Pariisin marraskuisten terrori-iskujen jälkeen uhreja kunnioittavat Ranskan liput, kynttilät ja rauhansymbolit täyttivät sosiaalisten medioiden virrat. Jotkut huomauttivat, ettei Facebook tarjonnut Beirutissa samassa tilanteessa oleville ihmisille samanlaista ’Olen turvassa’ -välinettä tai muita libanonilaisille kohdistettuja sympatian ilmauksen muotoja. Vaikka en ole ihan vakuuttunut siitä, että somen luonteeseen kuuluisi olla tasaveroisten representaatioiden näyttämö, huomautus toimii silti terveellisenä muistutuksena siitä, miten uutiset eri puolilta maailmaa aktivoivat meitä poliittisesti somessa.
Australialainen tutkija Max Halupka kutsuu niin sanottua ”kliktivismiä” legitiimiseksi poliittiseksi toiminnaksi. Hänen mielestään nettikäytännöt ovat valtio-opin laiminlyöty tutkimusalue. Päivitysten ja tykkää-painamisen avulla kommunikoidaan että jotkut ovat enemmän oikeassa tai vain parempia kuin toiset. Vedetään tehokkaasti rajoja eri ryhmien välille. Somessa luodaan jatkuvasti eri poliittisia ja ideologisia merkityksiä ja vasta-asetelmia.
Opiskelijat valitsevat usein nettikeskusteluja opinnäytetutkielman materiaaliksi. Oikein käsiteltynä se voi tuoda esille tärkeitä tietoja nyky-yhteiskunnasta. Varsinkin elämäntapoihin liittyvät aiheet – kuten seksuaalisuus, luonnonsuojelu tai ruokavalio – toimivat suodattimina ja välineinä some-kansan poliittisessa toiminnassa. Somessa tekemämme poliittiset kannanotot ovat nykyään tärkeitä osia meidän omakuvaamme ja identiteettiämme. Viestimme keitä haluamme olla, ja mihin leiriin haluamme muiden ajattelevan meidät kuuluvan. Toimimme poliittisina olentoina kun ilmaisemme Pariisin iskuihin liittyvää järkytystä, näytämme iloa jalkapallovoiton takia tai liikutumme kissankuvista.
#Viskikohu
Muistatteko viime vuoden viskikohun? Kun alkoholijuomien kuvia ja ”viski viski viski” ilmauksia tulvi Facebookiin, Twitteriin ja Instagramiin? Sosiologikollegani kanssa olemme tämän vuoden aikana tutkineet tätä niin sanottua ’viskigatea’ ja me väitämme että tapahtuma paljastaa jotain keskeistä suomalaisen nyky-yhteiskunnan poliittisista ryhmittelyistä.
Lokakuussa 2014 Aluehallintovirasto (AVI) kielsi viski-sanan käytön olut- ja viskimessujen nimessä, ja mediaraportoinnissa väitettiin myös virheellisesti että kielto olisi koskenut tilaisuutta käsitteleviä blogikirjoituksia. Reaktio ei antanut odottaa itseään. Lokakuun viikonlopun aikana nettikommentti-kansa raivosi virkamiesten tarpeettomasta vallankäytöstä sekä sananvapauden rajoittamisesta. Vihaiset osallistujat puhuivat ”naurettavasta holhouksesta”: ”Suomessa [on] aivan liikaa virkamiehiä kun tuollaisiin asioihin on aikaa puuttua. Ja veronmaksajat maksavat”, kirjoittaa eräs keskustelija. ”Taas yksi hyvä viite siihen miksi Suomessa on liikaa virkamiehiä”, toteaa toinen kirjoittaja, ja kolmas osallistuja kysyy jos AVI:lla on valtuudet rajoittaa yksityisten ihmisten sananvapautta, ja hän vastaa itse: ”Eihän sillä oikeasti tietenkään ole, mutta sellaista valtaa käytti silti. Ja valta on sillä, joka ottaa vallan käyttöönsä – luki säädöksissä mitä vain”.
