Kuukausi: maaliskuu 2024

Talous- ja kuluttajataitojen opetuksen tueksi on saatavilla runsaasti materiaaleja. Kokosimme opetukseen soveltuvista materiaaleista listauksen, joka löytyy blogin “Materiaalit”-sivulta.

Suomessa on useita toimijoita, jotka pyrkivät edistämään lasten ja nuorten talous- ja kuluttajaosaamista. Niin pankit, valtionhallinto kuin järjestötkin ovat kantaneet kortensa kekoon tämän yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi erilaisten materiaalien muodossa. Myös kotitalouden oppikirjoissa on tarjolla erilaisia materiaaleja ja tehtäviä kuluttaja- ja taloustaitojen opetukseen. Eri kirjasarjoja tutkimalla kuitenkin selviää, että näiden teemojen osuus kirjoista on häviävän pieni. Moni kotitalousopettaja onkin todennut, että kirjasarjojen materiaalit eivät ole riittäviä tai sopivia yläkouluikäisille (CONFIN-SKILLS 2024).

Materiaaleja tutkiessa herää kysymys: kenelle talous- ja kuluttajakasvatus on kohdennettu? Vaikka materiaalit ovat kaikkien saatavilla, ovatko ne kaikkien saavutettavissa?

Saavutettavuutta voidaan tarkastella useista näkökulmista. Kun tavoitteena on saada nuoret oppimaan, olisi keskeistä saada heidät tuntemaan osallisuutta. Ylhäältä alas suuntautuva opetus, joka ei kiinnity nuoren elämismaailmaan, saattaa nuoresta tuntua etäännyttävältä – suorastaan luotaantyöntävältä. Tutkimusten mukaan nuoret toivovat koulujen talous- ja kuluttajakasvatukselta nuorten näkökulmia ja lähtökohtia sekä konkreettisia esimerkkejä, jotka koskettavat nuorten elämää. (mm. Pajari & Harmoinen 2019; Kortesalmi, Autio, Ranta & Huiku 2022). Kun selaa opetusmateriaaleja ja keskustelee kotitalousopettajien kanssa, käy nopeasti selväksi, että monet saatavilla olevista materiaaleista jäävät hyvin kaukaisiksi yläkouluikäisen kiinnostuksen kohteista ja kokemusmaailmasta.

Materiaalit ovat herättäneet mietteitä myös sosiaalisesta ja pedagogisesta saavutettavuudesta. Sosiaalinen saavutettavuus liittyy esimerkiksi siihen, millaiset taustat on otettu huomioon, kenen tarinoita ja millaisia esimerkkejä kerrotaan sekä millaisia asenteita opetus tai materiaalit pitävät sisällään (ks. esim. Happo & Talonen 2022). Kuluttaja- ja taloustaitoja opetettaessa on ensisijaisen tärkeää, että oppilaiden taustoista ja tilanteista ei tehdä oletuksia. Opettajan tulisi olla tarkkaavainen, ettei hän toiminnallaan tai sanavalinnoillaan toiseuta tai uusinna erilaisia stereotypioita.

Esimerkiksi roolipelit mahdollistavat keinon oppia uutta ilman riskiä henkilökohtaisten taustojen esiin tulemisesta. Myös oppilaiden keskinäistä vertailua voidaan välttää eläytymällä toisen henkilön asemaan. Roolipelit tarjoavat näin mahdollisuuden oppia taitoja käytännössä sekä tehdä virheitä riskittömästi. Näistä myönteisistä seikoista huolimatta joissakin materiaaleissa roolihahmot tarjoavat samaistumispintaa vain tietynlaiselle ihmisryhmälle. Materiaalien henkilögalleria uusintaa usein normatiivista perhekäsitystä: keskiluokkaista ja koulutettua, eivätkä esimerkiksi uussuomalaiset tai sateenkaariperheet juurikaan näy kuvastoissa. Perheiden, nuorten ja erilaisten elämäntilanteiden moninaisuutta ei näin ollen edelleenkään huomioida ja tehdä näkyväksi.

Pedagogisesti saavutettavat materiaalit antavat jokaiselle oppijalle mahdollisuuden oppia (Happo & Talonen 2022) ja tähän liittyy myös kielellinen saavutettavuus. Osa kuluttaja- ja talousopetuksen materiaaleista ei kuitenkaan ota huomioon oppilaiden monimuotoisia kielellisiä taustoja. Osa oppilaista vasta opiskelee suomea, ja toisaalta tutkimusten mukaan myös suomea äidinkielenään puhuvien nuorten luku- ja kirjoitustaito on heikentynyt (ks. PISA 2018, PIRLS 2021, PISA 2022). Monet kuluttaja- ja talouskasvatuksen materiaalit sisältävät määrällisesti paljon tekstiä ja vaikeaa sanastoa, mikä saattaa uuvuttaa oppilaan jo ensisilmäyksellä. Kielitietoisuuden periaatteet ja esimerkiksi selkokielisyys tulisi nivoutua osaksi kuluttaja- ja talousopetuksen materiaaleja. Olisi tärkeää, että käsitteistö ja teemojen keskeisimmät ydinalueet olisi tuotettu selkeään ja helposti eriytettävään muotoon, ja että materiaalit tarjoaisivat oppilaille mahdollisuuden kokea samaistuttavuuden lisäksi myös minäpystyvyyden kokemuksia (Bandura 2006; vrt. Ranta ym. 2022).

