Kurssikerta 7:
Hei jälleen kanssakurssilainen,
viimeisellä kurssikerralla saimme vapaat kädet kahden kartan toteutukseen. Pitkään etsin aineistoja, ja päädyin kahteen Eurostatin Eurooppan valtioaluejakoon pohjautuvaan kartta-aineistoon. Inspiroiduin Maantieteen menetelmät-kurssin kvalikurssin aineistoista, joissa käsiteltiin “negatiivisten” muuttujien korrelointia. Vaikka kyseisellä kurssilla tehtiin analyysia taulukkomuodossa, halusin tarkastella miten ihmisiin liittyvät muuttujat jakautuvat alueellisesti. Ensimmäisessä kartassa (Kuva 1) tarkastelin köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevia henkilöitä valtioittain. Voi havaita, että yleisesti Euroopassa syrjäytymisriski on korkea. Keski-Euroopassa arvot ovat verrattain matalia, ja Etelä-Euroopassa sekä Suomessa ja Ruotsissa arvot ovat korkeita.
Kuva 1: Köyhyys- ja syrjäytymisriskissä olevat henkilöt vuonna 2019.
Toisessa kartassa halusin tutkia nuorisotyöttömyysprosenttia sekä nuorten osallistumista kulttuuritoimintaan (Kuva 2). Nuorisotyöttömyys on selkeästi korkeinta Kreikassa, sekä matalinta Keski-Euroopassa. Kulttuuritoimintaan osallistuminen on suurinta Pohjoismaissa ja osassa Keski-Euroopan maista. Matalin arvo on selkeästi Romaniassa, joissa vain vähän yli puolet nuorista on viimeisen vuoden aikan osallistunut kulttuuritoimintaan. Olisin jollakin tavalla arvellut, että arvot korreloisivat selkeämmin, mutta monissa korkean nuorisotyöttömyyden maissa myös kulttuuritoimintaan osallistuminen on verrattain korkeaa (esim. Kreikassa). Kulttuuritarjontaan osallistuminen kertoo vapaa-ajan määrästä sekä kulttuurikohteiden saatavuudesta. Kummaa kyllä, korkean nuoriotyöttömyyden maat sekä korekan köyhyys- ja syrjäytymisriskin maat ovat osittain samoja. Tämän voisi luulla johtuvan esimerkiksi heikosta sosiaaliturvasta, mutta esimerkiksi Suomi erottuu kartalla, vaikka se täyttäkin hyvinvointivaltion piirteitä.
Kuva 2: Nuorisotyöttömyysprosentti sekä nuorten osallistuminen kulttuuritoimintaan (2019)
Lopulliset loppusanat (ja ujo rakkauskirje QGis:ille):
No, hyvästelyn paikkako tämä on ? Vastahan me juuri kohtasimme, QGis. Kurssi on ollut hieman vuoristoratainen matka. Vaikka on ollut vaikeaa, kokemukset sinun kanssa painiessa ovat päättyneet luovuttamiseni sijaan voittoon. Olen vapaa-ajallani muutaman kerran jopa käyttänyt sinua, esimerkiksi Eriarvoisuuden maantiede-kurssin kuntaesityksessä, enkä usko, että taipaleemme päättyy tähän. Kehittymiseni on ollut suoraan sanottuna huimaa: kun jälkeenpäin katsoo ensimmäisen kurssikerran tehtäviä, tuntuvat ne erittäin helpolta nyt, vaikka jouduin painimaan niiden kanssa usean tunnin googlatessa kryptisiä käyttöohjeitasi. Meillä on ollut vaikea suhde, enkä tiedä olenko osannut antaa sinulle tarpeeksi aikaa. Ehkä olen kärsimätön, mutta olethan sinäkin nyt perhanan vaikea ohjelmisto tulkita. Varsinkin, kun päätät kaatua käsittelyssäni ilman mitään syytä.
Jotta en puhuisi vain sinusta tässä kirjeesäni, haluaisin pohtia myös kurssia. Kurssin etätoteutus oli onnistunut. Artun kärsivällinen opetustapa auttoi jaksamaan, ja motivoituneet kurssiopiskelijat antoivat blogeillaan inspistä toteuttaa myös omaa tekemistä. Suoraan sanottuna harmittaa, kuinka pandemiatilanne vei periodin lopussa mehut, olisin halunnut pystyä parempaan. En kuitenkaan voi olla asiasta edes pahoillani, sillä omassa jaksamisessa on raja, jota täytyy kunnioittaa.
Ethän kadehdi, jos lopuksi haluan kiittää pienen sydämeni pohjasta kanssaläksyilijöitä ja -äksyilijöitä, joiden kanssa olen jakanut tämän kurssitaipaleen. Ilari, Lauri. Antti ja Tapio: kiitos, että jaksoitte ja autoitte. Kliseisesti haluaisin kiittää jaettujen onnistumiskokemusten lisäksi myös niistä hetkistä, jolloin viimeisen aivosolun, kahvitärinän ja nauruhepulien voimin kirosimme alati kaatuvan ohjelmiston maanrakoon ja raivosimme yhdessä. Ilman teitä en olisi tässä – tai ehkä olisin, mutta stressaantuneempana ja reilusti uupuneempana versiona.
En tiedä olenko QGis-velhona vielä valmis. Vaikutat haastavalta ohjelmalta hallita, enkä rehellisesti edes tiedä voinko oppia tuntemaan sinut täysin perinpohjaisesti. Ehkä tämä leikkivelhous, niin kuin moni muukin asia elämässä, ei ole määränpää, vaan matka, kuten kuin joku minua viisaampi joskus sanoi, Viimeisen hetken aika, ennen kuin jätän yhteisen taipaleemme bittiavaruuteen. Logosi tuijottaa tietokoneeni alapalkissa takaisin, eikä tämä tunnu edes hyvästelyltä. Ansaittu mielikuvitusnoitahattu siis päähän ja kohti uusia haasteita.
Tapaillaan, kun tapaillaan. En muistele pahalla.
Lähteet:
https://ec.europa.eu/eurostat/web/main/data/database
https://blogs.helsinki.fi/anttipaa/
https://blogs.helsinki.fi/ilarilei/
https://blogs.helsinki.fi/tapiotur/
https://blogs.helsinki.fi/laurisil/