Viikko3: Moikkaustuttuja QGIS:n kanssa

Viikon teemasana on talvi. Valintaani inspiroi Kerttu, jonka kanssa kävin runollisen keskustelun talvesta kavutessamme Kumpulan mäelle eräs luminen aamu (siis tänään). Pohdimme kuinka tänä vuonna on siunaantunut hyvä talvi. Voisinpa sanoa samaa gis-osaamiseni suhteen. Tällä viikolla kuitenkin en vaipunut epätoivoon, vaan imin energiaa talvisesta kauneudesta. Työnteon määrää pilvissä leijailu ei vähentänyt. Viikko oli työntäyteinen, mutta henkinen valmistautuminen kasvattaa omia kykyjä kahlata siitä läpi.

Viikon sitaatissa loistaa realismin ja melankolisten tunteiden mestari Eino Leino:

”Talvella lauluja tehdä ei, / talvella tehdään työtä.”

Työn raskaan raatajat täällä Kumpulan kampuksella. Talvi on pitkä, mutta ainakin se on hetken kaunis.

Minä ja AggregatedAfrica emme ole (vielä) ystäviä

Keskiviikko aamuna ajattelin, että taas mennään. Samanlainen fiilinki olikin tunnin alussa, kun QGIS ei halunnut tehdä saumatonta yhteistyötä. Yhdistetty Afrikka tasoni (kuva 1) oli suurentunut potenssiin sata kokoiseksi ja ohjelmani oli kuin ysäridisko, kun zoomailin projektia. Onneksi kävimme rakentavaa keskustelua QGIS:n kanssa tuntemuksistamme ja lähdimme rakentamaan yhteyttä kompromissien kautta.

Itse aiheena siis oli eri aineistojen tuominen ohjelmaan ja niiden yhdistäminen mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Toimme ensin aineiston Afrikan eri alueista. Opettelimme yhdistelemään alueita valtioiksi ja liitimme valtioiden tietoihin atribuuttitaulukkoon muunmuassa konfliktien määriä, kaivostoimintarikkauksia ja internetin käyttäjien määriä. Osa asiasta meni ohi, mutta yksinkertaiset yhdistelyt uskon jo hallitsevani.

 

Kuvan 2 kartastani tuli syötävän söpö. Etenkin aamun tunteina, kun aamupala oli jäänyt väliin, haaveilin silmät suurina Afrikka-karttaani tuijotellen karkista jos toisesta. Tämä on hieman ironista, sillä herkullisen väriset pisteet kartalla eivät kuvasta erityisen positiivisia asioita. Kartan avulla yritimme havaita jonkinlaista yhteyttä konfliktien ja rahakkaiden luonnonvarojen välillä. Mielestäni Jessika Isomeri kiteyttää hyvin omatkin pohdintani aiheesta blogissaan: ”Timanttikaivostoiminta on kiistatta johtanut väkivaltaisiin yhteydenottoihin monissa Afrikan valtioissa, mutta kaivostoiminnan vaikutukset paikallisiin yhteiskuntarakenteisiin ovat kuitenkin moniulotteiset.” On siis hankala vetää aivan suoria johtopäätöksiä kartta-aineiston pohjalta.

Hain kuitenkin tukea ajatuksen juoksulleni siitä, että esimerkiksi kaivostoiminta voi olla merkittävä konfliktin aiheuttaja joillain alueilla. Löysin artikkelin, joka juurikin käsittelee tätä yhteyttä (Engels 2016). Artikkelissa todetaan, että kaivostoimintaa ei enää juurikaan tapahdu ”uusilla alueilla”, vaan tuottavimmat paikat ovat jo tiedossa. Tämä luo kilpailua samoista resursseista. Mukana on myös korruptio, joka on yksi epätasaisesti jakautuvien kaivosrikkauksien seurauksista.