Aihe ja erityisesti kuluttaja- ja talouskasvatuksen sosiaalinen saavutettavuus on ollut paljon esillä myös tiedekunnan yhteisellä Talousosaaminen -opintojaksolla. Mikko Puustisen luennolla mietittiin samoja teemoja yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta – kenelle se on suunnattu, millaisia piiloajatuksia yrittäjyyskasvatus sisältää ja onko todella niin, että kaikki on kaikille mahdollista, jos vain tarpeeksi yrittää? Myös Minna Aution luennolla syvennyttiin talousosaamisen materiaaleihin ja siihen, millaista normistoa ne sisältävät ja millaisia näkemyksiä ne uusintavat. Taru Lindblomin luennon ydin oli puolestaan se, että hyväosaisuus usein kasaantuu ja talous ei ole vain rahallisia resursseja, vaan osaamiseen, taitavuuteen, neuvokkuuteen ja jaksamiseen vaaditaan monenlaisia mahdollistajia.

Näiden luentojen kautta myös opettajaopiskelijat ovat päässeet pohtimaan, kuinka he voivat tulevassa ammatissaan ottaa huomioon oppijoiden monenlaiset taustat ja elämäntilanteet. Opettajaopiskelijat näkevät, että tulevaisuudessa heidän tehtävänsä on tarjota kaikille oppilaille yhtäläiset mahdollisuudet oppia kuluttajuudesta, taloudesta ja rahasta. Tulevien opettajien mukaan tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oletuksien tekemistä tulee välttää ja opetuksen tulisi tuoda kosketuspintaa kaikille oppilaille.

Hankkeen materiaaleja kehittäessä tavoitteena on ottaa huomioon opettajien toiveiden lisäksi ne puutteet, joita olemme jo olemassa olevissa materiaaleissa havainneet. Kiinnitämme erityistä huomiota siihen, että materiaalit olisivat 1) nuorisolähtöisiä, 2) sosiaalisesti, pedagogisesti ja kielellisesti saavutettavia, 3) helposti opettajan käyttöönotettavissa ja 4) tutkimusperustaisia.

Lähteet

Bandura, Albert (2006). Guide for constructing self-efficacy scales. In F. Pajares & T. Urdan (Eds.), Self-efficacy beliefs of adolescents (Vol. 5, pp. 307-337). Greenwich, CT: Information Age Publishing.

CONFIN-SKILLS (2024). Kotitalousopettajien haastatteluaineisto kuluttaja- ja taloustaitojen opetuksesta. Helsingin yliopisto.

Happo, I. & Talonen, E. 2022. Saavutettavuuden edistäminen koulutuksessa on
meidän kaikkien yhteinen tehtävä. Oamk Journal 180/2022. http://urn.fi/urn:nbn:fife2022102563263

Kortesalmi, Marilla, Minna Autio, Mette Ranta & Laura Huiku (2022). Osaamista omaan elämään ja kiinnittymistä yhteiskuntaan – nuorten kokemuksia koulun talousopetuksesta. Nuorisotutkimus 40:2, 24–40. https://journal.fi/nuorisotutkimus/article/view/120323

Leino, Kaisa, Sirén, Marjo, Nissinen, Kari ja Puhakka, Eija. (2023) Puoli tuntia lukemista. Kansainvälinen lasten lukutaitotutkimus (PIRLS 2021). Koulutuksen tutkimuslaitos. Tutkimuksia 37. http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-9620-8

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2023). PISA 2022. First Results Report. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe20231204151338

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2019). PISA 2018.  First Results Report. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-684-3

Pajari, Kati & Harmoinen, Sari (2019). Teachers’ perceptions of consumer education in primary schools in Finland. Discourse and Communication for Sustainable Education 10:2, 72–88. https://intapi.sciendo.com/pdf/10.2478/dcse-2019-0019

Ranta, Mette, Kruskopf, Milla, Kortesalmi, Marilla, Kalmi, Panu & Lonka, Kirsti (2022). Entrepreneurship as a neglected pitfall in future Finnish teachers’ readiness to teach 21st century competencies and financial literacy: Expectancies, values, and capability. Education Sciences, 12(7), 463. https://www.mdpi.com/2227-7102/12/7/463 

Artikkelikuva: Minna Autio.

