Viimeisellä viikolla tehtävänä oli tuottaa kartta itse valitusta aiheesta ja alueesta. Halutun aiheen ja alueen löytämiseen minulla kesti monta tuntia, koska hyviä erilaisia vaihtoehtoja oli todella paljon ja etsimistä olisi voinut jatkaa vaikka muutaman päivän.

Suurena jääkiekon ja NHL:n fanina halusin tutkiskella jotakin siihen liittyvää. Aihetta hieman googlattua halusin selvittää missä päin Yhdysvaltoja, tarkemmin missä osavaltioissa, pelataan eniten jääkiekkoa suhteessa väestöön. Muistan ainakin, että Minnesotasta käytetään nimitystä “State of Hockey”, joten hypoteesina oli, että sieltä löytyy eniten jääkiekon pelaajia. Mietin myös, että selvitän missä osavaltioissa on eniten jääkiekkohalleja, mutta se osoittautui vähän liian työlääksi.

Wikipediasta löytyi hyvä ja mielestäni luotettava taulukko, jossa oli jokaisesta osavaltiosta rekisteröityneet jääkiekon pelaajat. Lopputuloksen näkee kuvasta 1.

Kuva 1. Rekisteröityneet jääkiekon pelaajat osavaltioittain per 1000 asukasta (Wikipedia)

Päätin esittää jääkiekon pelaajat tuhatta asukasta kohden eri osavaltioissa eli käytin suhteellisia arvoja. Absoluuttiset arvot toisivat hieman väärän kuvan osavaltion jääkiekon suosiosta, koska luontevasti väkiluvultaan isommissa osavaltioissa on enemmän jääkiekonpelaajia. Muun muassa Alaskassa jääkiekon suosio näkyy selvästi kuvassa 1, mutta absoluuttisilla arvoilla näky oli aivan toinen.

Kartasta huomaa, että mitä pohjoisemmaksi mennään sitä enemmän jääkiekon pelaajia on suhteessa väkilukuun. Uskoisin, että tähän vaikuttaa ilmasto, koska pohjoisemmassa on kylmempää ja jääkiekkoa pelataan myös ulkona. Myös Kanadan läheisyys naapurina, jossa jääkiekko on erittäin suosittua, on vaikuttavana tekijänä. Hypoteesina oli, että Minnesotassa on eniten jääkiekonpelaajia suhteessa väkilukuun piti aivan paikkansa.

Toisessa kartassa keskityin NHL-pelaajiin ja heidän syntymä osavaltioihin (Kuva 2).

Kuva 2. Yhdysvaltalaiset NHL-pelaajat osavaltioittain, suhteessa kaikkiin yhdysvaltalaisiin NHL-pelaajiin, %

Kuvasta 2 huomaa, että Minnesotasta tulee myös eniten NHL-pelaajia, joka ei yllättänyt ollenkaan. Olin kuitenkin yllättynyt, että esimerkiksi Montanasta ja Vermontista ei tullut ollenkaan NHL-pelaajia, vaikka rekisteröityjä jääkiekonpelaajia oli 3-6 per tuhat asukasta.

Mielestäni karttojen ulkoasu onnistui hyvin. Alaskan ja Havaijin kohdalle olisi voinut laittaa mittakaavan, jotta niiden todellinen koko olisi tullut paremmin esille, mutta toisaalta se ei ollut näissä koropleettikartoissa pääosassa. Toiseen karttaan en ollut aivan tyytyväinen ja olisin halunnut tuoda jotain mielenkiintoisempaa esille, mutta aikataulut eivät antaneet armoa. Myös lähteet puuttuvat toisesta kartasta ja en tietenkään muistanut ottaa niitä ylös, mutta näistä opitaan.

Aluksi ideana oli, että vertaisin jääkiekonpelaajia osavaltioittain esimerkiksi koripallon tai amerikkalaisen jalkapallonpelaajien kanssa, koska ne ovat paljon suositumpia urheilulajeja Yhdysvalloissa, mutta ongelmaksi osoittautui kunnollisen datan puute. Dataa löytyi kyllä NBA- ja NFL-pelaajista, mutta ei yleisesti niiden lajien pelaajista. Joten visio jonka näin kurssikerran alussa ei aivan toteutunut ja siitä olen hieman pettynyt.

