Month: March 2022

Itsenäistä tiedonkeruuta ja -esittämistä

No nyt päästään viimeistään siihen kauhun hetkeen, kun kaikki pitää osata suorittaa alusta loppuun itsenäisesti. Ei mikään erityisen mairitteleva lähtökohta ihmiselle, joka on koko kurssin tuskaillut sekä QGisin, että oman muistin käytön ongelmista. No jotain raavin kuitenkin kasaan.

Vaikeinta oli erityisesti löytää dataa käytettäväksi. Päädyin ottamaan taustakartaksi jonkin tunneilla käytetyistä, jolle vaan löytyisi mielenkiintoisinta dataa. Datan löydon kanssa tulikin sitten haasteita. En osannut ajatella mitä ja millaista dataa tarvitsisin, joten päädyin sitten tekemään aivan oman datani;

Kuva 1.  yliopistojen sijainti Suomessa verrattaessa asukaslukuihin

Sain siis idean siitä, miten opiskelijoiden määrä alueella vaikuttaa sen koko asukaslukuun. Otin käyttöön väestötietoja esittävän kartan. Mitä tummemmalla väri on kunnassa, sitä enemmän siellä asuu ihmisiä. Tämä korreloi suoraan yliopistojen sijainnin kanssa. Merkitsin jokaisen yliopiston sijainnin sinisellä pisteellä kartalle. Esimerkiksi Jyväskylän, Oulun ja Rovaniemen alueilla on helppo havaita, että suuri opiskelijoiden määrä nostaa kunnan asukaslukua.

Jouduin käsipelin tuottamaan oman tietokannan yliopistoista, ja niiden sijainnista, sekä opiskelija määristä (kuva 2), koska sellaista ei suoraan löytynytkään. Valitsin vain kaikki suomen yliopistot, en ammattikorkeakouluja, sillä aineisto olisi paisunut aika paljon. Oli mielenkiintoista huomata, että kaikissa yli 100 000 asukkaan kaupungeissa oli yliopisto. Opiskelija määrä siis nostaa alueen väkilua, ja toisaalta laskee kotikuntien, joista on lähdetty muualle opiskelemaan.

Kuva 2, laatimani data yliopistoista, niiden sijainnista ja opiskelijamääristä

Seuraavaksi päätin vielä tutkia sitä, kuinka hyvin yliopistot on saavutettavissa matkallisesti eri alueilla asuville ihmisille. Kartalle on bufferoitu (kuva 3) 100km etäisyys jokaiselta yliopistolta. Kaikki alueet, jotka jäävät kyseisten pinkien alueiden sisälle, ovat vähintään 100km päässä yliopistolta. Kuten huomataan useita kuntia jää myös sen ulkopuolelle. Etenkin pohjoisin Lappi ja alueita kaakkois-Suomesta.

Kuva 3, bufferoitu kartta yliopistojen saavutettavuudesta

Etsin vielä tietoja maakunta-tasolla ihmisten koulutusasteista. En ikävä kyllä monista ponnisteluista huolimatta osannut esittää niitä kartalla, mutta alla taulukko! (kuva 4) Taulukosta näkee, että yliopiston sijainnilla, oman maakunnan alueella on vaikutusta sille, kuinka suuri osa alueen asukkaista on korkeastikoulutettu. Tokikaan tämä ei ole suoraan johdannaista, mutta voimme kuitenkin ajatella sen vaikuttavan. Prosentti osuudet on laskettu kunkin alueen koko asukasmäärää vertaamalla alueen korkeasti koulutettujen määrään. (kaikki kolme astetta huomioitu)

Kuva 4, taulukointi eri maakuntien koulutustasosta

Esimerkiksi taulukossa ylimpänä oleva Uusimaa on selkeästi muita alueita korkeammin kouluttuneempi, jopa yli 30%lla. Alueella sijaitseekin jopa neljä yliopistoa, mikä selittää määrää. Myös Pirkanmaan ja Varsinais-Suomen kohdalla prosentti on varsin korkealla, ja kummassakin sijaitsee yliopisto. Listan viimeisten, Kainuun ja Kymenlaakson alueella ei sijaitse yhtäkään yliopistoa.

Kurssin loppu, mitä jäi mieleen? Mitä ei?

Kokonaisuudessaan kurssi ei ollutkaan ihan niin kamala, kun mitä olin alunperin ajatellut. QGis osoittautui käteväksi työkaluksi, mutta sen käyttö vaatisi hurjan paljon enemmän toistoa ja opettelua, jotta se sujuisi ilman suurempia ongelmia. Ehkä sekin, että tekniikka ja sen kanssa leikkiminen tuottaa aina päänvaivaa, saattoi ohjailla kiinnostustani ja tuskailua entisestään heikompan suuntaan kurssin suhteen, mutta olen nyt kuitenkin hyvillä mielin lopettelemassa kurssin. Selailtuani muutaman muun opiskelijan kurssiblogeja huomasin, miten heidän viimeisten kertojen karttansa ja tutkimus kohteet olivat aivan omaa luokkaansa. Etenkin  Ali Ylikosken viimeisen kurssikerran blogi oli erittäin valaiseva ja hieno! Pidin kovasti siitä, miten Ali oli ottanut konkreettisen tutkittavan aiheen ja alueen viimeisten parin vuoden tiimoilta. Kerrassaan upea! Toinen suositus erittäin hienosta ja inspiroivasta blogista kuuluu Janne Turuselle, jota olen aiemminkin lainannut 🙂

Samalla kun selailin mm. Alin blogia tuli vain mieleeni, että harmi kun en itse vielä osaa tuollaista tuottaa :/ Mutta ehkä vielä joskus. Kurssi oli avartava matka ihan geoinformatiikan juurilta kohti vuoren rinnettä, jonne se ainakin minun osaltani päättyi. Kiitos kurssin opettajalle, ilman en olisi selvinnyt!

