Haastattelussa Roman Schatz

Minna Nurminen haastatteli Roman Schatzia. Juttu julkaistu alun perin Kajahduksessa 4/2011.

Kirjailija, näyttelijä, ohjaaja, toimittaja. Roman Schatz taitaa verbaalisen akrobatian ja jonglööraa kansalaisuuskysymyksillä sekä poliittisella ja kulttuurisella kritiikillä. Schatz on kärkäs, itsevarma ja ketterä sanoissaan. Kajahdus tapasi miehen eräänä tiistai-iltana wieniläiskahvila Krullassa. Tässä haastattelussa boheemi paljastaa, mikä Suomessa mättää ja miksi EU olisi pitänyt perustaa jo 400 vuotta sitten.

No, Roman, mitä kuuluu?
”Ihan hyvää, kiitos kysymästä. Nyt on aika kiireistä aikaa. Minulla on Berliinin matkaopas juuri valmistumassa ja firmojen pikkujoulukausi työllistää juontajan tehtävissä aika paljon. Kaksi päivää sitten tuli seuraava duuni: minua pyydettiin kääntämään Paavo Lipposen kirja ’Järki voittaa’ saksaksi. Siinä on minulle nyt pitkille talvi-illoille hommaa.”

Olet tunnettu siitä, että opetat suomalaisia ulkomaalaisuudesta, ulkomaalaisia suomalaisuudesta, ja mikä parasta, suomalaisia suomalaisuudesta. Mitä kansalaisuus mielestäsi ylipäänsä on?
”Minulle kansalaisuus on lähinnä tekninen juttu, jotain, josta ei voi itse päättää. Ihminen syntyy jonnekin, johonkin poliittiseen ympäristöön, jollakin passilla. Minä olen kasvanut Konstanzissa Bodenjärven rannalla. Siellä ollaan umpijuntteja, mutta silti todella kansainvälisiä. Koko lapsuudenaikanani meillä oli esimerkiksi Sveitsin, Saksan sekä Itävallan televisiokanavat – siis kymmenen TV-kanavaa 1960-luvun puolivälissä. Minä olen syntynyt EU:n kansalaiseksi. Eihän meiltä saksalaisilta kukaan koskaan kysynyt, halutaanko me liittyä Euroopan unioniin, vaan…”

Pakkojäsenyys?
”Joo, Saksa ja Ranska päättivät perustaa sellaisen. Muistan vielä miten 15-vuotiaana lähdin fillariretkelle Ranskaan, ja rajalla tarkastuksessa rajavartija väitti minun karanneen kotoa. Vartija soitti isälleni ja tiedusteli asiaa. Faija totesi, että ’joo joo, se on fillariretkellä, anna mennä vaan’. Viimeksi, kun ylitin Saksan ja Ranskan välisen rajan, ajoin vuokra-autolla 140 kilometrin tuntinopeutta, eikä matka edes hidastunut. Yhtäkkiä huomasin kylteistä maan vaihtuneen. Bodenjärven rannalta on alle kahdessa tunnissa Italiassa, Ranskassa, Itävallassa tai kävellen Sveitsissä – se on aina ollut kansainvälistä meininkiä.”

Tunnet siis olevasi EU:n kansalainen?
”Mielestäni eurooppalaisuus ei ole niinkään poliittinen vaan kulttuurinen juttu. Etunimeni on Roman eli roomalainen ja kotikaupunkini Konstanz, joka on roomalaisten perustama yli 2000 vuotta vanha linnake. Eurooppa on ollut minulle aina alue, jossa ihmiset ovat lopulta kovin samanlaisia. Jopa Suomessa. Euroopan unionista ja kaikista näistä älyttömistä joulukuusi- ja koiranvaippadirektiiveistä voidaan tietysti olla vaikka mitä mieltä. Iso osa EU:ta poliittisena rakenteena on mielestäni vähän tyhmä ja hölmö, sillä on tehty huonoja ratkaisuja. En välttämättä ole samaa mieltä europarlamentin tai komission kanssa kaikista asioista, mutta loppujen lopuksi, Europe is a state of mind. Koen olevani eurooppalainen.”

Olin Pohjanmaalla viettämässä viikonloppua. Tuntuu, että esimerkiksi siellä monilla ihmisillä on paikallisidentiteetti kuitenkin se vahvin.
”Olin lokakuussa Kauhavalla juontamassa paikallista Oktoberfestia. Vittu mikä kokemus. Pohjalaiset tulivat traktoreilla bailaamaan työväentalolle. Ymmärrän, ettei ikäiseni laihialainen tai kauhavalainen ehkä tunne olevansa eurooppalainen.”

Kirjassasi ”Suomesta, rakkaudella” kirjoitat paljon kliseistä. Mikä on mielestäsi kamalin klisee suomalaisuudesta?
”Yksi asia, joka ei edes pidä paikkaansa, on se, että suomalaiset dokaavat niin paljon. Tilastojen mukaan suomalainen ja saksalainen juo tismalleen saman verran alkoholia vuositasolla per nuppi. Te suomalaiset ette juo yhtään sen enempää kuin ranskalaiset tai italialaiset. Itse asiassa juotte jopa vähemmän kuin britit.”

