Moikka!

Tervetuloa kolmosblogin pariin. Tällä viikolla käsittelimme tietokantoja, ja tuotimme karttatuloksia yhdistelemällä tietoja eri lähteistä. Tunnilla tehtiin afrikkatyö ja kotiläksyksi jäi Suomen vesistöjen tutkailu.

Afrikkatyö

Tuntitehtävänä laadittiin karttaesityksiä yhdistelemällä paikkatietoa Afrikan mantereen konflikteista, sekä arvokkaiden luonnonvarojen eli öljyn ja timanttien sijainneista. Yksinkertaiset karttavisualisoinnit toimivat hyvin paikallisten tapahtumien pohdinnan perustana.

Arvokkaiden luonnonvarojen kaivaminen tuo kaivajalle, ja pääosin myös kaivuualueelle vaurautta. Luonnonvarojen kaivaminen voidaan siis liittää parantuvaan elintasoon, ja paikallisten arkilämän helpottumiseen. Konfliktien tiedot taas toimivat negatiivisena vastinparina luonnovaroille. Alueella tapahtuva konlikti vie helposti paikalliselta alueelta paljon elämiseen vaadittavia resursseja, ja lisää ihmisten tuskaa. Konflikti kuvaa yleispiirteisesti elintason laskua, ja pelkotiloja muun muassa kuolemasta ja vallankaappauksista.

Sijaintitietojen lisäksi niihin liitetyillä attribuuttitiedoilla voidaan syventyä huomattavasti tietyn alueen tapahtumiin, vaikka pisteitä olisi sama määrä. Esimerkiksi pisteiden temporaalinen tieto on tärkeä historian järjestämiseen tapahtuminen samanaikaisuuksien havaitsemiseen. Konflikti voi olla tapahtunut huomattavasti ennen öljyesiintymän käyttöönottoa tai havaitsemista, jolloin konflikti ei ole voinut vaikuttaa öljy- ja luonnonvaratilanteeseen. Yhtä lailla pisteisiin liittyvä tehokkuustieto syventää huomattavasti pisteen ympärillä tehtävää analyysia. Esimerkiksi öljykentän tuottavuusluku paljastaa tärkeää tietoa öljykentästä, jota sen pelkkä pinta-ala ei kerro. Tuottavuus liittyy suoraan vaurauden suuruuteen, ja osittain ihmisten hyvinvointiin, mikäli paikallinen hallinto sattuu toimimana tasapuoleisesti. Toisaalta myös kentän porausvuosi vaikuttaa sen ehtymiseen eli siihen, kuinka pitkään tämä rahahana on vielä auki.

T. Häkkisen blogista huomasin myös, että luonnonvaroilla ja konflikteilla on vaikutuksia siihen, missä luonnonvaroja pystytään louhimaan. Luonnonvarojen kaivaminen kaivoksissa vaatii suuria alkuinvestointeja, eikä rahoittaja halua välttämättä ryhtyä tällaisiin, jos alueella on paljon konflikteja, jotka voisivat johtaa esimerkiksi vallankaappaukseen, ja kaivostoiminnan harjoittamisen vaikeutumiseen. Pahimmillaan uusi hallinto voisi johtaa mahdolliseen kaivostuotantoalueen haltuunottoon.

Kotiläksyt

Kuva 1. Suomen valuma-alueet ja tulvaindeksi sekä järvisyysprosentti

QGISin hallinta tuntui jo kohtuullisen sujuvalta. Vesistöjen erialisia tietoja kuvaavan kartan rakentelu eteni join-työkalua käyttämällä, ja attribuuttitietoja yhdistelemällä. Pääosassa tässä työssä oli Join attributes by field value työkalu, jolla vesistöjen attributitietoa saatiin tuotua oikeille taulukon riveille ulkopuolisista taulukoista. Field value -työkalu oli tällä kertaa kätevä, sillä liitettävissä attribuuttitauloissa oli vesistön nimitieto samalla tavalla merkittynä, kuin QGIS:ssä käsittelyssä olevassa karttatasossa. Näin ollen field value -tieto oli eri taulukoissa yhtenevä, ja tarvittu tieto saatiin liitettyä käsiteltävään tasoon helposti.

Aiemmilta työkerroilta jo harjaantuneemmalla karttavisuaalisilmällä päätin kuvata tulvaindeksiä punaisella väriskaalalla, ja tulvaindeksiä sinisillä palkeilla. Näin tulvaindeksi kuvaa tulvasta syntyvää hasardia, ja sininen järvisyys liittyy veden väriin. Harmaan sopiva sävy kuvasi mainiosti tyhjää taustaa, ja tarpeeksi vaaleansininen järvien ja merien sävy loi mukavasti kirkkautta kartan värivävyyn, meren ollessa hieman järviä ja jokia tummempi.

Tämän viikon suurimman haasteen tuotti sopivien pylväsdiagrammien rakentaminen karttaan. QGIS:in visualisointipuoli ei ole kovin hyvästä päästä, ja tässä oli hyvä tilanne syventyä yhteen visualisoinnin heikkouksista. Diagrammien käsittelyalueella histogrammin muodostaminen karttaan käy suhteellisen vaivatta. Histogrammin tuunaaminen onkin sitten huomattavasti haasteellisempaa. Diagrammin visuaalisuuteen löytyy oudosti kahdesta erillisestä ikkunasta, ja histogrammi sisältää useasti oudot raamit, joita en miellä mitenkään hyödyllisiksi. Lisäksi QGIS mahdollistaa nollaviivan, mikä erottuu hyvin S.Rautamon blogin järvisyyskartasta. Mielestäni tämä ylimääräinen nollatason viiva sekoittaa tarkastelua ja luo kartasta vain kaaottisen. Päädyin siis histogrammissa pelkkään yksiväriseen pylvääseen, joka kuvasi alueen järvisyyttä. Pylvään sai kovan säätämisen jälkeen tyydyttävästi asettumaan karttaan. Digrammin olisi voinut tehdä kuitenkin myös toisin. L.Yonin blogissa esiteellään hyvin ympydäriagrammiin liitettyä tietoa, jonka kuvaa valuma-alueiden järvisyyttä. Järvisyysden havainollistaminen on mielestäni parempi ympyrädiagrammieissa, sillä ne osuvat paremmin valuma-alueille, kun histogrammin kurkottelevat kauas yli oman alueen, jos järvisyysarvo on ollut suuri.

Kuva 2. Kuvan 1 tulvaindeksin asettuminen histogrammina. Kartan väriarvojen vaihtuminen on pyritty asettamaan niin, että noin samankokoinen lohko olisi hyvin yhden varärialueen alaisuudessa.

 

Lähteet:

T. Häkkinen, #yhteisellämatkalla (QGIS:n parissa), viikko 3 [blogikirjoitus] 4.2.2023, Turkkaha’s blog. https://blogs.helsinki.fi/turkkaha/2023/02/04/yhteisellamatkalla-qgisn-parissa-viikko-3/ (luettu 11.10.2023)

S, Rautanen, Kurssikerta 3, [blogikirjoitus] 1.2.2023, Susanne’s blog.  https://blogs.helsinki.fi/rautamos/2023/02/01/kurssikerta-3/  (luettu 11.10.2023)

L.Yoni, Viikko 3: Ollaan vasta raapaistu pintaa, [blogikirjoitus] 9.2.2023, Gis-avautmiset,  https://blogs.helsinki.fi/luberger/2023/02/09/viikko-3-ollaan-vasta-raapaistu-timantin-pintaa/ (luettu 11.10.2023)