Viikko6: Vau

Vau hei vau! Olen hengissä, en täysissä sielun voimissa, mutta en täysin kuollut. Tällä viikolla painoin gissiä keskiviikkona vain 8 tuntia: edistystä. Artun armosta tällä viikolla tehtävät olivat mielestäni melko kevyitä. Tuli tehdä paljon itse, mutta ei oikeastaan mitään sellaista, jota ei olisi jo opeteltu. Oli ihanaa hengähtää hieman ja oikeasti pohtia, mitäs sitä osaisikaan QGIS:llä kikkailla.

Nalle Puh, suuri idolini, on inspiroinut tämän viikon sitaatin. Olen todennut, että gissiä tehdessä on mahdotonta tuntea itsensä älykkääksi ihmiseksi. QGIS antaa tasaista vastusta, joten itseään ei voi tuntea missään vaiheessa mestariksi. On lohduttavaa tietää, että itse Nalle Puhkin kärsii samoista ongelmista ilman gissiäkin:

”Miten ihanaa olisi olla todella älykäs ja ymmärtää asioita.”

Kaatuminen Suomen talvessa on uhraus gissille

Kuulostaapa dramaattiselle. No onneksi nyt ei ole kyse talvisodasta, vaan leppoisasta tiedonkeruu reissusta Kumpulan laaksossa. Kuljimme ryhmissä lyhyen lenkin, jonka aikana paikkatietosovelluksilla vastasimme erilaisiin kysymyksiin tietyissä valitsemissamme sijainneissa. Koko ryhmän data ladattiin QGIS:iin ja sen perusteella tehtiin interpoloitu kartta.

Kuvan 1 kartta onnistui mielestäni melko hyvin. Se on selkeä siinä mielessä, että lukija näkee, missä sijainnessa on annettu minkäkin arvoisia vastauksia annettuun kysymykseen. Sijaintipisteiden väri jäi hieman mietityttämään: ne olisivat voineet olla erottuvamman väriset. Interpolointityökalu tuntuu bufferoinnin tapaan yksinkertaiselta työkalulta käyttää. En vain saa mieleeni kovimpaan laajasti  vaihtoehtoja sen käytölle. Niitä varmasti kuitenkin on.

Sinneppäin

Sitten itse tämän viikon itsenäiseen tehtävään. Oli mukavaa päästä toteuttamaan vapaavalintaisia hasardikarttoja avoimella datalla, vaikka niiden väsäilyyn menikin useampi tunti. Ensin ajattelin, että olisin käyttänyt interpolointityökalua, johon oli juuri tutustuttu. En kuitenkaan löytänyt sille sopivaa tehtävää kartoistani. Sen sijaan kokeilin Heat map luokittelua ensimmäistä kertaa. Kyseessä on kiva työkalu, jolla saa kartalla näkymään, missä on eniten haluttuja kohteita. Heat mapilla onkin hyvä kuvata eri hasardien, kuten tsunamien ja maanjäristyksien esiintyvyyttä.

Ensimmäinen karttani (kuva 2) on kyhäelmä yli 7,5 magnitudin maanjäristyksistä ja niiden esiintyvyydestä. Heat mapin heikkous on se, ettei sillä ole valmista legendaa layout tilassa. Näin ollen pään vaivaa tuotti hieman väriselitteen väsääminen erikseen. Kartta on mielestäni visuaalisesti kiva. Selitteen teksti on kuitenkin turhan pientä, sillä en hahmottanut sen kokoa todella suurella tietokoneen näytöllä.

