Viikko 6: hazardeja kaukomailla ja kantakaupungissa

Tämän viikon tehtävistä ensimmäinen piti sisällään ulko-ekskursion, josta en oikein blogin puolelle osaa muuta kertoa kuin että sää oli hirveä ja sukat kastuivat. Epicollect5 -sovellus oli aiemmin tullut tutuksi Maantieteelliset kohteet lähiympäristössä-kurssilta. 

Varsinainen kurssitehtävä käsitteli hazardeja, enkä nyt puhu ulkona riehuneesta lumimyrskystä vaan hieman suuremman skaalan ilmiöistä. Siihen liittyen Moodlessa oli annettu hyvät linkit sivuille, josta aineistoa voi ladata, mutta osassa portaaleista piti itse hieman karsia informaatiota pois latausvaiheessa. 

Tein ensiksi yhden kartan maalle pudonneista meteoriiteista. Latasin aineiston .csv:nä Nasan sivuilta, ja siirsin QGissiin. Mitään muuta varsinaisesti ei dataa tuodessa tarvinnut tehdä, mutta x- ja y-koordinaatit piti kommunikoida QGissille kertomalla ohjelmalle missä taulukon sarakkeissa sijaintitieto sijaitsi. Nolosti kyllä en muistanut kummin päin latitude ja longitude menivätkään, ja ensi yrittämällä pisteeni ilmestyivät kartalle pystysuorassa. Tekemällä oppii. Tässä valmis tuotos:

Halusin hahmottaa meteoriittien kokoa kartalle, joten laitoin pisteet väriskaalalle niiden painon mukaan. Taulukossa painot oli ilmoitettu grammoina, mutta jaoin ne calculatorissa tuhannella muuttaakseni luvut kilogrammoiksi.

Taulukon data kyllä herätti paikoin sekä ihmetystä että huvitusta. Osalle taulukkoon kirjatuista meteoriiteista oli annettu painoksi vain NULL, mikä on aivan ymmärrettävää jos dataa ei kaikista havainnoista ole. Sen lisäksi todella monelle havainnolle oli annettu painoksi 0 grammaa. Ehkä osa meteoriiteista todella oli alle gramman painoisia, mutta en usko kyseessä olevan vain mikään pyöristysvirhe, sillä useille objekteista oli kirjattu erittäin pieni mutta tarkka paino (esimerkiksi 3g.) Mietin, että voisikohan tässä olla kyse jostakin inhimillisestä virheestä, että joku Nasan dataharjoittelija on liimannut yhteen useampia taulukoita, joissa on keskenään merkitty eri tavalla tyhjät solut. Ainakin ohjelmoinnissa null-arvojen käyttö on ongelmallista siksi, että ne vaativat aina käsittelyä omana erikoistapauksenaan. Syötteen laskutoimitukset menevät sekaisin jos muuttujan arvo onkin null, ellei jokaisen laskutoimituksen yhteyteen erikseen kirjoita ehtolausetta joka kertoo, mitä tehdä jos arvoa ei ole. 

Oli syy mikä hyvänsä, niin nullien ja nollien lukuisa määrä taulukossa aiheuttaa sen, että kartallani hohtaa valtava määrä valkoisia pisteitä. Olisi ehkä kannattanut tiputtaa taulusta pois osa nollagrammaisista meteoriiteista, mutta tällä mennään nyt.

Inhimillinen virhe taulukon kasaajalta ei tunnu ollenkaan mahdottomuudelta, sillä taulukossa oli muitakin sangen kyseenalaisia merkintöjä. Esimerkiksi meteoriittien putoamisvuosi löytyi myös taulukosta. Vanhin merkintä oli peräti vuodelta 860, uusimman taas väitettiin olevan vuodelta 2101…  aivan.

Seuraavaksi siirryin toisenlaisten hazardien pariin. Latasin tulivuorien sijainneista ja maanjäristyksistä taulukot moodlelinkkien takaa, mutta maanjäristyksistä filtteröin mukaan vain yli 6 magnitudin havainnot. 

Kuvassa sekä aktiivisten tulivuorten että maanjäristyshavaintojen piirtämä viiva myötäilee lähes täydellisesti litosfäärilaattojen rajoja. Erityisen kauniisti näkyy hieman Japanista kaakkoon päin salmiakinmuotoinen alue, joka piirtyy kartalle Filippiienien laatan reunojen mukaisesti. Myös Karibian laatta ja Australian laatta (erityisesti sen koillisreunassa sijaitseva sarvi) erottuvat erittäin komeasti. 

Usein kuulee ihmisten puhuvan siitä, kuinka monella mantereella he ovat matkustelleet. Itse olen jo useita vuosia pitänyt litosfäärilaattoja kiinnostavampana matkailumittarina, ja ehkä hivenen epärealistisena tavoitteenani on vierailla jokaisella laatalla. Tähän mennessä olen tietääkseni käynyt niistä joko neljällä tai viidellä, eli vielä on matkaa jäljellä. Suosittelen muillekin mantsamatkaajille tätä tapaa kartoittaa reissujaan.

Kaiken kaikkiaan kurssikerran tehtävät olivat kivoja ja suht helppoja (tai ainakin vähemmän työläitä kuin viime viikolla.) Omien karttojeni visuaalipuolta jäin kyllä hinkkaamaan melko pitkäksi aikaa, erityisesti meteoriittikartassa vaihtelin palluroiden kokoa vaikka kuinka moneen otteeseen. Taisi muuten olla kurssin ensimmäinen kerta kun taustakarttana oli koko maailma. Mukavaa vaihtelua tehdä tuotoksia ihan eri skaalassa kuin aiemmin. 

 

Lähteet:

https://data.nasa.gov/Space-Science/Meteorite-Landings/gh4g-9sfh

https://ncedc.org/anss/catalog-search.html

https://www.ngdc.noaa.gov/nndc/struts/form?t=102557&s=5&d=5