Viidennellä kurssikerralla harjoittelimme alueiden “bufferointia” sekä suoritimme liudan itsenäisiä tehtäviä, joissa hyödynsimme tietojamme koskien sekä bufferointia että aiemmin opittua tietokantojen päivittämistä. Bufferoinnilla viitataan ns. puskurivyöhykkeiden muodostamiseen eri kohteiden ympärille halutulla laajuudella. Oppitunti sujui vaihtelevalle menestyksellä. Jotkin MapInfon koukerot tuntuvat jo helpoilta ja sujuvat rutiininomaisesti. Näihin kuuluu esimerkiksi juuri taulukoiden päivittäminen ja tietojen tuonti niihin toisesta taulukkotietokannasta. Toisinaan epätietoisuus jostakin pienestä niksistä saattaa aiheuttaa täyden umpikujan. Esimerkiksi bufferointi tuntui näin ensimmäisellä käyttökerralla vielä hieman haasteelliselta.
Lentokenttien ja juna-asemien puskurivyöhykkeet
Kurssikerran alussa teimme harjoitustehtäviä liittyen pääkaupunkiseudun lentokenttiin ja juna-asemiin. Puskurivyöhyketoimintoa apuna käyttäen selvitimme esimerkiksi, kuinka paljon ihmisiä asuu ns. melusaastealueilla sekä juna-asemien välittömässä läheisyydessä. Puskurivyöhyketoiminto on esimerkiksi alueiden suunnittelussa ja kehittämisessä erittäin käyttökelpoinen työkalu, jonka monipuolisuus tuli esiin jo yhdenkin kurssikerran aikana. Liikenneverkoston suunnittelussa sitä voidaan hyödyntää siten, että varmistetaan reittien suunta ja asemien välimatka tavalla, joka maksimoi liikenneverkon käytön mutta estää sen ruuhkautumisen. Esimerkiksi juna-asemia tulisi olla riittävän tiheään, mikäli asutusta on paljon. Mikäli samalla tarkastellaan väestörakennetta ja huomataan työ- ja koulumatkalaisten volyymin olevan suuri, pitää myös tämä huomioida suunnittelussa. Toki hyvät liikenneyhteydet osaltaan vaikuttavat myös alueen myöhempään kehitykseen ja aiheuttavat jatkuvaa muutosta. Mikäli esimerkiksi junayhteydet ovat kunnossa, alue houkuttelee yhä enemmän asukkaita, mikä puolestaan lisää painetta olemassa oleviin liikenneverkostoihin.
Tarkasteltaessa Vantaan väestöä suhteessa juna-asemien sijaintiin saimme selville, että lähes joka viides vantaalainen asui alle 500 metrin päässä lähimmästä juna-asemasta. Heistä 72,3 % oli työikäisiä (15-65-vuotiaita). Radanvarret ovatkin erittäin houkuttelevia asuinpaikkoja, sillä moni työssäkävijä joutuu käymään Helsingissä töissä ja bussien käyttäminen on silloin hidasta.
Väestön pakkautuminen radanvarsille sekä kuntakeskus Tikkurilaan onkin aiheuttanut sen, että Helsinki-Vantaan lentokentän suunnittelussa on jouduttu huomioimaan lentomelun vaikutukset lähiympäristössä. Kahden kilometrin säteellä Helsinki-Vantaan lentokentästä asuu yli 9 000 ihmistä, mutta 65 dB -lentomelualueella asuvien määrä on saatu huomattavan pieneksi huomioimalla laskeutumissuunta kentän käytössä. Johtuen siitä, että laskennallisesti 60 dB:n lentomelualue muodostaa 7 kilometriä pitkän ja 1 kilometriä leveän vyöhykkeen ennen kiitorataa, ei Tikkurilaan suuntautuvaa kiitorataa ole tässä tarkoituksessa voitu käyttää. Laskelmien mukaan tällä alueella asuu 11 450 ihmistä, joille melusaaste aiheuttaisi huomattavan haitan.
Puskurivyöhykkeitä voitaisiin hyödyntää myös esimerkiksi kehitysmaihin kohdistuvassa avustustyössä. Bufferoinnin avulla voitaisiin laskea, kuinka monta ihmistä asuu tietyn vedenhakupaikan läheisyydessä ja suunnitella uusien rakentamista siten, etteivät välimatkat käy liian pitkiksi. Samoin työkalua voisi käyttää esimerkiksi koulujen rakentamisen suunnittelussa. Mikäli väestöstä on olemassa tilastoja, voidaan selvittää, kuinka monta kouluikäistä asuisi koulurakennuksen tavoitettavuuden piirissä.