Täysin oppinutta velhoa minusta ei tullut, mutta katsotaan josko vielä uskaltautuisin uudestaankin kurkistamaan tuon mystisen geoinformatiikan verhon taakse, ja jopa kokeilemaan, miten velhouden viitta sopisi harteilleni.

Lähteet:

Ali Ylikosken kurssiblogi, https://blogs.helsinki.fi/alingeoinformatiikka/

Janne Turusen kurssiblogi, https://blogs.helsinki.fi/janneturunen/

Vaikken päässytkään tällä viikolla muiden mukaan ulkoilemaan itse kurssikerralle, suoritin samaan aikaan omaa ulkoilua hiihtelemällä järven jäällä. Kevät auringon pilkahdellessa pilvien takaa kelpasi kyllä hiihdellä. Ei tullut edes ikävä QGisiä 😀

Tehtävät suoritin itsekseen, välillä silkalla raivolla hakaten ja omia viritelmiä kokeillen, mutta myös lopputulosta ihaillen. Tässä ensimmäinen kuva (kuva 1), jossa yhdistin valmiille maailmankartta pohjalle tietokantoja maanjäristyksistä. Punaiset pisteet osoittavat kartalla 2000-luvulla tapahtuneita, yli 7.0 magnitudin maanjäristyksiä.

Kuva 1, maanjäristykset 2000-luku

Kartta on mielestäni ihan onnistunut, muistin jopa legendan, mittakaavan ja pohjoisnuolen, eli kehitystä on! Kartta täyttää nyt kartan vähimmäisvaatimukset. Mielestäni kartta on selkeä ja informatiivinen, siitä näkee selkeästi, millä alueilla maanjäristyksiä tapahtuu. Sen avulla voisi hyvin opettaa maanjäristysten alueellista sijaintia, litosfäärilaattojen reunavyöhykkeillä.

Seuraavan kartan tein vain kaikista voimakkaimmista maanjäristyksistä, eli yli 8.0 magnitudin maanjäristyksistä. Aikaväli näiden järistysten tapahtumisessa on 1980-2012. Harmillisesti aineiston keräämät järistysteidot loppuvat vuoteen 2012, jolloin en saanut uusimpia järistyksiä kartalle. Tässä kuitenkin lopputulos:

Kuva 2, voimakkaimpia maanjäristyksiä vuosina 1980-2012

Valitsin pisteille luokittelu asteikollisen esittämistavan, jolla voin havainnollistaa järistyksen voimakkuutta. Mitä tummempi punaisen sävy, sitä voimakkaampi järistys. Opetustarkoitukseen kartta on varmasti ihan kelpo, mutta osoittaa oikeastaan aika suppean tiedon. Kuten huomataan kartat 1 ja 2 eroavat aika paljon toisistaan. Pelkästään karttaa 2 katsomalla voi tulla väärä käsitys siitä, ettei maanjäristyksiä tapahdu kovinkaan paljon tai usein. Kuten kurssitoveri omassa blogissaan hyvin toteaa:

“Yksinkertaisella valinnalla sen suhteen, että miten voimakkaat maanjäristykset – ja miltä ajanjaksolta – kartassa kuvataan saadaan visuaalisesti hyvin erilaisia karttoja.” -Janne Turunen

Vielä viimeinen kartta, johon yhdistin maanjäristystietokantoja sekä tietoja tulivuorista ympäri maailmaa. Valitsin tulivuorten sijainnit lähemmäs maanjäristysten sijainteja ihan tarkoituksella. (kuva 3) Oli aika tuskaista etsiä tulivuorten sijainteja, sillä sivusto oli melko laaja. Olisin halunnut valita vain aktiiviset tuliuoret, mutten löytänyt kyseistä rajausta.

Kuva 3, maanjäristys data yhdistettynä tulivuorten sijainteihin

Tällä kartalla olisi varmasti käyttöä opetustarkoituksissa. Kartalla voi havainnollistaa paitsi maanjäristysten sijainteja, myös tulivuorten sijoittumista kartalle. Lisäksi voi yhditää tietoa ja pohtia sitä, mikä on näiden kahden vaikutus toisiinsa, ja miten niiden sijainnit ovat yllättävän paljon samoilla suunnilla.

Kuva 4, maanjäristysalueita maailmalla

Jäin vielä pohtimaan tuota Jannen kommenttia, ja nappasin netistä kuvan, joka havinnollistaa vielä pienempienkin maanjäristysten esiintyvyyttä maapallolla. Tämä kartta voisi olla opetustarkoituksissa hyvä lisä omien kuvieni rinnalla, sillä tämä (kuva 4) näyttää esimerkiksi sen, että Suomessakin esiintyy paikallisia, pieniä maanjäristyksiä. Lisäksi kartta esittää erittäin hyvin, miten suurimmat ja yleisimmät maanjäristykset liittyvät litosfäärilaattojen sijainteihin.

Tällä kerralla QGisin käyttö olikin yllätyksekseni aika helppoa. Toki mitään laskuja, bufferointeja tai vastaavaa ei ollut pakko toteuttaa, mutta tämä antoi taas pienen valonpilkahduksen ajatellen viimeistä kurssikertaa!

Lähteet:

Janne Turusen kurssiblogi, https://blogs.helsinki.fi/janneturunen/

Wikipedia kuva,  https://fi.wikipedia.org/wiki/Maanj%C3%A4ristys