Ja harvemmin!
”Niin, teillä on vain eri tekniikka: vedätte koko viikon annoksen kahden vuorokauden sisään, kun me saksalaiset tissuttelemme maanantaista sunnuntaihin. Myöskään se, että suomalaiset olisivat umpisuita ja kommunikaatiovammaisia, ei pidä paskaakaan paikkaansa. Kyllä suomalaiset osaavat puhua ja small talkata. Suurin osa suomalaisiin liittyvistä ennakkoluuloista on teidän itsenne viljelemiä: ’me nyt ollaan vähän tälläsii’. En ole vieläkään nähnyt sitä keskivertosuomalaista, joka ei puhu eikä pussaa, kiroilee vain.”

Ai et ole tavannut?
”No, ehkä Hakkaraisen Teuvo on aika lähellä sitä kliseetä, jos joku pitää olla. Tai no kyllä siellä Kauhavalla oli joku, mutta täällä Helsingissä ei ole sellaisia kalevalaisia juroja tuppisuita. Mutta on totta, että asuessani Helsingin ydinkeskustassa, täytyy minun muistuttaa, että tämä ei ole Suomi. Ei kuitenkaan millään pahalla, mutta jopa Tampere ja Turku ovat aivan liian pieniä paikkakuntia. Kuihtuisin siellä. Aika moni ulkomaalainen tulee Suomeen, koska etsii luontoa, rauhaa ja haluaa hirsiomakotitalon järven rannalla. Minä en kuulu niihin. En omista mökkiä, en kalasta, en hiihdä. Asun vuokralla Bulevardilla, aivan niin kuin asuisin Berliinissäkin. Nautin kuitenkin täällä olemisesta. Ei ole tarkoituskaan muuttua suomalaiseksi ja ottaa suomalaisia elämäntapoja itselleen.”

Niin, ja mitä suomalaisuus edes loppujen lopuksi on.
”Niin, ei kaikkien tarvitse käydä saunassa, kalassa ja pilkillä.”

Minkä vuoksi saksalaiset silti tuntuvat ihailevan Suomea?
”Suurin osa saksalaisista ei tiedä Suomesta paljon mitään, mutta Saksassa on mielikuva aidosta Suomesta. Suomalainen on aidosti ystävä tai vihollinen, tekee aidosti töitä tai sitten huijaa aidosti. Suomalainen on kuin täysjyvä, Vollkorn, ja sitä ihaillaan. Huolimatta pienestä väkiluvusta täällä on silti myös jonkinlaista arvopluralismia. Nautin itse jatkuvasti siitä, että saan kirjoittaa ihan mitä haluan ilman, että joku sensuroisi minua. Viiden miljoonan porukastahan saisi helposti marssivan armeijan, joka ei katsoisi vasemmalle eikä oikealle. Suomalaisilla on kauhea vapaudenhalu ja se on toiminut mielestäni hyvin. Tänne mahtuu nytkin kristillisiä, vihreitä, uusnatseja, perussuomalaisia, kokoomuslaisia, sosiaalidemokraatteja ja kommunisteja sulassa sovussa. Ketään ei tapeta kaduilla – ainakaan vielä.”

Suomessa on toki paljon hyvää, mutta Roman, mikä Suomessa mättää?
”No klassikko olisi tietysti tämä helvetillinen ilmasto. Mutta tosiasiassa minä pelkään
vähän, että Suomessa poliittinen kasti ja niin sanottu kansa ovat tosi pahasti erkaantumassa toisistaan. En tunne ketään suomalaista, joka ottaisi niitä pellejä Arkadianmäellä enää vakavasti. Ehkä se johtuu siitä, että Suomen voima jyrähtää käyntiin aina, kun menee huonosti: on lama, on sota, nälänhätä tai epidemia.”

Niin, kansan syvät rivit lähtevät liikkeelle.
”Perrrrkele. Tai kun ryssä on tulossa, niin sitten tämä sisu kicks in. Nyt on ollut aika pitkään sellainen aika, että Suomella on mennyt hyvin, kaikki ovat käyneet Thaimaassa, olleet vaihto-oppilaina, kaikki osaavat yhtäkkiä englantia, on mukavasti fyrkkaa ja aikaa – ei sellaista ollut 25 vuotta sitten. Suomalainen identiteettiä haetaan nyt todella voimalla. Perussuomalaiset jopa uneksivat jonkinlaisesta topeliaanisesta 1950-luvun Elovena-valtakunnasta, mikä on minusta täysin ymmärrettävää. Mutta Suomi on rikastunut kansainvälisellä bisneksellä ja jos se vedetään takaisin, kaikki tyrehtyy. Kun tulin tänne 1980-luvulla, Suomessa oli koko Euroopan pienimmät tuloerot rikkaiden ja köyhien välillä. Yliopiston professori tienasi puolitoista kertaa sen verran kuin mitä rakennusmies tienasi. Silloin ei ollut optio- eikä osakemiljonäärejä ja se, että Suomeen on syntynyt hyvin rikas porukka, aiheuttaa paljon kateutta. Sellaista vaaraa minä näen tällä hetkellä.”

