puhutaan tenttiakvaariosta. Tällöin opetuksen järjestäjä varustaa luokan siten, että siellä on välineistö sekä tentin suorittamiseen että suorituksen seurantaan. Käytännössä tila näyttää tavalliselta tietokoneluokalta, jossa on muutama kamera huomaamattomasti katonrajassa. Helsingin yliopistossa tenttiakvaariotiloja on Viikissä maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa sekä keskustassa oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja Porthaniassa uusi, muita suurempi pilottitila.

Sähköiseen tenttimiseen tarvitaan vähintään se verkkosovellus, jolla opiskelija palauttaa tuotoksensa. Sähköisen tentin muodosta riippuen lisäksi tarvitaan tuotoksen tekemisen väline, joka voi olla sama kuin palautuspaikka – opiskelija voi esimerkiksi tehdä monivalintatentin Moodlessa ja palauttaa sen siellä – tai tekemiseen voidaan käyttää muitakin välineitä. Esimerkiksi verkkotenteissä, joissa opiskelija palauttaa tiedostoja, opiskelija voi tehdä vastauksensa valitsemillaan välineillä, opettajan ohjeistuksen mukaan. Tarvittaessa tuotos voisi olla vaikka ääni- tai videotiedosto, vaikka tyypillisin lienee tekstinkäsittelyuohjelmalla tuotettu esseevastaus. Tenttiakvaariotoiminnassa tarvitaan myös kalenterisovellus, jolla opiskelija tekee paikanvarauksen tenttiin. Kalenteri kytkeytyy tenttijärjestelmään siten, että vain varattuna aikana opiskelija pääsee tekemään tentin vain varaamaansa paikkaan. Lisäksi tenttivalvontaa varten tarvitaan oma sovelluksensa.

Kaiken tentinaikaisen tarpeen lisäksi sekä opettajan että opiskelijan prosessia helpottaa, jos tentinaikainen toiminta kytketään opintohallinnon järjestelmään, joka esimerkiksi Helsingin yliopistossa on Oodi. Tällöin opiskelija voisi esimerkiksi varata tenttiakvaariopaikkoja vain niihin tentteihin, joihin on ilmoittautunut, ja opettaja voisi helposti viedä tenttiensä suoritustiedot arvioinnin jälkeen edelleen opintorekisteriin.

Sähköisen tenttimisen projektissa on tarkoituksena paitsi edistää sähköisen tenttimisen muotoja sekä pedagogisen kehittämisen, opiskelijan opintojen tehostamisen että opettajan työn tukemisen näkökulmista myös kirjoittaa ohjeita sekä tutkia ja raportoida tuloksia. Syksyn 2013 ja kevään 2014 aikana sähköisestä tenttimisestä on keskusteltu kotimaisissa seminaareissa ja ensimmäinen konferenssiartikkeli opiskelijoiden tenttiakvaario- ja verkkotenttikokemuksista on hyväksytty kesän 2014 kansainväliseen konferenssiin. Tähän merkintään opintohallinnon näkökulmaa löytyy OpintosekTORI-blogimerkinnästä Sähköinen tenttiminen osana opintohallintoa.

2 thoughts on “Sähköinen tenttiminen”

Comments are closed.