Frustraation ytimessä ilmestyi näkemys että suomalaisella valtiolla ja sen virkamiehillä on liikaa valtaa ja että, näin ollen, virkamiehet olivat yrittäneet rajoittaa ihmisten sananvapautta. Tämä on osittain odotettu reaktio, koska sananvapaus on demokratian pyhä arvo, ja sen uhkaaminen on näyttänyt ajavan ihmisiä aktivoitumaan. Vaikka turhautuminen siitä, että valtio puuttuu henkilökohtaiseen elämänalueeseen, kanavoituikin vahvasti Viskigatessa sananvapauden teeman kautta, keskustelusta löytyi myös suomalaisille tyypillisiä alkoholin pyhyyteen liittyviä elementtejä, kuten vapaus alkoholikäyttöön ja alkoholin käytön sääntelyyn liitettyjen moralististen elementtien pilkkaaminen. Sosiologi Pekka Sulkunen kuvasi jo 1980-luvulla miten suomalainen keskiluokka ymmärsi alkoholipolitiikkaa valtion ja yksilön välisessä henkilökohtaisessa suhteessa. Valtion sääntely koettiin henkilökohtaisena loukkauksena.
Sukupuolistettu diskurssi
Kiinnostavaa viskigaten yhteydessä oli myös pohtia kenelle kysymys oli niin tärkeä? Ketkä osallistuivat some-raivoon? Kenen mielipiteet vallitsivat nettikeskustelua? Poliittisesti katsottuna voidaan sanoa, että uusnationalistit ja uusliberalistit löysivät toisensa. Vastenmielisyys alkoholirajoituksia kohtaan on markkinauskollisten ja kansallisten henkilökohtaisen etujen puolustajien yhteinen agenda.
Yksinkertaisin vastaus kysymykseen ketkä reagoivat on kuitenkin: ”miehet”. Vaikka raivo ulkoisesti näytti olevan sananvapauden rajoittamisen ja tarpeettoman byrokratian vastainen, selvin yhteinen tekijä oli kuitenkin osallistujien sukupuolistettu diskurssi. Viholliset eivät olleet pelkästään valtio, moralistit ja virkamiehet, vaan myös naiset. Viskikohun luonteeseen kuului miesyksilön suvereniteetin puolustus.
Tämä kukkahattutätien holhous on mennyt jo liian pitkälle!
Nuo typerät kukkahattuhyysärit on viimeinkin saatava kengänkuva takamuksessa ulos viroistaan.
Vihernaiset ovat lähinnä keskittyneet liito-oravan papanoihin ja teollisuuden alasajoon jotta voisimme palata luoliin asumaan.
Viskikohu näyttää että keskustelupalstat ja some ovat poliittisia toimintapaikkoja. Niissä voi pelata vanhan temaattisen sisällön kanssa – alkoholi, moraali, valtion vaikutusvalta yksilöön – ja konstruoida uusia. Siinä tuotetaan tehokkaasti poliittisia vastakohtia: Olet vapaa mies tai moralisoiva kukkahattutäti.
Kun puhutaan Suomen brändistä ja hienoista asioista jotka yhdistävät meitä kansana, voidaan viskikohua ehkä pitää pohjanoteerauksena. Ulkoministeriö ilmoitti lokakuussa julkaisseensa suomalaisia emojeja saunasta, hevirokkareista ja Nokia-puhelimista. Toivoisin etteivät kukkahattutädit ja vihaiset miespuoliset alkoholinjuojat pääsisi tähän emojikokoelmaan.
Mutta jos halutaan tutustua suomalaisiin poliittisiin ääriryhmittymiin, some on oiva paikka aloittaa.
Lyhyempi versio tekstistä julkaistaan Aikalainen-lehdessä.
Lukemista:
Halupka, Max (2014). Clicktivism: A systematic heuristic. Policy & Internet, 6(2), 115-132.
Hellman, Matilda ja Katainen, Anu (2015) The Autonomous Finnish Man against the Nanny State in the Age of Online Outrage. The State and the Citizen in the “Whiskygate” Alcohol Policy Debate. Sosiologia 4: 334-348.
Koivunen, Anu & Lehtonen, Mikko. 2011. Kuinka meitä kutsutaan? Kulttuuriset merkityskamppailut nyky-Suomessa. Tampere: Vastapaino.