Tulit Suomeen vuonna 1986, kun Suomessa oli ulkomaalaisia noin 16 000, yhtä paljon kuin ihmisiä Orimattilassa.
”Niin, pienehkön keskitysleirin verran. Tämä on huonoa huumoria, mutta ne 16 000 ulkkaria olisi voitu mahduttaa leirille tosi kevyesti. Yksi Vuosaari.”

Suomen liittyminen EU:iin vuonna 1995, liikkuvuuden ja kaupan vapautuminen – paljon on tapahtunut. Lehtemme teema on ”matkalla”. Minkä matkan Suomi on mielestäsi kulkenut viimeisessä 25 vuodessa? Mihin Suomi on matkalla?
Neuvostoliitto solmi Suomen kanssa YYA-sopimuksen, joka teki Suomesta melkein Neuvostoliiton satelliittivaltion. Vuonna 1995, vain viisi vuotta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen, Suomi liittyi EU:iin – siis täydellinen suunnanvaihto. Se matka, minkä Suomi on tehnyt tämän neljännesvuosisadan aikana, on siis matka YYA-sopimuksesta EU-sopimukseen. Suomi oli pitkään korostuneen puolueeton ja jatkuvasti roikkumassa idän ja lännen välillä. Nyt Suomi on valinnut puolensa ja on länsieurooppalainen maa. Piste. Teillä on käytössä euro ja porvarihallitus, jonka ainoa tarkoitus on pitää persut oppositiossa. Lisäksi tämä kulttuuripolitiikka: kukaan suomalainen ei osaa enää venäjää eikä mene Pietariin opiskelemaan, paitsi valelääkärit. Suomen orientaatio on länsi. Minä olen ylpeä suomalaisistani, että he tekivät niin rajun muodonmuutoksen. Ja te sanotte, että ’me suomalaiset ollaan niin jäykkiä ja juroja’. Bullshit! Tehän olette todella vikkeliä. Saksa ei olisi ikinä pystynyt muuttamaan suuntaansa yhtä nopeasti: kestää paljon kauemmin kääntää iso kuin pieni laiva. Mutta se, mihin Suomi on menossa, on vaikea sanoa. Toivon vain, että sosiaalinen rauha täällä säilyisi. Suomessa on sama ilmiö kuin muissa Euroopan maissa, oikeistopopulismin nousu, mikä on täysin ymmärrettävää. Vaikka en ole todellakaan oikeistolainen, niin joissakin asioissa olen ihan samaa mieltä.”

Esimerkiksi missä asioissa?
”Olen sitä mieltä, että islam on uhka länsimaiselle demokratialle. En todellakaan ole rasisti, sillä kukaan ei valitse ihonväriään, seksuaalista suuntautumistaan tai äidinkieltään. Mutta jos joku aikuinen ihminen haluaa tappaa minut, koska olen uskoton koira enkä kuulu islamiin, sellaisen kanssa voin kyllä kinastella. Sellaista ihmistä minä kyseenalaistan. Mielestäni mikä tahansa uskonto on vaaraksi vapaudelle ja demokratialle. Tässä asiassa olen aika jyrkkä. Kirkko ja valtio pitää välittömästi erottaa toisistaan. Siinä mielessä kommunistit olivat täysin oikeassa: uskonto on oopiumia kansalle.”

Ammattisaksalaisen mielipide: ovatko Suomi ja Saksa menossa samaan suuntaan?
”Saksalla on jänniä ongelmia. Maalla ei ole kulturellia identiteettiä. Ketä nuo saksalaiset oikein ovat? Saksa on hyvin materialistinen yhteiskunta. Suomessa pohditaan jatkuvasti, ketä me olemme, mikä meidän kulttuurimme on, miten päin meillä pitäisi olla ja mihin me olemme menossa. Saksassa mietitään vain, että voi kun kaikki maksaa yhtäkkiä niin paljon ja mistä saan itselleni fyrkat ja isomman auton. Pinnallinen materialismi on mielestäni aika vaarallista. Saksassa on sama ilmiö, mutta paljon pidemmällä. Niin sanottu ”Politikverdrossenheit”, politiikkaan kyllästyminen. Suurin osa saksalaisista on sitä mieltä, että on ihan sama mitä ne pellet Berliinin hallituksessa sanovat – ei niitä kannata uskoa. Jos saksalainen on jotain oppinut lähihistoriasta, niin sen, että älä jumalauta koskaan usko politiikkoihin, ne kusettavat aina. Saksa on hyvin kyyninen yhteiskunta tällä hetkellä. Kaikki itkevät, ettemme ole onnistuneet integroimaan meidän maahanmuuttajia, mutta kukaan ei silti tee mitään. Kukaan ei mene puhumaan turkkilaisen naapurin kanssa. Eivätkä turkkilaiset tule puhumaan meille. Me katsomme poispäin. Eihän se ole mikään integraatio.”

