Neljännellä kurssikerralla pääsimme testailemaan MapInfon Grid Maker -toimintoa, jonka avulla esillä oleva kartta-alue voidaan jakaa identtisen kokoisiksi pikkuruuduiksi. Ruudukko auttaa sijainteihin liittyvän tiedon analyysissä, sillä siihen voidaan liittää tietoja toisesta tietokannasta siten, että tietoon saadaan kunkin ruudun osalta esimerkiksi väestömäärä. Pistetieto muuttuu näin ruutukohtaiseksi tiedoksi, ja ruudun pinta-alaa säätelemällä voidaan vaikuttaa siihen, kuinka yksityiskohtainen lopputulos on. Esimerkiksi ruutukoko 500 m x 500 m saattaa johtaa varsin erilaiseen lopputulokseen kuin ruutukoko 2km x 2km. Sopivan ruutukoon määrittely riippuukin pitkälti aiheesta jota ollaan käsittelemässä ja toisaalta tutkimuksen alaisen alueen laajuudesta.
Kaksi ruututeemakarttaa
Valitsin ruutukarttojeni teemaksi 6-vuotiaiden lukumäärän pääkaupunkiseudulla. Kokeilin kolmea eri ruutukokoa: 500 m x 500 m, 1 km x 1 km ja 2 km x 2 km. Niistä esittelen tässä kaksi.
Kuva 1 6-vuotiaiden lukumäärä pääkaupunkiseudulla (ruutukoko 500 m x 500 m)
Ensimmäisessä kartassa (Kuva 1) käytin ruutukokoa 500 m x 500 m. 6-vuotiaiden lukumäärä tämän kokoisilla alueilla pääkaupunkiseudulla vaihtelee yhden ja 43 lapsen välillä. Luokittelu ei ole mielestäni tässä kartassa aivan onnistunut, sillä alimmissa luokissa ero on tehty 1-4 ja 4-8 lapsen välille kun taas ylimmässä luokassa hajonta on peräti 8-43. Yli neljäkymmentä esikouluikäistä lasta näin pienellä alueella on jo suhteellisen suuri tulos, joten näiden alueiden olisi pitänyt erottua paremmin lopputuloksessa. Kyseessä ei ole kuitenkaan pelkästään luokitteluongelma, vaan absoluuttisten arvojen esittämisen aiheuttama näköharha tulee myös tällä kartalla esiin. Ydinkeskusta-alueilla kerrostalojen lukumäärä on suuri ja siten lasten kertymä saattaa kohota suureksi näin pienelläkin pinta-alalla. Omakotitalovaltaisilla alueilla taas samaan absoluuttiseen arvoon pääseminen on vaikeampaa, varsinkin kun huomioon otetaan vain yksi ikäryhmä.
Kuva 2 6-vuotiaiden lukumäärä pääkaupunkiseudulla (ruutukoko 2 km x 2 km)
Toisessa kartassa (Kuva 2) asetin ruutujen kooksi 2 km x 2 km. Neljän neliökilometrin suuruiset alueet ovat 16 kertaa laajempia kuin Kuvan 1 alueet. 6-vuotiaiden lukumäärä vaihtelee nyt yhden ja 234 lapsen välillä. Vaaleimmalla värillä on merkitty alueet, joissa 6-vuotiaita on 1-12, keskitummalla alueet, joissa lukumäärä on 12-68 ja tummimmalla alueet, joissa lapsia on 68-234. Kartalle on lisäksi merkitty pääkaupunkiseudun tieverkko sekä rautateiden kulkusuunta.
Ruututeemakarttojen informaatioarvo
Mielestäni näistä kahdesta vaihtoehdosta jälkimmäinen kartta on kuvaavampi. Luokittelu on mielestäni onnistunut, mutta luokkien lukumäärän olisi voinut nostaa neljään, jolloin ylimmän luokan vaihteluväli (68-234) ei olisi jäänyt niin suureksi. Paremmalla luokittelulla myös pienemmän ruutukoon kartta olisi voinut antaa aiheesta pätevän esityksen.
Absoluuttisia arvoja kartalla esitettäessä kaupunkien ydinkeskusta-alueiden ja maaseutumaisempien lähiöalueiden vertailu ei kuitenkaan ole järkevää. Keskusta-alueita kuvatessa pienempi ruutukoko kertoo alueiden erilaistumisesta paremmin, ja tällaisessa tilanteessa Kuva 1 antaa aiheesta yksityiskohtaisemman esityksen. Kuvan 2 suuri ruutukoko peittää keskustamaiset alueet alleen ja antaa sen mielikuvan, että keskusta-alueen sisällä ilmiötä esiintyy tasaisesti. Mikäli absoluuttisia arvoja esitettäisiin ruututeemakartalla esimerkiksi sanomalehdessä, olisi järkevää merkitä ydinkeskusta-alueiden sijainti jollakin tavalla karttaan, jotta lukija huomioisi, että ne aluerakenteeltaan poikkeavat selvästi ympäristöstään.
Absoluuttisten arvojen etu on se, että ne ovat helposti hahmotettavissa. Kun lukija tietää tietyn ihmisryhmän lukumäärän ja alueen koon, hän pystyy hyvin visualisoimaan todellisuutta. Absoluuttiset arvot ovat tärkeitä myös esimerkiksi päiväkoti- ja kouluverkkoa suunniteltaessa. 6-vuotiaat lapset ovat esikouluiässä ja ovat tulevan vuoden aikana aloittamassa peruskoulun. Mikäli tämän ikäisten lasten lukumäärä neljän neliökilometrin alueella kohoaa yli kahdensadan, merkitsee se, että esikouluryhmiä ja ala-asteen ensimmäisiä luokkia tulisi vastaavalla alueella olla jo lukuisia. Absoluuttiset arvot ovat siten aluesuunnittelun kannalta merkittävässä roolissa. Lapsiperheet näyttäisivät myös sijoittuneen hyvien liikenneyhteyksin varrelle. Tämä näkyy, mikäli vertaamme rautateiden sijoittumista suhteessa 6-vuotiaiden lukumääriin. Läntisen ja keskisen junayhteyden päättyessä myös 6-vuotiaiden lukumäärä tippuu. Itäinen Riihimäelle jatkuva junayhteys sen sijaan korreloi lapsiperheiden sijoittumisen kanssa siten, että radanvarsi on tiuhaan asuttua halki Pohjois-Vantaan.
Ruututeemakartan etuna on se, että kartan tekijä voi itse määritellä tutkittavien alueiden koon, eikä esimerkiksi hallinnollisia rajoja ole pakko noudattaa. Esimerkiksi juuri tämän viikon karttaesityksessä pääkaupunkiseutu on esitetty yhtenäisenä alueena, vaikka se kattaakin neljä kuntaa. Koropleettikartassa käytetään tavallisesti jotakin valmista aluejakoa, kuten kunnat tai kunnan pienalueet, jolloin alueiden vaihtelevat koot saattavat muodostua riesaksi. Pisteteemakarttojen haittapuolena taas on se, että ilmiön ollessa tiuhaan esiintyvä, pisteiden lukumäärä tietyillä alueilla saattaa kohota suureksi. Tämä saattaa tehdä karttaesityksestä sekavan. Ruututeemakartassa kartan tekijä helpottaa lukijan taakkaa tarjoamalla jo hieman pidemmälle analysoitua aineistoa.
Anna Ylinen oli blogissaan tehnyt kartan alle kouluikäisten lasten sijoittumisesta pääkaupunkiseudun sisällä. Myös hän oli huomannut, että lasten lukumäärä oli keskimääräistä suurempi juuri kaakkoislinjalla ja totesi, että väestömäärä ylipäätään on tilastotietojen mukaan tällä alueella ympäristöään korkeampi. Tähän vaikuttaa edistävästi hyvien liikenneyhteyksien sijoittuminen Itä-Vantaalle. Vastaavasti Pohjois-Espoon ja Länsi-Vantaan alueilla väestön määrä on ylipäätään vähäisempi esimerkiksi Nuuksion kansallispuiston ja Helsinki-Vantaan lentokentän valtaamien alueiden vuoksi.
Lähitulevaisuudessa rautatieyhteyden valmistuminen Helsingistä Helsinki-Vantaan lentokentälle tulee varmasti vaikuttamaan siihen, että nuoria perheitä muuttaa enemmän myös pääkaupunkiseudun keskiosiin. Tähän tulee varautua aluesuunnittelulla myös siten, että esimerkiksi kouluilla on valmius ottaa uusia oppilaita sisään.
Lähteet
Ylinen, Anna (2012). Neljäs kurssikerta – Gridi. Osoitteessa <https://blogs.helsinki.fi/annaylin/2012/02/07/neljas-kurssikerta-gridi/>. Viitattu 10.2.2012.