Hankkeessa tutkitaan kotitalousopettajien lisäksi myös vanhempien näkemyksiä talous- ja kuluttajakasvatuksesta. Tavoitteemme on ymmärtää paremmin, miten kuluttaja- ja talouskasvatus toteutuu erilaisissa perheissä sekä millaisia odotuksia vanhemmat asettavat koulujen kuluttaja- ja talousopetukselle.

Talven aikana vanhempien haastatteluja on toteutettu pääkaupunkiseudulla sekä myös eri puolilla Suomea, esimerkiksi Oulun, Vaasan ja Jyväskylän seuduilla. Olemme keskustelleet erilaisten perheiden kanssa rakentaaksemme syvempää ymmärrystä vanhempien näkemyksistä ja erilaisten elämäntilanteiden kirjosta. Haastatteluissa on keskusteltu vanhempien omista rahaan ja talouskasvatukseen liittyvistä lapsuusmuistosta sekä heidän nykyisistä näkemyksistään kasvattajina. Tähän mennessä olemme haastatelleet viittätoista vanhempaa.

Yksi haastatteluistamme tarjoaa havainnollisen näkökulman siihen, miten kotien kuluttaja- ja talouskasvatus kiinnittyy arkisiin askareisiin ja perheen elämään:

”Just tämmöseen päivittäiseen elämään liittyviä välillä, että vaikka ku käydään ruokakaupassa ja sitte tulee se, tai jossain ostoksilla, ja sitte tulee se hinta, niin sitte lapset saattaa olla sillee, et ai noinko paljon se maksaa tai näin. Sitte pitää sitä vähän just käydä, että niin, että tää eläminen maksaa.”

Vanhemman puheenvuoro kuvaa haastatteluissa yleisemminkin esiin tulleita perheiden ajattelumalleja kuluttaja- ja talouskasvatuksesta. Vanhemmat kertoivat, että usein kasvatusta ei suunnitella ennakoiden, vaan se tapahtuu arjen lomassa lasten kehitysvaiheen mukaisesti. Haastatteluissa toistui myös ajatus siitä, että lapsille opetetaan kohtuullisuutta ja järkevyyttä silloin kun lapsi itse haluaa jotain. Monet vanhemmat ohjaavat lapsiaan säästäväisyyteen kannustaen heitä pohtimaan halun ja tarpeen eroa.

Koska hankkeen tavoitteena on kehittää pedagogisia työkaluja, olemme keskustelleet vanhempien kanssa myös siitä, millaista talouskasvatusta koulussa tulisi tarjota ja millainen työnjako koulun ja kodin välillä olisi heidän mielestään toimiva. Haasteeksi keskusteluissa on kuitenkin noussut se, että monet vanhemmat eivät ole tarpeeksi tietoisia siitä, mitä koulussa oikein opetetaan taloudesta ja kuluttamisesta. Monet vanhemmat ovatkin toivoneet kouluilta avoimempaa keskustelua ja viestintää.

Haastatteluiden perusteella vanhemmat näkevät koululla erityisesti kaksi tärkeää roolia kuluttaja- ja talouskasvatuksessa. Ensinnäkin kouluilla nähdään merkittävä rooli yhteiskunnan polarisoitumista hillitsevänä ja perheiden välisiä eroja tasaavana tekijänä. Koulussa opetus on kaikille samaa ja yhdenvertaista, ja oppilailla on mahdollisuus tutustua perheiden ja elämäntilanteiden kirjoon sekä oppia ymmärtämään perheiden erilaisia taloudellisia ja sosiaalisia lähtökohtia elämälle. Toisaalta taas koulun nähdään ja myös toivotaan tarjoavan teoreettisempaa taloudellista osaamista esimerkiksi siitä, miten yhteiskunta toimii. Monet vanhemmat myös toivovat, että koulussa keskusteltaisiin talouteen liittyviä riskeistä. Näin kodin tehtäväksi jäisi demonstroida, miten arkea käytännössä pyöritetään käymällä yhdessä kaupassa, maksamalla laskut sekä keskustelemalla lasten ja nuorten kanssa tavaroiden ja palveluiden hankinnasta.

Hankkeen ja vanhempien haastatteluiden alustavia tuloksia esitellään pohjoismaisessa 16th Nordic Youth Research Symposium: Youth in a Just and Fair World -konferenssissa kesäkuussa Tampereella. Pysykää siis kuulolla – palaamme aiheeseen blogin puolella viimeistään silloin!

Kirjoittaja: Jani Varpa, hankkeen tutkija

Artikkelikuva: Minna Autio