Integroivatko suomalaiset siis mielestäsi paremmin maahanmuuttajia?
”Eivät, mutta se ilmiö on Suomessa uudempi. Suomihan ei värvännyt tänne ikinä italialaisia ja turkkilaisia Gastarbeitareita tekemään töitä Volkkarin tehtaille, vaan suomalaiset lähtivät itse Ruotsiin tekemään töitä Volvon tehtaille. Ensimmäiset Suomeen tulleet ulkomaalaiset olivat suureksi osaksi pakolaisia, ja mielestäni se sählättiin alusta alkaen pieleen. Ensimmäiset pakolaiset eivät saaneet tehdä töitä, sillä heille ei annettu työlupia. Totta helvetissä heidän suomalainen naapurinsa suuttui välittömästi, sillä pakolaisille annettiin rahaa, järkättiin kämpät ja lapsille päivähoito, eikä heidän tarvinnut laittaa tikkua ristiin. Eiväthän he edes saaneet laittaa! Suomessa oltiin alussa vähän liian sinisilmäisiä. Sillä jos joku saa turvapaikan, voidaan mielestäni
edellyttää, että hän tekee jotain sen eteen.”

On totta, että aiheen tuoreus Suomessa näkyy yhä julkisessa keskustelussa. Maahanmuuttohan lähti vasta 1990-luvlla kunnolla pyörimään tänne suuntaan.
”Niin. Toinen väestöryhmä on venäläiset, joita ei ollut ollenkaan 1980-luvulla. Ainoat venäläiset koko Suomen maassa olivat lähetystössä duunissa, suurin osa vakoojia. Nyt venäläiset ovat suurin ulkomaalaisryhmä. Toiseksi suurin on virolaiset, joita ei myöskään ollut ennen. Takapihallani on tällä hetkellä iso kattoremontti. Esimies on suomalainen ja kaikki työntekijät puhuvat viroa. Samalla suomalaiset rakennusmiehet, jotka ovat niin kalliita ja viettävät ”pekkaspäiviä”, makaavat jossain työttöminä ja vittuuntuneita. Tämä liittyy suoraan EU-lainsäädäntöön ja vapaaseen liikkuvuuteen. Puolitoista tuntia, ja virolaiset ovat täällä.”

Miten mielestäsi sitten eurooppalaista integraatiota pitäisi kehittää?
”Jos tietäisin, saisin varmaan ison palkinnon. Ymmärrän hyvin niitä ongelmia, kuten islaminvastaisuutta. En minäkään halua, että naapurini tönäisee pikkusiskon parvekkeelta, koska tyttö ei ole enää neitsyt. Minä en vain jumalauta hyväksy sellaista. Meillä on ihmisoikeudet voimassa. Mutta en tietenkään heittäisi ulkomaalaisia ulos. Muuttovirtaa voisi ehkä rajoittaa, mutta sen perustelemisessa täytyy olla hyvin varovainen, ettei ole heti rasisti.”

Mielestäsi muuttovirtaa pitäisi siis rajoittaa?
”Eurooppa on ollut Rooman valtakunnasta lähtien rikas paikka. On selvää, että jos jollakin porukalla menee hyvin, niin muut ovat kateellisia. On täysin ymmärrettävää, että tänne pyrkii paljon ihmisiä. Humanismin merkeissä emme voi kieltää heitä tulemasta ja rakentaa korkeaa muuria. Hyvä esimerkki ovat romanialaiset kerjäläiset. Oli niin suuri kulttuurishokki suomalaisille, että tänne tultiin kerjäämään kaduille – juma, kuka nyt sellaista tekisi. Se on täysin ristiriidassa Suomen kansanluonteen kanssa. Hakaniemen spurgu on kunnioitettava henkilö, hänhän on sentään suomalainen spurgu, mutta joku romanialaismuija, joka näyttää säälittävältä ja kerjää pahvimukiin…

En osaa sanoa, mitä Euroopalle pitäisi tehdä. En tiedä. Olisin alusta alkaen halunnut, että jokainen eurooppalainen kansallisvaltio luopuisi isosta osastaan omaa suvereniteettiaan, koska niin kauan kuin EU on löyhä valtioliitto, mikään ei toimi. Kreikkalaiset eivät pidä lupauksistaan kiinni, romanialaiset menevät kerjäämään vähän joka maahan, saksalaiset ovat maksavinaan kaikkea ja suomalaisia ottaa kannuun. EU:n pitäisi olla liittovaltio, The United States of Europe, USE, jossa on jokin keskushallitus. Sen ei tarvitse olla välttämättä Brysselissä, se voisi minun puolestani olla Tampereellakin.”

Eli tiiviimpää yhteistyötä ja lisää kurinpitoa?
”Aivan. Meillä pitäisi olla eurooppalainen poliisi muuallakin kuin paperilla sekä eurooppalaiset puolustusvoimat. Eurooppalainen raha on erittäin hyvä idea, mutta jos miettii Kreikka-möhläystä… Ajattele nyt Yhdysvaltoja, jos Texas ei maksaisi velkojaan ja se heitettäisiin ulos dollarialueelta – eihän sellaista voi edes kuvitella.”

Liittovaltiokehitys olisi siis mielestäsi suotavaa?
”Kyllä. Ihmiskunta kehittyy, mutta ihminen on edelleen tyhmä apina kansalaisuudestaan ja kulttuuristaan riippumattaan. Ensin taistelimme luola vastaan luola, sitten laakso vastaan laakso, kylä vastaan kylä, pikkuruhtinaskunta vastaan pikkuruhtinaskunta ja lopulta kansallisvaltio vastaan kansallisvaltio. Kokonaisuudet kasvavat. On täysin lyhytnäköistä ajatella Suomea tai Saksaa – eihän niitä ole oikeasti olemassakaan enää. Hey we are living in the Facebook-age! On ihan naurettavaa ylläpitää kansallisvaltioita. Mutta niistä pidetään kiinni ja Eurooppa on pahasti retuperällä. EU olisi pitänyt perustaa 400 vuotta sitten. Yritetty on.”

