Kuivan ihon hoito on fysikaalista kemiaa

Sain itse avun kuivan ihon hoitoon vedestä, suolasta ja glyserolista. Etsin pitkään tieteellistä selitystä ilmiölle, käytännön vinkkejä kyllä löysin. Kodin taitosanakirja (Setälä V. 1945) kehotti pyykkäriä hieromaan kädet suolalla nyrkkipyykin lomassa ja isoäidin vinkkinä ihonhoitoon on mainostettu glyserolia ja ruusuvettä. Psoriaatikkoja on lähetetty hoitamaan ihoaan Kuolleenmeren suolakylpyihin. Venäjällä ja Keski-Euroopassa on tutkittu mineraalikylpyjen vaikutusta. Fysikaalinen kemia tarjoaa pitävimmän tieteellisen selityksen suolan positiiviselle vaikutukselle ihon proteiinirakenteessa ja fysiikka tarjoaa selityksen glyserolin suojaavalle vaikutukselle.

Ihon kudoksiin liittyy imusuonisto, jossa kiertää fysiologinen (0,9 %) suolaliuos ja muita verenkierrosta siirtyviä komponentteja. Hyvin pienimolekyyliset yhdisteet imeytyvät ihon läpi verenkiertoon, mutta iho on erityselin; verenkierto ja imunestekierto toimittavat rakennusaineita iholle. Kun ravinto on monipuolista, terve iho saa kaiken mitä tarvitsee ruuasta. Tervettä ihoa voidaan ajatella puoliläpäisevänä kalvona, jonka osmoottinen heijastuskerroin on yksi. Kuiva iho läpäisee kaiken, eli sen osmoottinen heijastuskerroin on lähellä nollaa. Glyseroli (CH2OH-CHOH-CH2OH) on trioli ja rasvan rakenneosa, jonka osmoottinen heijastuskerroin on Hautalan (2007) mukaan 0,8.

Suolan anioinit (Cl) ja kationit (Na+) liukenevat veteen. Denaturoitunut proteiini, kuten kuiva ja lohkeileva iho, on varautunut. Suolavedessä liotettuna proteiini neutraloituu vapaiden ionien vaikutuksesta. Neutraali proteiinirakenne pystyy laskostumaan ja sitomaan vettä. Vesi sitoutuu yksimolekyylikerroksella pallomaiseksi laskostuneen proteiinirakenteen pintaan ja sisärakenteisiin.

 

Kun käsillään töitä tekevä ihminen joutuu käyttämään hautovia hansikkaita ja pesemään käsiään usein, liukenevat mineraalit ihosta pesuveteen ja iho usein kuivuu hankalasti. Mineraaleja ja kosteutta voidaan lisätä ihoon suolaveden muodossa ja iho suojata kosteuden haihtumiselta glyserolilla, joka on hydrofiilista, eli vesiliukoista ja kykenee lisäksi absorboimaan vettä myös ilmasta.

Kun ihon puolustusmekanismit ovat kuivumisen vuoksi puutteellisia, saattaa käsiin pesiytyä haitallisia mikrobeja, esim. Staphylococcus aureus, ihon normaalifloorassakin esiintyvä kokkibakteeri, joka runsaasti proteaasia erittävänä bakteerina hajottaa kudosta (Salkinoja-Salonen 2002). Suola ei tapa stafylokokkia, eikä mesofiili ihomikrobi pahastu lämpimästä vedestäkään, mutta liotus pudottaa mikrobien ja proteaasin määrää. Jos liotukseen käytetty suolaliuos on fysiologista suolaliuosta väkevämpää (yli 0,9 %), aiheuttaa suolavesiliotus ihon pintaan suuntautuvan osmoosin. Vesimolekyylit haihtuisivat ihon pintarakenteista pelkän suolan vaikutuksesta, mutta glyseroli hygroskooppisena sitoo veden ihon pintarakenteeseen ja glyserolin muodostama puoliläpäisevä kalvo estää kosteutta haihtumasta. Lisäksi suolan ionit auttavat ihon kuivia oienneita proteiineja laskostumaan ja vesimolekyylejä sitoutuu myös proteiinien rakenteisiin.

