Osallistuin Tampereella järjestettyyn 16th Nordic Youth Research Symposiumiin (NYRIS, 12.–14.6.2024), jossa esittelin hankkeemme alustavia löydöksiä siitä, miten vanhemmat kokevat sosiaalistavansa lapsia kuluttaja- ja taloustaitoihin (Esitys: Financial Parenting: Communicating Consumer Skills with Children). Työpajan teemana oli sosiaaliset suhteet ja alustukset käsittelivät muun muassa siitä, miten nuorten kotoa poismuuttaminen vaikuttaa perheen sosiaalisiin suhteisiin sekä miten eri sukupolvet tukevat toisiaan perheyhteisössä.
Hankkeen tulokset olivat ensimmäinen silmäys siihen, miten taloudellinen vanhemmuus jäsentyy aineistomme perusteella. Nostimme esityksessä esiin neljä teemaa: talouskasvatus arjessa, säästäväisyyden ihanne suomalaisessa kulttuurissa, lasten taloudellinen toimijuus sekä kulutuksen ilo. Kaikki teemat kietoutuvat sukupolvien väliseen tietojen, taitojen ja ohjenuorien välittämiseen.
Talouskasvatus arjessa -teeman kautta jäsensimme talouskasvatuksen linkittymistä jokapäiväisiin askareisiin kuten kaupassa käyntiin. Jälkikasvun kanssa keskustellaan rahasta aina tilanteen sattuessa kohdalle – arjen lomassa – eikä rahankäyttöä erityisemmin suunnitella. Eksplisiittistä keskustelua talouskasvatuksesta vanhempien kesken nousi esimerkiksi tilanteissa, jossa neuvoteltiin viikkorahakäytännön käynnistämisestä ja muuttamisesta.
Säästäväisyyden ihanne läpileikkaa suomalaista keskustelukulttuuria. Vanhempien toiveena on se, että lapset ja nuoret oppisivat kuluttamaan järkevästi suhteessa tuleviin tuloihinsa. Hallitsematon velkaantuminen nähtiin pelottavimpana tulevaisuuden uhkakuvana, kun taas säästäväisyys ja myös sijoittaminen nähtiin tärkeinä taitoina. Myös työteliäisyyttä arvostettiin sukupolvien ketjussa. Saadun rahan eteen jälkikasvun tuli osallistua perheen arjen pyörittämiseen. Säästäväisyyteen puolestaan kannustettiin niin, että kun lapsi oli säästänyt omistaan tietyn osan, vanhemmat maksoivat osan tavoitteena olleen tavaran hinnasta.
Lasten taloudellinen toimijuus –teema on mielenkiintoinen osa perheen talouskulttuuria. Lasten ja nuorten toimijuus tuo esiin sen, miten lapset saavat vaikutteita perheen ulkopuolelta ja he tuovat näitä vaikutteita mukaan perheen talouskeskusteluun. Lapset ja nuoret saavat vinkkejä ja vaikutteita ystäviltään koulussa ja harrastuksissa sekä seuraamalla mediaa. Kun lapsilla herää uusia kulutustoiveita vaikkapa kaveripiirin kautta, he saattavat ehdottaa vanhemmilleen ”sopimusta”, jolla vanhempien osoittamasta tehtävästä saadaan tietty korvaus hankintaa varten. Liian vähäinen korvaus tehdystä työstä voi johtaa tilanteeseen, jossa lapsi keksii pienen ”liikeidean”, kuten naapuruston lumityöt, jolla hän hankkii lisärahoitusta hankintaansa varten. On kiinnostavaa huomata, ettei talouteen ja rahaan liittyvä keskustelu perheissä ole vain vanhempien antamaa opetusta ja tiedon jakamista, vaan keskustelua, johon kaikki osapuolet osallistuvat ja tuovat näkemyksensä.
Kulutuksen ilo on viesti siitä, miten eri sukupolvet omaksuvat ajatuksia toisiltaan. Siinä missä vanhemmat pyrkivät useimmiten välittämään säästäväisyyden ihannetta lapsilleen, lapset puolestaan voivat opettaa vanhempiaan suhtautumaan kulutukseen hieman sallivammin ja enemmän nautiskellen. On hyvä huomata, että lapset olivat vanhempiensa mukaan sisäistäneet säästäväisyyden melko hyvin ja varsinaiset ”ylilyönnit” olivat harvinaisia. Kiinnostavaa vanhempien näkemyksissä on se, että he kertoivat toisinaan yrittävänsä opettaa samanlaista nuorille leimallista rentoutta omille vanhemmilleen. Näin kulutuksen tavat ja arvostukset siirtyivät sukupolvien välillä molempiin suuntiin – eivät vain vanhemmalta nuorille. Säästäväisyyden ja kulutuksesta nauttimisen välillä on jännitteitä lasten ja vanhempien ohessa myös vanhempien ja isovanhempien välillä.
Kirjoittaja: Jani Varpa, hankkeen tutkija
Artikkelikuva: Minna Autio