Sivusimmekin jo vähän persuja. Miltä persujen nousu tuntuu?
”Perussuomalaiset on protestipuolue. Heillä on pitkä lista asioita, joita he ovat vastaan: he eivät pidä homoista, muslimeista, viherhörhöistä, eurosta, eivätkä siitä, että Suomen asioista päätetään muualla. Se on hyvin ymmärrettävää ja tällaisia puolueita on joka puolella maailmaa. Yksi asia, mitä en kuitenkaan lainkaan tajua on tämä homovastaisuus. Elämme 2000-luvulla – who gives a fuck, onko joku homo, hetero, bi, aseksuaali vai metro. On alkeellisen tyhmää, että siitä edes välitetään.”

Niin. Oliko suomalaiselle protestipuolueelle mielestäsi tarvetta?

”Vuonna 1994 Suomessa EU:ta vastaan äänestäneet ovat tulossa takaisin Persuissa. Keskustapuolue on kärsinyt eniten Persujen menestyksestä, koska sen puolueen identiteetti on aikansa elänyt. Kukaan ei halua olla enää landepaukku Suomessa. Pihtiputaalla ollaan kansainvälisiä ja moderneja.

Osittain perussuomalaiset on siis uusi kepu ja osittain näitä EU-vastaisia tyyppejä, osa varmaan kristittyjä fanaatikkoja tai kovan luokan homofoobikkoja – ei heillä ole yhteistä identiteettiä. Kuten kaikissa puolueissa, myös Persuissa on sekä hiton tyhmiä että toisaalta yllättävän fiksuja yksilöitä. Ei puolue ja sen jäsenet ole kaikki samaa mieltä. Paras esimerkki siitä on RKP: puolueessa on vihreitä, hinttejä, natseja, umpikonservatiiveja, feministejä, machoja, Björn Donner, Eva Biaudet ja vaikka mitä – kunhan osaat ruotsia, olet tervetullut puolueeseen. Puoluetta mietitään yhteneväisenä aatteena tai kokonaisuutena, jota se ei ole.

Se, mikä perussuomalaisten aatemaailmassa ärsyttää, on junttius. Kansainvälisyysvastaisuus on tyhmää ja tekee Suomelle hallaa. Mutta jos olisimme esimerkiksi protestoimassa uutta minareettirakennusta vastaan, niin olisin kyllä samaa mieltä. Mutta reaktioni olisi varmaan erilainen: yrittäisin ratkaista ongelman muilla keinoilla, kuin laittamalla rajat kiinni. Toivottavasti en kuulosta nyt natsilta.

Jos 20 % suomalaisista äänestää Perussuomalaisia, eivät he voi olla ihan perseestä. Tai sitten 20 % suomalaisista on idiootteja, ja sitä minä en jaksa uskoa. Mutta sama jos äänestetään sosiaalidemokraatteja, joilla on täti, joka haluaa laimentaa keskiolutta. Sehän on ihan helvetin tyhmä sekin. Millä pilvellä se oikein elää?”

Usein ns. vihreät arvot ja talouskasvu asetetaan vastakkain. Saksa on kuitenkin maailman neljänneksi suurin talous ja samalla kestävän kehityksen edelläkävijä. Saksan vihreä puolue on ollut pitkään vahva ja menestyvä. Mistä tässä on kyse?
”Saksan vihreä puolue syntyi puhtaana protestipuolueena. Äänestin nuorena aikuisena vihreitä, sillä he menivät eduskuntaan, polttivat siellä pilveä, eikä heillä ollut päällä pukua, vaan norjalaiset villapuserot, farkut ja tennarit. Nautin pelkästään siitä, että jes, nyt joku näyttää näille vanhoille pieruille keskisormea ja oikein kunnolla.

Missä maassa ollaan eniten ympäristöhysteerisiä, missä maassa on eniten luomutuotteita tai mikä maa vie eniten ympäristöteknologiaa? It’s the business. Jos vihreydellä ei tienaisi rahaa, ei Saksassa olisi paljon vihreitä. Suomeen ostetaan vaikka mitä mukavia saksalaisia ympäristöystävällisiä tuotteita, ja joku saksalainen aina nettoaa siitä.”

Eli mielestäsi Suomi ei osaa laittaa vielä vihreyttä rahoiksi?

”Vihreyttä pitää myydä, ulkomaille. Suomi on vientitalous ja täältä voitaisiin viedä vaikka mitä tuotteita ulkomaille. Kaikki kiinalaiset haluavat autoja, ja jonkun pitää myydä ne heille. Onhan se meidänkin intressi, ettei niistä autoista lähde liikaa pakokaasuja. Saksan vihreät ovat jossain ihan muualla, kuin Suomen vihreät – he ovat bisnesihmisiä ja taloustieteilijöitä. He eivät polta enää pilveä Bundestagissa, eikä heillä ole enää villapuseroita ja tennareita – ei todellakaan. Suomen vihreät hyväksyivät ydinvoiman päästäkseen mukaan hallitukseen. Se oli mielestäni… goodbye.”