 

LÄHTEET

Hautala M. 2007. Fysiikkaa pellosta pöytään ja takaisin peltoon. 2. painos. Helsingin yliopisto, Agroteknologian laitos. Yliopistopaino. Sivut 47-86.

Salkinoja-Salonen M. 2002 Toisenvaraisten mikrobien aineenvaihdunta. Teoksessa: Salkinoja-Salonen M. Mikrobiologian perusteita. Mikrobiologian osasto, Soveltavan kemian ja mikrobiologian laitos, Helsingin yliopisto. Gummerus. Sivut 210-274.

Setälä V. 1945. Kodin taitosanakirja.Oy Tilgmann Ab. Helsinki. Sivu 198.

Kurssimateriaalit MIKRO220, RAV090, ETT210 ja ETT225

Kuvat 1-3 ETT225 Elintarvikkeiden fysikaalinen kemia kurssimateriaali.

polyelektrolyytti hydrokolloidissa

Kuva 1. Varautunut proteiinirakenne on suora.

    proteiinin laskostuminen                    

   Kuva 2. Varaukseton proteiini pystyy laskostumaan.

Selitys kuivan ihon liuskoittumiselle: Kun iho hikoilee ja hautuu, vesi ja mineraalit siirtyvät ihon syvemmistä kerroksista pintaan. Kun hautuneet kädet pestään tai käsiä pestään usein, suolat huuhtoutuvat pois, proteiini varautuu ja rakenne oikenee eli denaturoituu ja ihon vedenpidätyskyky heikkenee. Kun kuivat ihoproteiinit saavat riittävästi kosteutta proteiinirakenne pystyy pidättämään vettä ja ihosta tulee jälleen joustava ja pehmeä.

veden yksimolekyylikerros

Kuva 3. Veden yksimolekyylikerrosrakenne. Jos vettä on vähän, molekyylit hakeutuvat yhteen ja iho liuskoittuu.

kationi-anioni

Kuva 4. Muita mahdollisia proteiinin ennallistajia/renaturoijia, joista ruokasuola (NaCl) on halvin ja helposti saatavilla. Tavoitteena on varaukseton proteiini.

 

 

 

KÄYTÄNTÖ

”Esikokeeseen” osallistuneet (n=21) kiittelivät tehoa ja toiset pyysivät tarkempia ohjeita, joten tässä käyttämäni resepti: Liota kuivaa ihoa n. 10-20 min 1-2 %:ssa lämpimässä (37 – 45 °C) suolavedessä. Mikrobit ja niiden tuottamat proteaasit liukenevat ainakin osittain veteen. Ihoon imeytyy vettä ja ihon pintakerrokseen jää suolaa, joka käsittääkseni vetää osmoottisesti nestettä (ja siinä ohessa huokosiin pesiytyneitä mikrobeja, ravinteita ja ihon rakennusaineita) imusuonistosta pintaihoon. Liotuksen jälkeen kostea iho voidellaan glyserolilla, joka muodostaa ihon pintaan puoliläpäisevän suojakalvon. Tee kerta-pari viikossa liotus tehokuurina ja käytä muuten vesi-glyseroli-suola-liuosta (n. 70, 28 ja 2 %) käsivoiteen sijaan. Vettä pitää olla riittävästi, muuten sekä suola, että glyseroli kirvelevät iholla. (Jos ei tunnu mukavalle, lisää vettä ja jos ei tehoa, lisää suolaa tai glyserolia.) Tee liuosta vain parin viikon tarpeen verran valoa läpäisemättömään pulloon. Osa mikrobeista kasvaa mielellään suolavedessä.

Jos haluat luksusta elämääsi, tee liuos veden sijasta ruusuveteen. (Ruusuvettä saat apteekista n. 7 €/200 ml tai City Marketin etnisten mausteiden hyllystä 3,50 €/250 ml).

Leave a Reply

Your email address will not be published.