YLÖS, ULOS JA LENKILLE
Tällä kerta päivä alkoi poikkeuksellisissa tunnelmissa, kun hylkäsimme luokkahuoneen ja jalkauduimme hyhmäiseen tihkusateeseen. Tarkoituksena oli kerätä Epicollect5 -puhelinsovelluksen avulla tietoa Kumpulan ympäristön jalankulkijaviihtyisyydestä. Käytännössä hajaannuimme ympäristöön pienissä ryhmissä vastaamaan kysymyksiin ”Oleskeleeko täällä ihmisiä?” (hullukaan tässä säässä ulkona oleskele) ja ”Onko ympäristö kävellen helposti saavutettava?”. Ohjelma oli varsin näppärä ja vaikka olosuhteet eivät kannustaneet kovin pitkiin kävelyretkiin, keräsi ryhmämme mielestäni varsin kattavat tiedot. On kuitenkin muistettava se, mitä Heini Mäkelä huomauttaa blogissaan: keräämämme tiedot eivät tietenkään ole kovin objektiivisia, vaan hyvin subjektiivinen kokemus. Yhtenäistä monen ympäristökokemuksesta hänen mukaansa on, että risteysalueet koetaan keskimääräistä turvattomampina alueina. Erityisesti subjektiivisesta turvallisuudenkokemisesta kertoo kaikista turvattomimpana koettu Chemicumin sisäpiha, joka ei varmaan yleisillä objektiivisilla mittareilla värjääntyisi noin punaiseksi.
Reippailuosuuden jälkeen harjoittelimme keräämiemme tietojen visualisointia kartalla interpoloinnin avulla. Väreillä pystyimme näyttämään, erilaisten ominaisuuksien vahvuutta. Esimerkiksi alueen turvallisuudesta kertoessa väriskaala vihreästä punaiseen on hyvä: punainen on huomioväri ja kertoo vaarasta, vihreä taas turvallisuudesta. Jaottelu on varsin luonnollinen.
Kotitehtävänä tein kartat maanjäristyksistä viimeisen viikon aikana (kartta 2.), 1964 jälkeen purkautuneista tulivuorista (kartta 3.) sekä yhteen karttaan ennen ajanlaskun alkua sekä 1700 -luvulla viimeisen kerran (tiedettävästi) purkautuneista tulivuorista (kartta 4.). Maanjäristyskartta havainnollistaa, kuinka paljon mannerlaatat ovat liikkeessä päivittäin ja miten paljon tämä vaikuttaa ympäristöömme. Toisaalta sitä voi verrata karttaan tämän hetken aktiivisista tulivuorista, ja huomata yhteyden mannerlaattojen reuna-alueisiin. Kartta epäaktiivisista tulivuorista 1700 -luvulta ja ajanlaskua edeltävältä ajalta kuvaa muun muassa kuumien pisteiden liikettä, jonka myötä merellä syntyy saarikaaria. Karttojeni havainnollistavuutta olisi huomattavasti parantanut mannerlaattojen ääriviivojen lisääminen, kuten Joonatan Reunanen oli tehnyt. Hän toteaa myös, että mannerlaattojen liikesuuntien lisääminen voisi olla hyödyllistä.
LÄHTEET
Mäkelä, H. ” Epicollect5-sovellus, interpolointi ja cvs-muotoisen aineiston lataaminen internetistä”
Luettu 2.3.2020
https://blogs.helsinki.fi/mcheini/
Reunanen, J. ”Mun päähän sattuu.”
Luettu 2.3.2020
https://blogs.helsinki.fi/reunajoo/