MapInfo koulupiirisuunnittelun apuna
Valinnaisista itsenäistehtävistä valitsin työstettäväksi Helsingin Yhtenäiskoulun koulupiiriä käsittelevän kysymyksen. Tietokantojen päivittäminen tuntuu mielestäni melko loogiselta ja on nähdäkseni vahvinta aluettani MapInfon käytössä. Erilaisten tilastotietojen yhdistely ja siirtely tietokannasta toiseen onnistuu melko vaivattomasti. Haastavammalta tuntuu tällä hetkellä tietojen visualisointi karttakuvassa.
Koulupiirejä käsittelevässä tehtävässä tutkittiin Helsingin Yhtenäiskoulun valmiuksia ottaa vastaan ekaluokkalaisia ja yläasteikäisiä tulevana kouluvuotena. Lisäksi tarkasteltiin muunkielisten kouluikäisten lukumäärää alueella. Tehtävien suorittaminen tarkoitti käytännössä koulupiirien browser-ikkunan päivittämistä uusilla sarakkeilla, joihin väestötietoja siirrettiin pks_vaki -tietokannasta halutuilla lausekkeilla. Tulosten perusteella Helsingin Yhtenäiskoulun omasta koulupiiristä ekaluokkalaisia oli seuraavana vuonna tulossa ainoastaan 16 ja myös peruskouluikäisten lukumäärä alueella oli varsin pieni (175). Alue ei ole myöskään kovin monikulttuurinen, sillä muunkielisten kouluikäisten laskennallinen lukumäärä koulupiirissä oli ainoastaan 6-7 oppilasta.
Kokosin lopuksi kaikista itsenäistehtävistä saamani tulokset yhdeksi taulukoksi: Vastaukset tehtäviin
MapInfon käytön reunaehtoja
Timo Säyrinen toi blogimerkinnässään mielestäni hyvin esiin MapInfon eri käyttötavat niin kuin me ne tällä hetkellä tunnemme. Näitä ovat: tiedon siirto tietokantojen välillä; piirtäminen; kuvan tai kartan rekisteröinti; teemakarttojen laatiminen sekä puskurointi. Kun tietoa siirretään eri tietokantojen välillä, ongelmaksi saattaa muodostua se, että tietokantojen paikkatiedot eivät syystä tai toisesta ole yhteensopivia. Tämä voi johtua esimerkiksi erilaisesta aluejaosta joihin tiedot on linkitetty. Mikäli tieto kohdistuisi aina pisteen tarkkuudella tiettyihin sijaintitietoihin, tätä ongelmaa ei kuitenkaan olisi. Kuten tälläkin kurssikerralla näimme, rakennuksiin perustuvaa väestötietoa pystyttiin helposti siirtämään koulupiirejä koskevaksi tiedoksi. Epäilen kuitenkin, että aina tietokantojen yhdistely ei suju yhtä näppärästi.
Oman ongelmansa voi muodostaa myös paikkatiedon sitominen digitoituun karttakuvaan. Oikean koordinaatiston valinta ja tilastotietojen linkittäminen karttaan tuntuu tällä hetkellä haastavalta kysymykseltä. Uskon että MapInfo suoriutuu tästä melko hyvin – ennemminkin ongelmaksi voivat muodostua käyttäjän omat vaillinaisuudet ohjelman käytössä.
MapInfon visuaaliset ominaisuudet vaikuttavat käyttökelpoisilta, mutta tämä ei liene ohjelman vahvinta aluetta. Teemakartat vaikuttavat aika minimalistisilta, mutta toisaalta selkeä ulkoasu voi olla myös etu. Piirto-ominaisuudet vaikuttivat melko yksinkertaisilta, joten ohjelmaa ei varmaan voi juurikaan hyödyntää karttojen piirtämisessä. Pohdin myös sitä, voiko ohjelmaan tuoda mitä tahansa karttoja vai pitääkö kartta-aineiston olla aina tietyssä piirretyssä kuvamuodossa. MapInfoon tuskin voi tuoda valokuvapohjaista kartta-aineistoa.
Lähteet
Säyrinen, Timo (2012). Kurssikerta 5 – kohti soveltavaa geoinformatiikkaa. Osoitteessa <https://blogs.helsinki.fi/sayrinen/2012/02/14/kurssikerta-5-kohti-soveltavaa-geoinformatiikkaa/>. Viitattu 15.2.2012.