Helsingin yliopisto
Heipsuli hei. En tiedä enää mistään mitään. Viime viikko tuntui vielä valoisalta, mutta tällä viikolla itsenäiset tehtävät olivat kryptistä soppaa. Ilman ohjeita tuntui kuin lilluisi avomerellä ilman pelastusrengasta. Tuntuu ristiriitaiselta, että vaikka QGIS alkaa tuntua selkeämmältä, olen silti tasaisin väliajoin aivan hukassa. Erityisesti oikean työkalun löytäminen johonkin ongelmaan on haastavaa. En haluaisi luovuttaa, ja siksipä tukeuduin heikkona hetkenä uskolliseen ystävääni Muumipappaan. Muumipappa uhkuu itsevarmuutta karuimpinakin hetkinä. Kiitos siis hänelle seuraavasta sitaatista:
”Minun täytyy pysyä selväjärkisenä.”
Muumipappa: Suuri ajattelija, filosofi, nero, ikoni.
Viikon teemasana olkoon siis järki, vaikkei sitä ehkä olisikaan jäljellä.
Bufferit eivät tarjoa ilon buffettia
Viime viikolla valitin QGIS:n kököistä digitointi ominaisuuksista. En oikeastaan yllättynyt, kun Arttu kertoi ettei viime kerran omia digitointeja välttämättä tarvitse. Ei se mitään. Aloimme harjoitella buffereiden eli erilaisten vyöhykkeiden luontia. QGIS:n Buffered-työkalulla opettelimme tekemään eri suuruisia buffereita eri objekteille, kuten teille tai rakennuksille. Buffereiden avulla tarkastellaan, kuinka moni kohde jää vyöhykkeen sisälle tai ulkopuolelle. Tämä on hyvä työkalu kaikenlaisten vaikutusalueiden tarkasteluun, esimerkiksi meluvyöhykkeet, etäisyydet johonkin kohteeseen tai vaikkapa saasteiden vaikutusalue.
Bufferointi oli mielestäni melko yksinkertaista ja sitä oli helppo tehdä. Opettelimme myös itse digitoimillemme kohteille vyöhykkeiden tekemistä. Kaksi ylempää kuvaa (kuvat 1 ja 2) esittävät perusbufferointia, jota tein pornaisten eri rakennuksille ja malmin kiitoteille. Kun olimme toistaneet paljon mekaanista tekemistä, pääsin vauhtiin, kun tein meluvyöhykkeitä Helsingin lentokentälle. Alla olevassa kuvassa 3 on aikaansaannokseni. Pääsin luokittelemaan melualueita ja piirtämään omaa meluvyöhykettä. Mittasin melualueen jatkeen pituuden kiitotien toisesta päästä, jossa oli jo meluvyöhyke 60 desibeliin. Pituus oli 4 kilometriä ja tein jatkeestani 3,5 kilometriä, sillä desibelivyöhykkeen tulee olla 4 kilometriä ja puskuroinnilla siitä tulee tämän pituinen. Kuvan 3 kartasta tuli mielestäni mukava.
Tällä viikolla oli paljon itsenäisiä tehtäviä, joissa tuli vastata annettuihin kysymyksiin tai ongelmiin. En näe kuitenkaan tarpeellisena listata saamiani tuloksia tänne. Pääpointti on varmasti se, että opin itse ratkaisemaan annetun tehtävän ja sisäistän työkalut sen takana. En koe saavani tuloksien taulukoinnista mitään lisäarvoa oppimiseeni.
Tuherruksia, joita sain aikaan
Haluan siteerata tähän heti alkuun Katria blogissaan GIS-velhoksi. ”Tehtiin jotain, en muista mitä”, toteaa Katri. Tämä summaa melko hyvin fiilikseni 8 ja puolen tunnin gis uurastuksen jälkeen keskiviikkona. Hukassa oltiin, mutta saimme asioita aikaan lopulta. Kiitos Ilari ”Mineraalimies” Leinon pääsimme ennen kahdeksaa illalla lähtemään kotiin. Hän valaisi meitä asetuksella, jonka avulla saimme kriittisimmän osan suoritettua uima-allas ja putkiremonttitehtävistä. Join attributes by location (summary) ei tuntunut toimivan aineistollamme ilman sellaisen asetuksen kuin invalid features filtering muuttamista ignore-muotoon. Kryptistä asiaa vielä minulle, mutta onneksi kampuksella oli yksi pelastava gis-velho paikalla.
Kuvassa 4 on kartta vuosina 1965-1970 rakennettujen kerrostalojen osuudesta suhteessa kaikkiin rakennuksiin pääkaupunkiseudulla. Eniten näissä kahdessa viimeisessä tehtävässä harjaannuin käyttämään select by attribute -työkalua. Sillä sai valittua tiettyjä kohteita ja tehtyä niistä omia tasoja eli layereitä. Uusien layereiden avulla saatiin eroteltua juuri ne kohteet aineistosta, joita halutaan käsitellä. Join attributes by location (summary):lla yhdistimme molemmissa tehtävissä halutut tiedot alue- eli postinumerojakoon. Kuvassa 4 on yhdistetty 1965-1970 rakennetut kerrostalot alueisiin tällä työkalulla ja kuvassa 5 uima-altaalliset rakennukset aluejakoon.
Mielestäni uima-allaskartta oli helpompi tehdä, sillä työvaiheita ennen visuaalista hiomista oli vähemmän. Histogrammien liittäminen karttaan oli jo tuttua hommaa. Keksimme vielä yhdessä, miten numerot saa liitettyä histogrammien päälle kopioimalla layerin uudeksi ja valitsemalla diagrammiksi numeroinnin. Kiitos tästä vinkistä Nealle!
Pohdiskelua, puhdiskelua
Missä nyt sitten mennään? Mitä jäi käteen? No enpäs oikein tiiä. Ainakin Join attributes by location (summary) on tuttu. Ja valintatyökalun käyttö on jo todella sujuvaa. Tuntuu vielä haastavalta itse miettiä, mitä työkalua tulee kulloinkin käyttää. Onneksi QGIS:n peruskäyttö on hallinnassa. Positiivista on se, että koen kehittyväni koko ajan, vaikka turhautuminen ja väsymys varjostaisivatkin matkaa gis-guruksi.
Kiitos Eeva vielä ihanista terkuista: ”ps. sinä ja sinun karttasi riitätte.” Pyrin pitämään tämän mielessäni niinä hetkinä, kun edes Muumipapan voimasanat eivät riitä. Ja kiitos vielä kaikille mussukoille, jotka hikoilivat kanssani gis-luokassa <3
Lähteet:
Katri Hämäläinen (2022). QGIS – buffereita ja uima-altaita, GIS-Velhoksi, saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/katriham/ ,(Viitattu 18.2.2022)
Eeva Raki (2022). Kurssikerta 5: Toistoja, Oppimassa geoinformatiikkaa, saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/eevaraki/, (Viitattu 18.2.2022)