Ovatko saksalaiset mielestäsi yhteiskunnallisesti tiedostavampia kuin suomalaiset?
”En sanoisi sitä noin, mutta Saksassa asuu yli 80 miljoonaa ihmistä. Saksa ei ole millään tavalla parempi tai kehittyneempi maa kuin Suomi, mutta Saksassa on vain kaikkea enemmän. Meillä on esimerkiksi enemmän älymystöjulkaisuja, kuten Der Spiegel ja Focus. Suomessa niitä on yksi, jos sitäkään. Saksassa ylläpidetään keskustelua eri tavalla kuin Suomessa.”

Aivan eri volyymilla.
”Niin, koska se volyymi on muutenkin isompi. There’s a lot of everything. Suomessa keskusteluun mahtuu aina yksi tai kaksi teemaa kerrallaan, esimerkiksi viimeiset kolme päivää on ollut se helvetin valelääkäri. Saksassa keskustelussa on 15–20 teemaa kerrallaan. Se ei ole välttämättä laatuasia, vaan volyymi.”

Keskustelimmekin jo vähän Suomen maahanmuuttopolitiikasta. Mitä mieltä olet?

”Suomi olisi kusessa ilman maahanmuuttajia. Maahanmuuttaja sävelsi teidän kansallislaulunne, Fazer oli maahanmuuttaja, Stockmann oli maahanmuuttaja, Mannerheim oli maahanmuuttaja ja Suomen Ooppera on maahanmuuttajan perustama.”

Lopuksi on pakko kysyä, miten ihmeessä olet oppinut suomen niin hyvin ja nopeasti?
”Tullessani Suomeen, minulla oli kova motivaatio oppia. Kävelin yliopiston päärakennukselle ja kysyin: `Excuse me, do you have courses in Finnish for beginners?` Vastaus oli tyly ja lyhyt: `No`.  Vuonna 1986 koko Helsingin yliopistolla ei ollut suomen kielen kursseja ulkomaalaisille, sillä kysyntää ei ollut. Sitten olin että okei, täytyy varmaan alkaa opetella omin päin. Menin lähimpään kapakkaan, join kolme olutta ja aloin mongertaa alkuperäisväestön kanssa.”

Aktiivista oppimista.
”Täydellinen kielikylpy. Kun tulin tänne, kukaan ei osannut kunnolla vieraita kieliä. Se oli siis learn or die – or go home. Ne olivat vaihtoehtoni. Minulta kysytään jatkuvasti, miten Suomessa integroidutaan ja miten Suomessa saa jalat maahan. Kieli on se avain. Niin kauan kun suomalaiset joutuvat puhumaan kanssasi englantia tai yksinkertaista suomea, he eivät avaudu. Kun osaat suomea niin hyvin, etteivät suomalaiset enää suodata itseään seurassasi, olet sisällä. Siihen menee ainakin 10 vuotta.”

Teksti Minna Nurminen.

Juttu julkaistiin alun perin Kajahduksessa 4/2011.

Posted in Aiheeton | Leave a comment

KAJAHDUS IV/2011 ON ILMESTYNYT!

Vuoden viimeinen, suurin ja kaunein on ilmestynyt!

Kajahdus IV/2011

 

 

 

Kenen hauis toimii kuin Pavlovin koira? Miksi Roman Schatzin mielestä päättäjät ovat pellejä? Mitä tapahtui Asunnottomien Yössä? Vuoden viimeinen Kajahdus on 60-sivuinen paketti, joka lähestyy matkalla olemista mm. Suomi-Saksa-kansalaisuuskysymysten, intialaisen yhteisöteatterin ja  Etiopian tuloerojen kautta. Goldman Sachs, Teksti-TV 30 vuotta, matkoja ymmärryksiin sosiaalityöstä ja paljon muuta. Ota selvää ja tartu HYY:n ainejärjestölehtikisan voittaneeseen, vuoden parhaaseen lehteen.
 
 
Käy tsiigaamassa lehti sähköisesti ja hae paperiversiosi Kliksiltä. http://issuu.com/kajahdus/docs/kajahdus042011
Posted in Aiheeton | Leave a comment

KAJAHDUS III/2011 ON ILMESTYNYT!

Viva la revolución!

Kajahdus III/2011 on ilmestynyt! Lehden teemana on vallankumous.

*Minkä puolesta valtsikalaiset tekisivät vallankumouksen?
*Mitä ihmettä Unicafe-Simo teki Rhodoksella?
*Kulttuurikapinaa: Veiel: “Wer wenn nicht wir”, Hessel: “Indignez-Vous”, Prahan syksyn
suloinen syke
*Spanish Revolution – tunnelmia kevään mielenosoituksista
*Mitä on autojen tai vammaisten vallankumous?
*Fuksiaisten Kajahdus-rastin kohujournalistinen anti
*Lisäksi tiukkaa sanaa edarivaaleista, sosiaalityön tutkimuksesta ja velkakriisistä

Hae printtiversio Kliksiltä ja klikkaa itsesi nettiversioon:
http://issuu.com/kajahdus/docs/kajahdus032011

Nouse barrikadeille ja tarraa lehteen!

