Professori Hanna Snellman

Tutkijan työhön kuuluu olennaisena osana liikkeellä oleminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Minullakin on tullut urani aikana istahdettua monenlaisiin ratikoihin – vertauskuvallisessa mielessä – ja juteltua monenlaisten vierustovereiden kanssa. Tällaisella tutkimukseeni liittyvällä matkalla ajattelin aloittaa Helsingin yliopiston kuukauden kansatieteilijä -blogin.

Vietin joulun 2007 Thunder Bayssa, Kanadassa perheeni kanssa. Olin saanut kutsun vierailevaksi professoriksi paikallisen yliopiston Finnish Studies -ohjelmaan.  Suomessa olen tottunut viettämään joulua perhepiirissä, mutta Kanadassa sellainen ei tullut kuuloonkaan. Niinpä vietimme jouluaaton kanadanranskalaisessa perheessä, joissa meidän lisäksemme oli kutsuttuna muita ystäviä ja isäntäväen sukulaisia. Olimme leikkimielisen innostuneita kutsusta, koska kanadanranskalaisten joulupukki tulee vierailulle jo keskiyöllä eikä vasta joulupäivän aamulla.

Jouluaattoa vietettiin kanadalaisen rennosti, eikä tutkimuksesta puhumistakaan kaihdettu. Isäntämme, historian professori Ronald Harpelle oli löytänyt antikvariaatista 1900-luvun alussa painetun suomalais-amerikkalaisen keittokirjan ja hän tarjosi sitä minulle lehteiltäväksi.  Tahrojen täplittämä keittokirja, jonka välissä oli pieniä haparoivalla käsialalla kirjoitettuja reseptilappusia, oli niin kiehtovaa luettavaa, että jo seuraavana yönä luin sen kannesta kanteen. Moni asia askarrutti minua lukiessani. Kenelle keittokirja oli suunnattu? Minkälaisia salaisuuksia ruokareseptit kätkevät? Oli ilmeistä, että pääasiallista kohderyhmää eivät olleet suomalaiset perheenäidit vaan pikemminkin amerikkalaisissa perheissä ja majataloissa palvelijana ja kokkina työskentelevät suomalaisnaiset.
Suomeen palattuani liitin amerikansuomalaiset keittokirjat suomalaisiin siirtolaisiin liittyvään tutkimukseeni. Sittemmin olen löytänyt useita ennen toista maailmansotaa julkaistuja amerikansuomalaisia keittokirjoja maailman eri yliopistojen kirjastoista ja antikvariaateista. Niistä jokainen on yksilö, koska keittokirjan väliin on tapana sujauttaa myös omia reseptejä ja muita ohjeita. Toistaiseksi olen kirjoittanut aiheesta yhden artikkelin ”Cookbooks for Upstairs”, joka ilmestyy Kanadassa vuonna 2014. Artikkelissani esittelen varhaiset amerikansuomalaiset keittokirjat sekä niiden julkaisemisen taustan ja analysoin ruokareseptejä ohjeina amerikkalaisuuteen. Haaveenani on joskus tulevaisuudessa kirjoittaa aihepiiristä kirja myös suomeksi. Kun Thunder Bayssa tartuin keittokirjaan, en arvannut, minkälaiselle matkalle pääsin.

Toivottavasti lyhyestä kuvauksestani välittyy edes vähän se intohimo, mitä tutkimusta kohtaan tunnen. Samanlaisia onnentunteita olen 1980-luvulla kokenut kirjoittaessani kansatieteen proseminaariesitelmän Kitisenjoen uittotyöntekijöistä ja gradun Elannon leipätehtaan työntekijöistä. Ja monta muuta kertaa erilaisten tutkimusaiheiden parissa.

Idea Helsingin yliopiston kansatieteen piirissä julkaistavasta blogista syntyi syksyllä 2013 oppiaineen piirissä toimivan henkilökunnan ja tutkijoiden keskustellessa kansatieteen kehittämisideoista. Oppiaineen professorina sain kunnian kirjoittaa ensimmäisenä. Päätimme, että kuukauden kansatieteilijä etenee viestinä niin, että kirjoittaja valitsee aina seuraavan kirjoittajan. Minä annan viestikapulan FM Inkeri Hakamiehelle, joka on juuri aloittanut tohtoriopinnot kansatieteessä.

One thought on “

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *