Kylmää, märkää ja pimeää. Heijastaa sekä ulkona vallitsevaa säätilaa, että pääni sisällä raksuttavia ajatuksia edellisen geoinformatiikan kurssin sisällöistä. Mutta ei auta, täällä jälleen. Kone auki ja muistelemaan miten niitä buffereita luotiin ja miten exportattiin karttataso ulos ennen kuin ohjelmisto ehtii kaatua.
Ensimmäisen kurssikerran työt osoittautuivat helpotukseseni melko iiseiksi. Toki yksityiskohtaiset ohjeet siitä, mitä milloinkin tuli tehdä ja missä järjestyksessä helpotti huomattavasti tulokseen pääsemistä. Bufferi oli muistissa ja tuttu työkalu edelliseltä gis -kurssilta, joten mitään suurempaa paniikkia ei päässyt syntymään. Ohjelmistona ArcGis Pro osoittautui yhtä näppäräksi kuin Qgis (sarkasmia vaiko ei :D), mutta totuttelua ja eri työkalujen löytämistä sen käyttö vielä vaatii.
Tämän viikon harjoitus käsitteli Overlay-analyysejä. Kyseiset analyysit ovat perinteisimpiä tapoja tarkastella vektorimuotoista paikkatieto dataa. Lyhykäisyydessään tämä tarkoittaa sitä, että useita karttatasoja asetetaan päällekkäin ja analysoidaan sen avulla vastinkohtien ominaisuustietoja. Tällä kerralla se tarkoitti kahden Helsingistä vievän ajoväylän alueen maankäytön tarkastelua.
Kuva 1. lähtötilanne ennen buffer-analyysiä
Käytetyssä datassa oli yhdistettynä päällekäin tietoa Lahdenväylän ja Vihdintien sijainnista sekä alueen maankäytöstä. (kuva 1) Maankäytön muotoina oli eritelty rakennukset, tiet, matala kasvillisuus, pellot, puusto, avokallio ja vesistöt. Kartan käsitteleminen ei loppupeleissä ollut kovinkaan vaikeaa, mutta uuden ohjelmiston pyörittäminen ja toimintojen opetteleminen vei suurimman osan ajasta.
Kuva 2. Valmis kartta tehtävään 1
Kuvassa 2 on valmis karttatuloste tehtävään 1, jossa tuli bufferoida kummankin väylän alueen maankäyttömuodot näkyviin. Jotta saatiin näkymään vain kahden valitun väylän ympäristön maanpeite tiedot, käytettiin tehtävässä buffer- eli puskurianalyysiä. Buffer -analyysin avulla voidaan erottaa datasta halutulta eteisyydeltä, tässä tapauksessa 250m väylistä, sijaitsevat alueet ja niiden sisältämät tiedot. Tiedot otettiin maanpeite datasta, jolloin Buffer muodosti uuden vyöhykealueen kyseisten ajoväylien ympärille (ks. kuva 2).
Myös ArcGis Pro -ohjelmistossa pystyi visualisoimaan työstettävää karttatasoa niin, että sen värit ja muodot vastaisivat paremmin sen esittämää dataa. Näin tehtiin kummankin tehtävän kohdalla, jolloin karttojen väritys helpoottaa lukijaa ymmärtämään, mistä kartassa on kysymys.
Lopuksi tehtävässä tuli vielä tehdä diagrammit kummankin väylä maanpeite muodoista. (kuvat 3 ja 4) Näiden kahden diagrammin värejä en lähtenyt muokaamaan, sillä aikaa kurssikerralla on rajatusti. Diagrammista kuitenkin näkee selkeästi, että kummankin väylän läheisyydessä puusto on hallitsevana maanpeitemuotona. Toinen merkittävä on tiestö.
Kuvat 3&4 digrammit väylien maanpeitteestä
Toinen tehtävä aiheuttikin enemmän päänvaivaa. Tehtävänä oli tutkia Kumpulan ja sen lähialueiden (Toukola, Käpylä) maankäyttömuotoja. Tehtävässä pystyi hyödyntämään pitkälti edellisen tehtävän karttatasoja. Uutena datana tuotiin vain kaupunginosien rajaukseen liittyvät osat.
Kuva 5. valmis kartta tehtävään 2
Tällä kartalla (kuva 5) haasteellisinta oli tuottaa maanpeite aineiston jaottelu kahteen luokkaan; rakennettu ja luonto. Ohjeissa olevan Code Blokin kopioimalla olisi pitänyt saada helposti tuotettua oikeanlainen jaottelu, mutta tehdessämme tehtävää yhdessä Vicci:n kanssa kummankin atribuuttitaulukosta puuttui erinäisiä tietoja. No, siitä selvittiin ja tässä lopputulos. (kuva 5)
Tehtävän 2 tekemisessä käytettin kahta eri päällekkäisanalyysin tapaa; Clip ja Intersect. Clip -työkalu on jo edellisellä kurssilla opittu piparkakkumuotti, jonka avulla saa valittua kartalta, haluamaltaan alueelta datan. Työkalu luo uuden karttatason, jolle tallentuu valitun alueen sisälle jäävän datan tiedot. Intersect -työkalu puolestaan leikkaa halutun alueen kartalta, luo uuden karttatason, mutta säilyttää sille leikatun alueen tietojen lisäksi myös lähdedatalta valitun alueen ulkopuolisia tietoja.
Kuva 6. Kumpulan, Toukolan ja Käpylän alueen maankäyttö taulukoituna
Tehtävään kaksi kuului myös diagrammin askartelu. Kuvassa 6. näkyy kunkin kaupunginosan maankäyttömuodot prosenttiosuutena. Tässä kohdin oli jo luokiteltu data rakennettuun ja luontoon, joten oli helpompaa esittää se pylväinä. Tämä siis erona edellisen tehtävän piirakoihin. Diagrammien esittämisessä on ongelmana se, että maanpeite data “muu paljas maa” on sijoitettu rakennettuun ympäristöön. Lähdedatassa ei oltu erikseen eritelty mitä tuo “muu paljas maa” pitää sisällään, ja osa sen kattamista alueista oltaisiin voitu luokitella varmasti myös luontoon. Tällaisena esimerkkinä tulee mieleen hiekkakentät.
Ensimmäisestä kurssikerrasta selvitty, enää 6 jäljellä 🙂