Kirjastoteknologiaa tarjoavien yritysten kenttä on tällä hetkellä voimakkaassa muutostilassa. Ohjelmistojulkistusten ja maailmoja syleilevien tulevaisuusvisioiden lomassa olemme viime vuosina saaneet yhä useammin lukea myös uutisia fuusioista ja yritysjärjestelyistä. Monella on varmaan muistissa reilun vuoden takainen jymyuutinen alan suuriin kansainvälisiin toimijoihin kuuluneiden ExLibriksen ja Endeavorin fuusiosta. Fuusiouutinen kouraisi kotimaisia tieteellisiä kirjastoja erityisen voimakkaasti, sillä täällä oli käytössä sekä Exlibriksen (MetaLib, SFX) että Endeavorin (Voyager, ENCompass) tuotteita.

Myös kotimaiset kirjastojärjestelmien markkinat ovat keskittyneet nopeammin kuin ehkä kukaan vielä muutama vuosi sitten aavistikaan. Pohjoismainen Axiell ja puhtaasti kotimaiselta pohjalta toiminut Akateeminen Tietopalvelu ATP kertoivat joulun alla yhdistymisestään. Axiell oli jo aiemmin hankkinut sateenvarjonsa alle myös TietoEnatorin kirjastoille tuottamat toiminnot.

Axiell ja ATP olivat suomalaisten asiakkaidensa määrillä mitattuna kaksi selkeästi suurinta järjestelmätoimittajaa, ja yhdistymisen jälkeen niillä on asiakkainaan ylivoimainen enemmistö suomalaisista yleisistä kirjastoista. Merkittävimmän poikkeuksen muodostaa pääkaupunkiseudun kirjastojen Helmet-konsortio, joka otti joitakin vuosia sitten käyttöön amerikkalaisen Innovative Interfaces Inc:in rakentaman Millenium-järjestelmän.

Juha Hakalan analyysin mukaan (ks. “Kaksi vuosikymmentä kirjastoautomaatiota“, Tietolinja 1/2007 ) kirjastoalan viimeaikaisten yritysjärjestelyiden taustalla vaikuttaa se, että perinteisten integroitujen kirjastojärjestelmien osalta markkinat ovat jo täynnä, eli uusia asiakkaita löytyy yleensä ainoastaan järjestelmän vaihtajista. Niinpä järjestelmätoimittajat voivat hakea kasvua lähinnä vain kehittämällä uusia tuotteita tai ostamalla kilpakumppaneitaan. “Perinteisten” integroitujen kirjastojärjestelmien kehittäminen ei sen sijaan enää ole puhtaasti kaupallisesta näkökulmasta katsottuna mielekästä.

Fuusioiden puolesta puhuu myös se, että uusien kirjasto 2.0 -aikakauden ohjelmistojen kehittäminen vaatii runsaasti resursseja, eli markkinoiden logiikka vie sitäkin kautta kehitystä kohti suurempia toimijoita. Ei ehkä ole yllättävää, että tuorein Axiell-uutinen kertoo yrityksen sopineen yhteistyöstä brittiläisen kirjastojärjestelmätoimittajan DS:n kanssa. Yhteistyön tavoitteena kerrotaan olevan nimenomaan uuden sukupolven sisällönhallinta- ja portaalijärjestelmien kehittäminen.

Kotimaisen markkinatilanteen radikaali muuttuminen on aiheuttanut vipinää kirjastoalan yhteistyöelimissä, ja se on virittänyt viime päivinä kiivasta keskustelua myös Kirjastot.fi-portaalin keskustelupalstalla. Yleiset kirjastot ovat perinteisesti tottuneet asioimaan nimenomaan kotimaisten järjestelmätoimittajien kanssa, sillä näiden on koettu kuuntelevan nimenomaan suomalaisten kirjastojen tarpeita, kun taas suurille ulkomaisille firmoille Suomi ja sen pienet kirjastot olisivat ehkä pahimmillaan vain yksi marginaalinen markkina-alue muiden joukossa.

On tietysti ymmärrettävää, että kirjastoja pelottaa yhden järjestelmätoimittajan monopoliasema ja vaihtoehtojen puute. Jos markkinoilla ei ole kuin yksi järjestelmätoimittaja, mitä takeita on siitä että se tarjoaa asiakkailleen ajanmukaisia järjestelmiä tai pitää tuotteidensa hinnoittelun kohtuullisella tasolla? Lisäksi fuusio aiheuttaa myös akuuttia epävarmuutta ohjelmistohankinnan jo tehneiden ja sitä vasta suunnittelevien kirjastojen keskuudessa. Entä jos valittu tuote jääkin ohjelmistotoimittajan uudelleenjärjestelyjen jalkoihin? Tämä on tietysti pohjimmiltaan yleispätevä ongelma joka kannattaisi muistaa kaikkia ohjelmistohankintoja tehtäessä: ohjelmistoyhtiön lupauksista huolimatta jonkin tietyn tuotteen kehitystä tai markkinatilanteen muutoksia on hyvin vaikeaa ennakoida.

Toisaalta, kuten Oy Axiell Kirjastot Ab:n tuore toimitusjohtaja Janne Rouhiainen tuo kommentissaan esiin, muutosta ei tarvitse katsoa pelkästään uhkana vaan myös mahdollisuutena. Tieteellisten kirjastojen keskuudessa ExLibriksen ja Endeavorin fuusio on toistaiseksi herättänyt lähinnä positiivisia reaktioita. Järjestelmätoimittajien fuusio on avannut monilta osin uusia mahdollisuuksia toiminnan järkeistämiseen ja uusiin ratkaisuihin. Näin voi käydä myös tällä kertaa: jos voimia ei tuhlata keskinäiseen kilpailuun ja rinnakkaisten tuotteiden kehittämiseen, on kenties mahdollista kehittää yhteisillä resursseilla parempia järjestelmiä ja yhdenmukaisia teknisiä ratkaisuja.

Lopullisen vastauksen tällaisiin kysymyksiin antaa tietysti vain aika, jos sekään. Sillä välin teknisten järjestelmien parissa toimivien kirjastolaisten täytyy vain yrittää parhaansa mukaan tehdä järkeviä ja kaukonäköisiä päätöksiä, markkinavoimien heittelyn aiheuttamasta epävarmuudesta huolimatta.