QGIS-harjoittelua

Ensimmäinen GIS-menetelmäkurssin oppitunti on nyt takana. Odotin innolla paikkatieto-ohjelmaan tutustumista, vaikka ajatus ohjelman käyttämisestä hieman jännittikin. Oppitunnilla opiskelimme aluksi hieman perustietoa geoinformatiikasta, kuten paikkatiedon rakenteesta ja tietokannoista. Kun perustietoihin oltiin tutustuttu, oli aika siirtyä harjoittelemaan vektorimuotoisen datan käsittelyä QGIS-paikkatieto-ohjelmalla.

QGIS:n käyttöliittymä tuntui onnekseni melko yksinkertaiselta, mikä helpottaa ensikertalaista ohjelman käytössä. En ole itse käyttänyt ennen tällaisia paikkatieto-ohjelmia, joten kaikki oli uutta. Toimme harjoitusta varten tarkoitetun datan ohjelmaan, ja aluksi hämmästelin tietojen latautumisen hitautta. Ilmeisesti syynä ei ollut koneeni, sillä kaikilla muillakin karttatasot latautuivat näytölle melko hitaasti. Kaikilla kartta latautui myös erivärisenä – QGIS arpoo värit satunnaisesti, ja ne täytyy siis itse muuttaa visuaalisesti informatiivisemmiksi ja mielekkäimmiksi.

Harjoituksessa etenimme vaihe vaiheelta opettajaa seuraten, hyvä niin, sillä tavalla oppi parhaiten perustoiminnot. Välillä sitä kuitenkin putosi kärryiltä, eikä tiennyt miten edetä, mutta onneksi vieressä istui kaveri, kuka osasi auttaa. Ohjelma takkuili ja kaatuili välillä, mikä aiheutti hieman hermostumisen tunnetta ja toisaalta muistutti siitä, miten tärkeää on tallentaa keskeneräinen työ usein.

Ensimmäisessä projektissa teimme koropleettikartan typpipäästöistä. Opettelimme muun muassa lukemaan tietoja attribuuttitaulusta ja muokkaamaan sitä, vaihtamaan kartan eri tasojen väritystä sekä luokittelemaan ja visualisoimaan tietoja kartalla. Opettelimme myös lisäämään uutta tietoa attribuuttitaulukkoon, kun laskimme typpipäästöjen prosenttiosuudet valtioittain. Koin, että on parasta ainakin näin alkuvaiheessa seurata järjestelmällisesti ohjeita. Välillä kokeilin jotain uutta toimintoa, minkä seurauksena saatoin jäädä jälkeen. Kun QGIS tulee tutummaksi, voi varmasti välillä poiketakin ohjeistuksesta, toki harkiten.

Kuva 1. Itämeren alueen valtioiden typpipäästöjen osuudet.

Sain kuin sainkin ensimmäisen karttani valmiiksi, ja olen lopputulokseen osittain tyytyväinen. Kartta on mielestäni visuaalisesti hyvä (Kuva 1). Se kuitenkin näyttää vähän omituiselta, sillä siinä näkyvät vain typpeä Itämeren alueella päästävät maat. Yritin eri toiminnoilla, kuten suodattamalla saada alkuperäisessä kartassa olleet muut maat näkyviin, mutta en siinä onnistunut. Vaatii siis varmasti lisää harjoitusta, jotta pystyy saamaan kartasta haluamanlaisensa. Ihmettelin vähän myös kartan tietojen paikkansapitävyyttä – kuten Heini Miettinenkin (2019) totesi, Viro näyttäisi olevan esimerkillinen valtio pienellä typenpäästöosuudellaan. Voiko tämä olla totta?

Toisena tehtävänä kotona tein valmiista aineistosta QGIS:n avulla teemakartan, jossa esitetään Suomen kuntien väentiheyttä. Tehtävä sujui mukavan hyvin, ja olin tyytyväinen, että ensimmäisen harjoituksen opeista oli jäänyt jotain mieleen. Luokkarajojen valinta oli kuitenkin hieman vaikeaa, mutta päädyin valitsemaan kvantiilit. Ne jakavat aineiston niin, että jokaisessa luokassa havaintoja on yhtä suuri määrä (Tilastokeskus). En tiedä, oliko valintani paras mahdollinen. Ainakin kartasta nyt käy selvästi ilmi, että väentiheys on pienin Lapissa ja suurin Etelä-Suomen kunnissa (Kuva 2).