Kuukausi: tammikuu 2020

Toisen kurssikerran päätavoite oli perehtyä karttaprojektioiden vääristävään vaikutukseen kuvantamisessa.  Kuten Pihla Haapalo blogissaan toteaa, Suomi on pohjoisen sijaintinsa takia erinomainen esimerkkivaltio tätä varten, ja erot karttaprojektioiden välillä näkyvät erityisesti maamme pohjoisosissa.

Kaikki kuntien pinta-alat laskettiin valittuja projektioita kansainvälisesti viralliseen ETRS-TM35FIN -projektioon verraten. Olin aiemmin tiedostanut Suomen olevan pitkänomainen valtio, mutta erot eteläisten ja pohjoisten kuntien välillä pääsivät silti yllättämään. Koska yleensä verrataan Grönlannin kokoa Etelä-Amerikkaan, en osannut odottaa niin radikaalia eroa pelkästään kuntatasolla.

Itse vertailuprosentin laskemisen kanssa piti tuskailla, sillä lukion prosenttilaskukurssi ei valitettavasti ollut päällimmäisenä mielessä: Oonneksi ystäväni Google auttoi ja sain loppujen lopuksi oikeat tulokset attribuuttitaulukkoon. Tämä tuskailu ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna siihe ntuskaan, joka syntyi halutun karttaprojektion metsästämisestä.

Tein pinta-alalaskut kahta eri karttaprojektiota (kartta 1, Mercator ja kartta 2, Robinson) ETRS-TM35FIN:iin verraten. Huomionarvoiseksi osoittautui karttavääristymän prosentuaalinen ero. Mercator venytti pohjoisen kuntia huomattavasti enemmän kuin Robinson. Esimerkiksi Inari on Mercatorin projektiossa useita satoja prosentteja suurempi, kun taas Robinsonin karttaprojektiossa ero on vain kymmeniä prosentteja.

Kartasta 2 erottuu selkeästi useampi kunta Keski- ja Etelä-Suomessa, joissa pinta-alan muutos näyttäisi olevan paljon suurempi muuhun ympäristöön verraten. Tämä johtuu luultavasti siitä, että tätä karttaa tehdessäni käytin alkuperäisenä, vääristymättömänä pinta-alana Suomen kunnat 2015 -tiedoston tietoja, kun taas itse kartta näyttää tuoreempaa 2020 vuoden tietoa. Kaikki kuntaliitokset eivät siis ole olleet mukana kunnan alkuperäistä pinta-alaa laskettaessa. Syy miksi käytin valmista tietoa enkä laskenut TM35FIN mukaista pinta-alaa kartalta on sama, mihin Enni Pyysalo oli kurssikerralla törmännyt. Vaikka mitä klikkaili, (ja kartta näytti oikealta) laski se pinta-alan väärällä projektiolla. Kun viimein sain edes Robinsonin toimimaan en uskaltanut enää muuttaa asetuksia palatakseni laskemaan muita pinta-aloja. Onneksi tämä vaikuttaa vain pariin yksittäiseen kuntaan, eikä koko lopputulokseen… Tekemällä oppii, jatkossa tällaiset virheet toivottavasti vältän.

Tiia Laisi oli myös käyttänyt Robinsonin karttaprojektiota vertailussa. Toisin ilmeisesti toiseen karttaan kuin minä, sillä tuloksemme ovat hyvin erilaiset. Tosin ottaen huomioon millaiset haasteet sain käydä läpi ennen kuin kartta edes ulkoisesti näytti oikealta, en yllättyisi, jos omat laskuni osoittautuisivatkin vääriksi. Joka tapauksessa oli mielenkiintoista nähdä, miten eri tavoin eri projektiot vaikuttavat pinta-alaan. Ero ei välttämättä ole alkuunkaan systemaattinen pohjoiseen päin venyminen.

Jännityksellä kohti seuraavaa kurssikertaa, toivottavasti silloin pysymme vain yhdessä projektiossa…

Lähteet

Haapalo, P. ”Qgis laskuja”
Luettu 31.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/haapalop/

Pyysalo, E. ”Kurssikerta 2 -projektioiden vertailua”
Luettu 31.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/enxen/

Laisi, T. ”Kurssikerta 2. Tietokannat ja karttaprojektiot”
Luettu 31.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/tlaisi/

Ensimmäinen kertamme Geoinformatiikan menetelmät 1 -kurssilla koitti perjantaiaamuna. Olin etukäteen jännittänyt kurssin kulkua: GIS on minulle vielä melko uutta, ja pelkäsin tahdin olevan liian kova tai muiden olevan jotenkin yli-inhimillisen taitavia QGIS-ohjelman käytössä. Pelkoni osoittautui kuitenkin turhaksi. Aloitimme hyvin perusteista, ja sehän sopi minulle.