Posted in Aiheeton, Kajahdus, Stigma, Stydi, Uutta, Vallankumous | Leave a comment

Lehti uuniin viikon päästä

Taitto on kovassa vauhdissa. Viimeisiä juttuja vielä odotellaan, jonka jälkeen lehti on pääkirjoitusta ja päätoimituskuvaa vailla valmis. Viikon päästä lehti on tarkoitus lähettää uuniin väliviikoksi paistumaan, jonka jälkeen maailma saa luettavakseen parhaan kotimaisen lehtijulkaisun ikinä.

Posted in Aiheeton | 1 Comment

Fuksiaisten Kajahdus- rastin kirjallinen anti

Julkaistavaksi rastin kirjallinen anti. Jokainen ryhmä myös piirsi fuksisyksystään kuvan – kuka korostaen päätoimituksen ulkoisia avuja, kuka keskittyen eksistentiaaliseen ilmaisumuotoon.

TEAM HAKKARAISET
Aloitimme sosiaalityön fuksien kanssa lukuvuoden jättämällä menemättä arvoisan rehtorin tervehdykseen. Haluamme kiittää mahdollisuudesta seurata avajaisia via internet. Haluamme samalla kiittää Kajahduksen päätoimitusta sen erinomaisuuden vuoksi. Tämä mahdollisuus kirjoittaa fuksirastilla on ikimuistoinen. Tämän ikimuistoisen fuksisyksyn aikana fuksit kokivat yhdessäolon ratkirieumukasta huumaa. He lauloivat, tanssivat, ryömivät ja myhivät yhdessä ympäri Helsingin keskustaa; he kävivät jopa luennoilla ja opiskelivat kaikenlaista tärkeää. Mutta parhainta kaikessa oli se, että ne pystyivät liittymään Kajahdus- lehden tiimiin kaikkien kauniiden, menestyneiden ja viisaiden toimittajien ja opiskelijoiden seuraan. Tämä oli kaikkien aikojen menestyksekkäin syksy. Siis tarkoitan: koko elämäni menestyksekkäin syksy. Kerroinko jo siitä kun Hanna ja Heikki joivat samasta lasista viime jatkoilla? Tänään aamulla kuulin että Hanna olisi halunnut tehdä sen Velin kanssa.. enkä yhtään ihmettele! Aivan lopuksi haluan todeta, että Kajahduksen toimitus voitti äänestyksen, kun fukseilta kysyttiin keneksi he haluaisivat isona tulla. Fuksisyksy jatkukoon.

TEAM MAMMAT
Fuksisyksy alkoi kosteissa merkeissä 30.8.2011. Valitettavasti kaikilla ei ollut sateenvarjoja mukana, mutta niinhän sitä sanotaa, että sopu sijaa antaa, joten ohikulkija saattoikin nähdä kaksi toisilleen tuki tuntematonta pikkuruista fuksia toisiinta kietoutuneina saman sateenvarjon alla. Vaikka syksy onkin ollut sateinen, ovat tutorit ja etenkin Kajahduksen toimitut tuonut valoa sateen keskelle. Tosin kaikkia ei sade ole haitannut, Jennikin ui Mantalla ihan keskellä kirkasta päivää, vapaaehtoisesti! Monta kertaa olen ehtinyt blondina eksyä kampukselle, mutta aina perille löytänyt! Kaikki eivät kuitenkaan perille löytäneet yhtä helposti. Eräskin fuksi harhaili heti ensimmäisenä yönä yliopiston avajaisten jälkeen aivan vitun kännissä pitkin Töölöä. Hänellä ei suinkaan ollu vaikeuksia suunnistaa keskusta-kampuksella vaan – kuinkas onkaan, kotiinsa. Ensimmäiset luennot professori Maritta Törrön johdolla olivat antoisaa Kyösti Raunion kertausta. Myös tilastotiede ja julkisoikeus innostavat. Ja vaikka ei olisi julkisoikeuden kurssille (käyn sitten ensi syksynä heti!) niin kaikki muukin opiskelu maistuu yhtä mannalle. Mannapuuro oli hyvä aamupala fuksille, kun piti lähteä kouluun ensimmäisenä jännittävä orientaatiopäivänä. Oppiaine- esittelyssä Maija- fuksi avasi suunsa väärässä paikassa saapuessaan myöhässä paikalle, mutta prof. Maritta Törrönen suhtautui uuteen keltanokkaan lempeästi.

TEAM P****MAGNEETIT
Fuksisyksy 2011 on ollut mahtava. Meidät, pienet fuksit, on otettu avosylin vastaan. Enään en voisi kuvitellakaan opiskelevani esim. ammattikorkeakoulussa. Minusta myös oppiaineeni yhteiskuntapolitiikan professorit, J.P. Roos ja Risto Eräsaari vaikuttavat kiinnostavilta ja inspiroivilta. Erityisen paljon minua kiinnostaa järjestötoiminta ja Kajahdus- lehden toimitus. Syksyn huippukohtia ovat olleet Kannun fuksisuunnistus ja Stigman ja Stydin fuksiaiset. Niissä keskityttiin hävyttömyyteen, yläaste tasoiseen huumoriin ja juomiseen, toisin sanoen olennaiseen. Opiskelu on edelleen mysteeri, eikä se olekaan merkittävää. Kaikissa mahdollisissa tilanteissa on korostettu, että opiskella ehtii mutta fuksisuunnistus on vain kerran elämässä. Once in a lifetime tilaisuus! Tämähän on juuri sitä mitä olen halunnut tehdä koko elämäni. Aion ottaa fuksisyksystä kaiken irti. Tähän mennessä on oltu jo Suomen Pankilla ilman vaatteita sekä krapulassa luennolla. Odotan hienoa syksyä sekä antoisaa opiskelua. Tiedon jano on kova!

