Viime torstaina Roomiksella järjestettiin opiskelijaedustajakahvit. Vapaamuotoisessa ja rennossa tilaisuudessa olivat paikalla Sanna Salminen, Jan Rosenström sekä Tuomas Tuure kertomassa arjestaan opiskelijaedustajana. Vaikka Roomiksen uunituoretta erikoiskahvia ei ollut juomassa kuin reilut kymmenen henkeä, reilussa tunnissa ehdittiin käsitellä useita tärkeitä kysymyksiä yliopistopolitiikasta. Koska opiskelijaedustajat kritisoivat niin viestintää niin laitostasolla, tiedekuntatasolla kuin HYY:ssäkin, päätti Kajahdus täyttää osaltaan tiedontarvetta.
Edustaja Tuure (HyVi/Maailmanpyörä) HYY:n edustajistosta kuvaili heti tilaisuuden alussa, miten HYY aikoo vastustaa mahdollisia tulevia lukukausimaksuja. HYY:n edustajistolla on myös tarkoituksena vaikuttaa Opetusministeriön tuntijakotyöryhmän linjauksiin. Se, mitä lähiaikoina Opetusministeriössä päätetään, vaikuttaa siihen, mitä kouluissa opetetaan seuraavat parikymmentä vuotta. Lienee itsestään selvää, että taideaineet ovat nykyisessä ilmapiirissä kovilla. Kysymykseksi kuitenkin jää, kuinka paljon HYY:n edustajisto ehtii perehtyä tuntijakotyöryhmän toimintaan, kun koulutuksen maksuttomuus on vaarassa.
HYY:n edustajistossa päätetään muustakin kun siitä, mihin HYY ottaa kantaa (kts. myös Irtolainen 1/2010, 23). HYY:n edustajisto kattaa poliittisia ryhmiä, sekä eri järjestöjen edustajia (esimerkiksi osakuntalaiset), ja HYY kamppailee jatkuvasti siitä, mihin varoja käytetään: johdetaanko niitä järjestö- vai jäsenpalveluihin. Karrikoiden ja totuutta muokaten voisi yksinkertaistaa, että järjestöpalveluiden puolestapuhujat haluavat saunoja ja bilemestoja, vasemmalle kallellaan olevat poliittiset ryhmät haluavat leikata järjestöistä ja keskittyä jäsenpalveluihin (kuten YTHS ja Unicafé) ja oikeistoryhmät haluavat vain leikata. Vaikka jakolinjat eri edustajien ja ryhmien kesken vaihtelevat kysymyskohtaisesti, toimii HYY:n edustajisto maan tavan mukaan: enemmistö muodostaa hallituksen, ja oppositio voi vain vikistä. Esimerkiksi vaaleissa menestyneen HELP:in vaikutusmahdollisuudet ovat melko olemattomat, koska hallituksesta heidät jätettiin ulkopuolelle. Voi siis päätellä, että jäsenpalvelut pitänevät tasonsa ja Unicafea ja YTHS:ää kehitetään, mutta Villa Kuunarit jätetään hankkimatta. Toisaalta, asunnonvälityksen lakkauttamisella säästetyt rahat laitettiin saman tien saunomiseen. Arvovalintoja.
Tiedekuntatasolla opiskelijoita edustava Jan Rosenström, joka toimi viime vuonna Kannun opintovastaavana, ei maalaillut tiedekuntaneuvostosta puolestaan kovinkaan ruusuista kuvaa. Rosenström ilmaisi pettymyksensä tiedekuntaneuvostoon, kuvaillen tiedekuntaneuvostoa ”kumileimasimeksi”. Tiedekuntaneuvostossa ei ole esillä kovinkaan paljon asioita, joihin opiskelijat voisivat ottaa kantaa. Lisäksi Rosenström peräänkuulutti ainejärjestöjen oppiainevastaavien panosta opetuksen kehittämisessä, sekä kannusti ainejärjestötasolla omien aloitteiden tekemisiin. Vaatimus lisätenttipäivistä on myös tulossa opiskelijoilta, mutta mahdollinen akvaariotentti on puolestaan koko yliopistoa koskeva kysymys. Eikä välttämättä vain yliopistoa: mikäli tenttiminen onnistuisi missä vaan, missä on kone ja nettiyhteys, ovat ”maaseutuyliopistomme” todella kovilla. Ja se tekee tenttikysymyksestä jo valtakunnanpoliittisen.
Laitosneuvostossa istuva Sanna Salminen kuvaili vastikään syntyneen laitosmallin itsensä etsimistä, mutta antoi hyvän esimerkin laitostason ja tiedekuntatason välisestä suhteesta. Kun uudelle laitoksellemme etsittiin nimeä, kuultiin laitosneuvostoa, mutta tiedekuntaneuvosto teki päätöksen. Laitosneuvosto tuntuu olevan merkittävä elin uudessa yliopistossa, mutta neuvoston toiminnasta on vielä vähän kokemuksia. Sekä Rosenström että Salminen korostivat kuitenkin valmistelevien toimikuntien osuutta, sekä opiskelijoiden yhteistyötä – niin keskenään kun vaikkapa eripuraisen professoriryhmän jäsenien kanssa. Toimikunnat saattavat olla ongelmallisia, koska niiden edustavuus voi jäädä epätasaiseksi. Kun yliopisto on entistä enemmän ulkopuolisen rahoituksen tarpeessa, saattavat pienet oppiaineet olla kovilla, varsinkin, jos ne eivät saa edustajiaan päättäviin elimiin tai valmisteleviin toimikuntiin.
Oppiainekahvit olivat informaatiomäärästään huolimatta rento ja helposti lähestyttävä tilaisuus, joka kuitenkin vaatii kehittelyä ja enemmän kysymyksiä, kysyjiä ja kritiikkiä. Etkö vakuuttunut vaikutusmahdollisuuksitasi? Eikö kieli aukea perusopiskelijalle? Anna palautetta ja kehitysehdotuksia (aki.tetri@helsinki.fi) tai kommentoi alle. Stigma ja Stydi järjestävät keväällä vielä parit kahvitilaisuudet – ilman politiikkaa. Lisäksi Stigma kahvittelee keväällä oppiainekysymystensä parissa. Syklsyllä kuitenkin lisää politiikkaa ja vaikuttajia. Pysy kuulolla.
Kirjoittaja on Stigman Viestintävastaava ’10