University of Helsinki
Toisella kurssikerralla pysyteltiin vielä melkolailla QGissin perusasioiden puolella. Kurssikerta eteni muuten omalta osaltani sujuvasti ja pysyin hyvin perässä jokaisella työvaiheella, mutta valitsemani kone alkoi reilun kolmen tunnin puurtamisen jälkeen temppuilla ja QGissini kaatui noin 7 kertaa peräkkäin. Kun se ei uudelleenkäynnistyksenkään myötä suostunut pelittämään, luovutin ja lähdin kotiin. Rumban vuoksi jouduin toistamaan työvaiheita aika moneen kertaan ja menetin myös kokonaan yhen lähes valmistuneen karttatuotoksen.
Kurssikerralla harjoiteltiin mm. erilaisten valintatyökalujen käyttöä. Simppelin Suomen kuntapohjakartan ollessa esimerkkinä lukuisat eri työkalut tuntuivat helppokäyttöisiltä, mutta voin kuvitella että laajemmissa ja pikkutarkemmissa kartoissa eri ominaisuuksia poimivat valintatyökalut voivat olla kullanarvoisia.
Valintatyökalujen lisäksi eri mittaustyökalujen käyttö käytiin läpi. Niiden kautta siirryttiin kurssin pääaiheeseen, eli eri projektioiden ja koordinaattijärjestelmien tuomaan virheeseen. Kaikkiin projektioihin ja esitystapoihin liittyy omat virheensä, ja olikin hauska nähdä, miten eri projektioissa virheen aste kasvoi.
Alla oleva taulukko kuvaa Pohjois-Lapissa vapaasti valitun etäisyyden pituuden muutosta eri projektioiden vallitessa. Muutamaan kertaan projektioiden välillä vaihdellessa klikkasin huti ja kadotin aiemmin piirretyn viivan, eli luvuissa on aivan varmasti mukana pieni määrä inhimillisen erehdyksen synnyttämää heittoa, sillä en luultavasti onnistunut piirtämään viivoja pikselintarkasti takaisin. Joka tapauksessa taulukossa yritän viestiä sitä, miten sama etäisyys muuttuu eri projektioiden vääristymän vuoksi.
Kuva 1. Valitun mitatun etäisyyden muutos eri projektioiden vääristäessä karttaa.
Lopuksi tunnilla oli tarkoitus tehdä eri projektioiden vääristymiä kuvaava karttasarja koko Suomen mittakaavassa. Vääristymää kuvattiin pinta-alan osuuksina TM35FIN-projektioon verrattuna, eli laskettiin ensiksi pinta-ala $area-komennolla TM35FIN-projektiota käyttäen, jonka jälkeen projektio muutettiin toiseksi, laskettiin pinta-ala uudestaan ja sitten jaettiin tämä toisen projektion tuottama pinta-ala alkuperäisillä arvoilla. Kuulostaa simppeliltä, ainakin näin jälkiviisaana, mutta matka oli kyllä mutkainen ainakin omalla kohdallani.
Mercator nyt yleisesti tunnetaan varsin harhaanjohtavana projektiona eikä sitä yleisesti enää tunnuta käyttävän muualla kuin ala-asteen kartoissa ja merenkulussa, mutta on silti yllättävää nähdä miten suuren virheen kartta tuottaa Suomen tapauksessa. Mercator venyttää alueita enemmän mitä kauemmas päiväntasaajalta kuljetaan, jolloin Pohjois-Suomessa pinta-alan vääristymä on yli 8-kertainen.
Kartan väriskaalan olisin voinut invertoida siten, että punainen merkitsisi suurimman vääristymän alueita ja sininen pienimmän. Se kuvaisi arvoja jonkin verran paremmin, mutta tajusin tämän vasta blogia kirjoittaessa eli tällä mennään nyt.
Ylläoleva Mercatorin vääristymää kuvaava graafi oli valitettavasti ainoa tunnilla valmiiksi saattamani lopullinen tuote. Olin lähes valmis vastaavan Winkel Tripel-kuvan kanssa, kun QGis taas vaihteeksi kaatui:
Myöhemmin keväällä kävin kuitenkin gis-luokassa vanhojen aikojen ratoksi tekemässä vielä vastaavan kartan Robinsonin projektiosta, sillä halusin blogitekstiini vähän lihaa luiden väliin. Kyseessä on huomattavasti Mercatoria parempi projektio Suomen todenmukaisessa kuvaamisessa, joten halusin siksi kokeilla Robinsonia. QGis pudotti joidenkin laskutoimitusten yhteydessä taulukostani dataa pois, enkä ihan osannut diagnosoida ongelman ydintä. Lopulta kuitenkin homma alkoi pelittää ja luulen Field Calculatorin ongelmien johtuneen siitä, että eri sarakkeissa olevat lukuni olivat hieman eri muodossa keskenään (eri määrä desimaaleja, tai jotain).