Katselin hieman muiden viimeisiä töitä ja kaikilla jota oli erittäin mielenkiintoisia aiheita ja toteutuksia. Muun muassa Tuomaksen blogissa käsiteltiin Yhdysvaltojen laskettelukeskuksia ja niiden suhdetta onnellisuuteen. Aletan blogissa oli mielenkiintoinen kartta pääkaupunkiseudulta, jossa käsiteltiin työpaikkojen saavutettavuutta pyörällä. Eeva oli tehnyt hienon kuvasarjan Etelä-Amerikan metsäkadosta.

Jää hieman haikeat fiilikset viimeisestä kurssikerrasta, koska kurssi oli erittäin palkitseva, mielenkiintoinen ja silmiä avaava. QGIS oli ennen kurssia vielä hieman peikko, jota pelättiin, mutta nyt kurssin jälkeen siitä jäi yllättävän kattava kuva, että mitä ohjelmalla pystyy tekemään. GIS seikkailut jatkuvat varmasti tulevaisuudessa.

Lähteet:

Hartikainen, T. Maa-gis-ta menoa, 7.kurssikerta (2022), https://blogs.helsinki.fi/tuomhart/, käytetty 25.3.2022

Friman, A. Aletan GIS-blogi, Viikko 7: Luovuus valloilleen (2022), https://blogs.helsinki.fi/alfriman/, käytetty 25.3.2022

Raki, E. Oppimassa geoinformatiikkaa, Kurssikerta 7: Lopputaistelu (2022), https://blogs.helsinki.fi/eevaraki/, käytetty 25.3.2022

Toiseksi viimeiseinä kurssikertana Artun alkupuheiden jälkeen lähdimme keräämään dataa Kumpulan lähiympäristöstä käyttämällä hyväksi Epicollect5 nimistä sovellusta. Tavoitteena oli arvioida kaupunkiympäristön turvallisuutta, houkuttelevuutta, miellyttävyyttä ja sitä kuinka aktiivisesti tilaa käytetään. Illan sää ei ollut kaikista miellyttävin, sillä ulkona oli aivan jäätävä lumimyrsky, joka tietysti heijastui hieman datan lopputulokseen. Olisi mielenkiintoista tehdä sama aineiston keruu keskellä heinäkuuta, koska tulokset olisivat varmasti erilaiset.

Kuva 1. Kumpulan alueen houkuttelevuus kävelijälle (1= ei lainkaan, 5=erittäin houkutteleva)

Käytimme hyväksi karttaa tehdessä interpolointi työkalua, joka siis laskee uusia arvoja jo tunnettujen havaintopisteiden väliin tehden “smoothin” kartan ilman näkyviä pisteitä. Työkalua oli yllättävän yksinkertaista käyttää.

Kuvasta 1 huomaa aika selkeästi punaiset alueet, jotka me, aineiston kerääjät, koimme kävelijöinä ei houkutteleviksi paikoiksi. Toisaalta aineiston koko on aika pieni, joten yksittäiset mielipiteet vaikuttavat suuresti kartan ulkonäköön. Alue myös hieman laajentui Vallilaan asti, koska osa aineiston kerääjistä kävi siellä hakemassa dataa. Kartassa näkyvä iso punainen alue jäi itselle mieleen, koska meidän 4 henkilön kerääjä porukka vaikutti suuresti siihen antamalla paikalle todella huonot arvostelut, koska kyseessä oli todella jäinen ja liukas ylämäki, jossa tuuli paikallisesti todella kovaa.

Mielestäni kartasta tuli helposti luettava ja selkeä. Karttaan olisi voinut laittaa aineiston koko, jotta lukija saisi tietää kuinka monta ihmistä alueita on arvioinut.

Itsenäinen työ

Itsenäisenä työnä pääsimme hieman tutkimaan tulivuoria, maanjäristyksiä ja meteoriitti putoamispaikkoja ja tehden niistä hasardikarttoja. Tavoitteena oli astua opettajan saappaisiin ja käyttää kyseisiä karttoja kuvitteellisessa opetustilanteessa. Itse päädyin tutkiskelemaan maanjäristyksiä ja tulivuoria, koska ne hieman sivuavat toisiaan ilmiöinä ja siten se olisi mielestäni helposti opetettavissa ja samalla toisi oppilaille ajatusta hieman syy-seuraus-suhteista.

Kuva 2.  Yli 7.5 magnituden maanjäristykset vuosilta 1992-2022 (USGS)

Kuvasta 2 huomaa missä päin merkittäviä yli 7.5 magnituden maanjäristyksiä maapallolla esiintyy viimeisen 30 vuoden ajalta. Sain hieman inspiraatiota Alin blogista, jossa oli käytetty litosfäärilaattojen rajoja kartoissa ja saman oli tehnyt myös Tuomas omassa blogissaan, josta löytyi myös suora linkki aineistoon, kiitos siitä! Mielestäni se tuo erittäin hyvin esille kuinka paljon maanjäristyksiä esiintyy juuri laattojen rajoilla. Mietin myös laittavani laattojen liikesuunnat kartalle, koska maanjäristykset esiintyvät voimakkaampina törmäysvyöhykkeillä, mutta se osoittautui liian työlääksi, joten päätin ottaa internetistä valmiin kuvan (Kuva 3).

Kuva 3. Litosfäärilaattojen liikesuunnat (Wikipedia)

Kuvissa 2 ja 3 litosfäärilaattojen rajat ovat hieman erikohdissa ja osa laatoista puuttuu kokonaan toisesta kartasta, mutta kuitenkin vertailemalla voimakkaiden maanjäristysten sijaintia ja laattojen törmäysvyöhykkeitä, voidaan todeta, että voimakkaita maanjäristyksiä tapahtuu juuri törmäysvyöhykkeillä.

Toisena maanjäristyskarttana päätin esittää myös pienempien järistysten esiintymistä maapallolla viimeisen kuukauden ajalta. Valitsin 2.5 magnituden maanjäristyksen vähimmäisarvoksi, koska ne ovat sen verran pieniä, että niitä havaitaan vain mittalaitteilla. Kuvaa 4 ja 2 verrattaessa huomaa, että kuvassa 4 pienempiä maanjäristyksiä esiintyy myös laattojen sisäosissa sekä erkanemisvyöhykkeillä.  Halusin tuoda kuvan 4 kartalla esille kuinka tavallisia maanjäristykset ovat maapallolla, vaikka vain tuhoisimmista ja voimakkaimmista pääsee lukemaan uutisista.

Jälkikäteen mietittynä olisin voinut laittaa voimakkaammat vaikka yli 5 magnituden järistykset eri värillä, jotta ne erottuisivat pistemassasta.

Kuva 4. Vähintään 2.5 magnituden maanjäristykset viimeisen 30 päivän ajalta (USGS)

Viimeisenä hasardikarttana halusin esittää kilpi- ja kerrostulivuorten sijainnit maapallolla (Kuva 5). Kuvasta 5 huomaa, että tulivuoret ovat myös keskittyneet litosfäärilaattojen rajoille. Kerrostulivuoret purkautuvat usein räjähdysmäisesti, koska laava on erittäin sitkasta ja hapanta ja ne esiintyvät tyypillisesti laattojen törmäysvyöhykkeellä. Kilpitulivuoret taas purkautuvat rauhallisemmin, koska laava on emäksistä ja nopeasti juoksevaa ja ne esiintyvät tyypillisesti laattojen erkanemisvyöhykkeillä. Kuvasta 5 voi myös huomata tulivuoria, jotka ovat laattojen keskiosissa kuten Havaijilla, jossa esiintyy vulkaanista toimintaa, koska alue on kuuman pisteen päällä. Kuuman pisteen päällä syvältä vaippakerroksesta pääsee nousemaan magmavirtauksia, jotka sulattavat kuorikerrosta.

 

Kuva 5. Kilpi- ja kerrostulivuorten sijainnit maapallolla (NOAA)

Viikon kurssikerta oli mieluisa alusta loppuu ja vaikka sää ei ollut parhain Kumpulaa kiertäessä oli se silti mielenkiintoinen kokemus. Ensi viikolla kurssin viimeinen kerta!

Lähteet:

Ylikoski, A. Alin geoinformatiikkablogi, Kurssikerta 6. Sään ääri-ilmiöitä ja maanjäristyksiä (2022), https://blogs.helsinki.fi/alingeoinformatiikka/ , käytetty 2.3.2022

Hartikainen, T. Maa-gis-ta menoa, 6. Kurssikerta (2022), https://blogs.helsinki.fi/tuomhart/ , käytetty 2.3.2022