Posted in Aiheeton | 3 Comments

KAJAHDUKSEN SUUNNITTELUKOKOUS III/2011

Vuoden kolmatta Kajahdusta suunnitellaan lounaan merkeissä 14.9 klo 11.30 paikkana Valtsikan UniCafe. Erityisesti sinä uusi fuksi, tule rohkeasti mukaan!

Kaikki uudet ja vanhat kirjoittajat, kuvittajat ja ideoijat, TERVETULOA!

Luovin terveisin päätoimitus

Posted in Kajahdus, Stigma, Stydi, Tapahtuma, Uutta | Leave a comment

MAKING OF

Lehden tekeminen on hauskaa. Parhaimmillaan se on mielenkiintoisia paikkoja, ihmisiä ja ilmiöitä, joista lehti keskustelee lukijoiden kanssa. Ajatukset risteävät, ehkä kohtaavat. Tässä muutamia hauskoja muistoja Kajahduksen tekemisestä .

Megapolis 2025 Kaupunkien rytmit oli urbaani festivaali, jossa etsittiin kaupunkilaisia ratkaisuja ympäristöongelmiin.

Megapolis 2025 Kaupunkien rytmit oli urbaani festivaali, jossa etsittiin kaupunkilaisia ratkaisuja ympäristöongelmiin. Kuva: Minna Nurminen

Hannu Olkinuora ja Martti Ahtisaari keskustelemassa Nifinissa. Kuva: Minna Nurminen

Pohjoismaisuus kiinnostaa. Kuva: Minna Nurminen

Kuluttamisen sietämätöntä ihanuutta pohtimassa Itiksessä. Kuva: Minna Nurminen

Mikä on sinun muistosi Kajahduksen tekemisestä?

Posted in Kajahdus, Stigma, Stydi | 1 Comment

KAJAHDUKSEN BLOGI UUDISTUU

Kajahduksen blogia päivitetään. Uudistettu sivu on tarkoitus aktivoida loppukesästä. Jos olet kiinnostunut bloggaamaan kanssamme tai sinulla on ideoita/toiveita uudistuvasta blogista, ota yhteyttä meihin osoitteeseen kajahdus@gmail.com.

Muistathan, että tuoreimmat laatujournalismin helmet kimmeltävät Kliksillä ja täällä http://issuu.com/kajahdus

<3 päätoimitus

Posted in Kajahdus, Stigma, Stydi, Uutta | Leave a comment

KAJAHDUS SUOSITTELEE: AUTOTON KAMPUS FESTIVAL!

Ensi viikolla pärähtää kevään mahtavin opiskelijatapahtuma, Autoton Kampus Festival (AKF)! Kyseessä on “rockmusiikin & maapallon ystävien rockrieha, joka vihertää ympäristön kolmisoinnuin ja putkivahvistimin.” Rentoa meininkiä, kasvissafkaa ja hyvää musaa! Tämä kaikki siis ensi viikon keskiviikkona, 28.4. Siltavuorenpenkereellä. Tapahtuma myös naamakirjassa.

Keskiviikkona nähdään.

-Toimitus

Posted in Tapahtuma, Yliopisto, Ympäristö | 1 Comment

SOSIAALIPOLITIIKAN OPPIAINEKAHVIT

Ihan pikainen merkintä sosiaalipolitiikan oppiainekahveista (15.4.):

Suurin opiskelijoille suoraan näkyvä muutos yliopisto- ja laitosuudistuksesta tullee olemaan opetuksen vähentyminen. Lupauksien vastaisesti näyttää siltä, etä Keijo Rahkosen siirtymistä laitoksen johtajaksi ei korvattaisikaan rahallisesti täysin. Näyttääkin siltä, että sosiaalipolitiikalla tulee olemaan tulevaisuudessa vain kaksi lehtoria, mikä luontaisesti on haaste opetukselle ja saattaa edelleen vähentää opetusta ja lisätä kirjatenttejä.

Kahveilla puhuttiin lisäksi tutkijoiden mahdollisesti antamasta ohjauksesta. Lisäksi henkilökunta peräänkuulutii opiskelijoilta opetukseen osallistumista ja etenkin tenttiin menemistä, jos siihen on ilmoittautunut.

Lopuksi vielä muistutus opiskelijoille: jos haluat neuvoa/ohjausta henkilökunnalta (tai jopa joltain laitoksemme tutkijalta), niin silloin saa häiritä, kun ovi on auki.

Siinä olivat tämän kevään kahvit, syksyllä taas lisää oppiaine- sekä edustajakahveja!

p.s. Laitoksemme englanninkieliseksi nimeksi on muuttumassa Department of Social Research.

Posted in Stigma, Tapahtuma, Yliopisto | Leave a comment