Kurssikerralla valmistimme ohjatusti annetusta datasta teemakartan Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöistä. Tarkoituksena oli niin tutustua QGIS-ohjelmaan kuin oppia karttakuvaamisen hienosäätöjen merkitystä. Esimerkiksi teemakartan kategoriat voidaan jakaa monella eri tavalla. Tasaväli ei välttämättä ole paras tapa jaotella arvoja, jos yksi arvo on todella paljon muita suurempi. Värivalinnoillakin voi vaikuttaa kartan ilmaisevaisuuteen: epätoivottuja asioita kuvataan punaisella. Huomionarvoinen on myös Annika Luoman blogissaan toteama seikka, että koropleettikartan määritelmä tulee nimenomaan siitä, kuinka värin tummuudella kuvataan muutosta.

Kotona tehtäväksi jäi blogitekstin lisäksi QGIS-ohjelman asentaminen koneelle ja teemakartta. Vinkkinä sanottakoon, että jos yliopistolla harjoitellaan ohjelman käyttöä englanniksi, on järkevää myös kotona käyttää ohjelmaa englanniksi. Itsehän latasin QGIS:in suomeksi ja apinamenetelmällä jouduin opettelemaan sen käytön uudestaan. Toki Moodlessa julkaistuista ohjeista oli paljon hyötyä, mutta parhainkaan sanakirja ei kääntänyt englanninkielisiä käskyjä täsmälleen oikeilla termeillä suomeksi, enkä tässä vaiheessa enää muistanut kaikkia pienkuvakkeita. Positiivisesti ajatellen ovat kuitenkin QGIS-ohjelman peruskäskyt nyt todellakin opittu. Itse asetusongelman auttoi kanssaopiskelijani Paula Allinen myöhemmin ratkaisemaan. Kuten hän ensimmäisessä blogitekstissään esittelee, on hän perehtynyt QGIS:iin jo enemmänkin. Voin vain toivoa, että joskus osaan itsekin tehdä samanlaisia yleiskaavoituskuvia.

Tein teemakartan avioerojen suhteesta solmittuihin avioliittoihin. Aihe valikoitui sen perusteella, että halusin harjoitella uuden kentän luomista atribuuttitaulukkoon ja laskin -työkalun käyttämistä. Toisaalta halusin myös tehdä teemakartan, jollaista en aiemmin ole nähnyt: kielijakaumaa ja väestömääriä on tullut tuijoteltua jo maantieteen pääsykokeisiin valmistautuessa.

Kartta kertoo, erottiinko kunnassa vuonna 2014 suhteessa enemmän kuin mentiin naimisiin. Kaikista punaisimmalla ovat kunnat, joissa erottiin huomattavasti enemmän kuin solmittiin avioliittoja. Yllättävää tässä oli, että pääkaupunkiseudun kunnat eivät kuuluneet näihin kuntiin. Asia kuitenkin selittynee sillä, että pääkaupunkiseudulla asuu paljon nuoria, jotka solmivat ensimmäiset avioliittonsa. Helsingin mahtipontiset kirkot myös saattavat houkuttaa pariskuntia ympäryskunnista vihkiytymään Helsingissä. Suurin osa maata kuuluu keskikategoriaan, eli avioeroja on noin puolet siitä määrästä mitä avioliittoja solmitaan. Tilastollisesti tämä kuulostaa oikealta, sillä koko Suomessa noin puolet avioliitoista päättyy eroon. Vähiten avioeroja näyttää olevan Pohjanmaalla. Tämä selittynee sillä, että Pohjanmaalla asuu suhteellisen paljon evankelisluterilaisten herätysliikkeiden jäseniä. Vanhoillisimmissa herätysliikkeissä suhtaudutaan yleensä avioeroon melko nuivasti. Sen sijaa avioliittoja solmitaan paljon jo nuorena. Eniten erotaan Hyrynsalmessa, Sysmässä, Siikasessa ja Kärsämäellä.

Lähteet

Allinen, P. ”First things first, QGis”
Luettu 30.01.2020
https://blogs.helsinki.fi/pallinen/

Luoma, A. ”Kurssikerta 1: Tutustumista QGIS -ohjelmistoon”
Luettu 30.1.2020
https://blogs.helsinki.fi/luomanni/

https://www.vaestoliitto.fi/tieto_ja_tutkimus/vaestontutkimuslaitos/tilastoja/parisuhteet_ja_seksuaalisuus/avioerot/