Kaivostoiminta aiheuttaa monien tahojen välille ristiriitoja: ”The typology suggested in this chapter distinguishes three types of mining conflicts along the lines of actor constellations: conflicts between civil society organisations on the one hand and the state and mining companies on the other; conflicts between trade unions and mining companies; and conflicts between artisanal miners and mining companies.” Heikoimmassa asemassa näistä on luonnollisesti paikalliset maanomistajat ja työntekijät kaivoksilla. Artikkelissa kuitenkin muistutetaan ettei mikään ole homogeenistä edes näistä yleisimmistä konfliktin osallistujapuolista. Esimerkiksi paikallisyhteisössä voi hyvin olla sellaisia, jotka hyötyvät isomman yrityksen kaivoksesta alueella ja sellaisia jotka kokevat sen vuoksi tappiota. Useimmiten maissa, joissa teollisella kaivostoiminnalla on pitkät perinteet, konfliktit ovat yleensä kaivosyhtiöiden ja valtion välisiä. Taas maissa, joissa ala on ollut pitkälti yksittäisten pientoimijoiden varassa, syntyvät konfliktit kaivosyrittäjien ja isojen yhtiöiden välille.

Ongelman ja sen osapuolien monisyisyys on hillittömän mielenkiintoista. Tähän olisi kovasti intoa perehtyä vielä lisää ja nyt taisinkin jo hurahtaa sivuraiteille. Pahoittelut siitä!

Tieto tulvii yli, muttei pahasti

Viikon itsenäisenä tehtävänä oli luoda tulvaindeksiä ja järvisyyttä Suomen valuma-alueilla kuvaava kartta (kuva 3). Tehtävän aikana minusta tuntui kuin QGIS olisi vielä jonain päivänä ymmärrettävä järjestelmä. Aloin nimittäin jo hahmottamaan, missä ikkunoissa tehdään mitäkin ja miten lähdeaineisto käyttäytyy ohjelmistossa. Olen lähes kehityksen aallonharjalla. Hieman päänvaivaa loi se, etten ollut aivan varma, miten tulvaindeksi toimii. Onneksi selvitin asian. Tulvaindeksi kuvaa sitä, kuinka moninkertainen vesimäärä tulvahuipussa on joen keskimääräiseen keskivirtaamaan verrattuna. (En vieläkään täysin hahmota tätä.)

Kävin kiivasta debattia itseni kanssa siitä, tekeekö vesistöjen paljous ja tarkkuus (erityisesti joet) kartasta liian sotkuisen tai vaikeasti luettavan. Kokeilin siis kuvan neljä karttaan visualisointia ilman vesistöjä. Saatoin hankkia inspiraation tähän Jessikan blogista. Ristiriitaa sisälläni nostattaa se, kuinka koen vesistöjen olevan olennainen osa veden käyttäytymistä kuvaavaa karttaa. Toisaalta kuvan 4 versio on varsinkin pylväiden selkeyden kannalta helpommin luettava. En ole varma kummasta pidän enemmän, mutta tämä osoittaa taas karttojen luonninkin olevan täynnä makuasioita.

Näin lopuksi haluan kompata Siiriä siinä, että joukossa on todella voimaa! Gis-luokassa oli tällä viikolla todella hyvä meno. Väänsimme yhdessä diagrammeja tulvakarttaan ja hetken tuntui, että haasteet on tehty selätettäviksi. Yhteishenki kasvaa viikko viikolta. Saa nähdä mitkä pirskeet näistä oikein tulee tällä menolla :3

 

Lähteet:

Leino, E. (1900). Sydämeni talvi. Hiihtäjän virsiä, Kustannusosakeyhtiö Otava. Saatavilla: https://runosto.net/eino-leino/hiihtajan-virsia/sydameni-talvi/

Isomeri, J. (2022). Jessikan gis-hurvittelut. (Luettu: 3.2.2022), saatavilla: ttps://blogs-test.it.helsinki.fi/jessikangishurvittelut/

Engels, B. (2016). Mining conflicts in sub-Saharan Africa: Actors and
repertoires of contention. GLOCON Working Paper, (2). Berlin. (Luettu 3.2.2022), saatavilla: https://www.econstor.eu/bitstream/10419/199095/1/GLOCON-WP-02.pdf

Kokkonen, S. (2022). leipä. (Luettu 3.2.2022), saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/siirikok/