Kiitos Alille oivaltavasta huomiostaan blogissaan kartan asettelusta suhteessa mannerlaattoihin: ”Pienenä sivuhuomiona haluan mainita, että useimmissa tapauksissa kun maailmankartta esitetään tasomuotoisena, on kartta luontevaa jakaa Tyynen valtameren kohdalta. Tämä hyvin yleinen esitys sopii kuitenkin hieman heikosti juuri tähän käyttötarkoitukseen, sillä noin 75 % tulivuorista ja jopa 90 % maanjäristyksistä sijoittuu Tyynenmeren tulirenkaan alueelle–” Olin miettinyt itsekin juuri tätä samaa asiaa mannerlaatoista erilaisia karttatulkintoja katsellessani. Omissakin kartoissani olisi toiminut paremmin esimerkiksi Atlantin kohdalta jaettu maailman kartta.

Tehtävänä oli luoda kolme karttaa. Seuraavaan kuvan 3 karttaan hain tsunami dataa kuolettavista tsunameista NOAA:sta eli Yhdysvaltain sää- ja valtamerentutkimusorganisaatiolta. Sivusto oli mielestäni helppokäyttöinen. Tsunamidataa hakiessani rajasin kuolemat niin että niitä oli vähintään yksi. Kartta oli muuten yksinkertainen tehdä, mutta luokittelu niin, että eroja näkyisi järkevästi oli hankalaa. Tämä johtui osittain siitä, että kaikkia datan kohteita ei pystynyt visualisoimaan kartalle, sillä datassa kaikille kohteille ei ollut sijaintitietoja. Tein kuitenkin kartan loppuun hävyttömästi sivuuttamalla tämän seikan.

Kuvan 4 kuvaan yhdistin nämä aiemmin hakemani aineistot. Pyrkimyksenä oli tarkastella, kuinka käsi kädessä isot tsunamit ja maanjäristykset kulkevat. Yhteys on melko selkeä. Amerikkojen länsipuolen ja Itä-Aasian törmäyskohtien riskialueet ovat selvästi näkyvissä. Tsunamien esiintyminen jäljittelee juuri isojen maanjäristysten esiintymistä.

Tapanin päivän Intian valtameren tuhoisan vuoden 2004 tsunamin lisäksi on kuvasta 3 havaittavissa Japanin suuren maanjäristyksen aiheuttama tsunami vuonna 2011. Tämä järistys on kiinnostanut minua aina erityisesti ja perehdyin siihen hieman. Kyseessä oli pahin maanjäristys tai seisminen tapahtuma Japanille yli tuhanteen vuoteen. Kun arvioi, kuinka paljon Japanissa tapahtuu vakavia maanjäristyksiä, oli kyseessä hyvin erikoislaatuinen tapaus. Paljon kertoo myös uhrimäärä: 15 829 kuollutta, tuhansia loukkaantuneita ja kadonneita. Tuhoisin seisminen tapahtuma ihmiskunnalle sitten vuoden 1923 jätti syvät henkiset arvet japanilaisiin. Tsunami, joka seurasi 9 magnitudin järistystä aiheutti vakavimman ydinonnettomuuden kylmän sodan jälkeen (Smits 2014). On todettava, että seismisillä alueilla voimakkaat liikunnot aiheuttavat hirvittävän suuria tuhoja. Ketju ikään kuin alkaa elää omaa elämäänsä.

Parhaat ideat tulevat aina tunnetusti sen jälkeen, kun ne olisi voinut toteuttaa. Aloin blogia kirjoittaessa miettimään, mitä kaikkia eri työkaluja sitä olisi voinutkaan käyttää. Yksi selkeä ja ehkäpä aika hyödyllinenkin olisi ollut ihan perinteinen bufferointi. Esimerkiksi tuomalla laajalla haarukalla maanjäristyksiä ja bufferoimalla mannerlaattojen rajat, olisi voinut tarkastella kuinka iso osa vaikkapa paljon vahinkoa aiheuttavista järistyksistä tapahtuu tietyllä etäisyydessä mannerlaatan reunasta.

Hienoista ideoista huolimatta ei minulla ole enää tässä vaiheessa minkäänlaista energiaa toteuttaa näitä visioita kartalle. Onneksi seuraavalla kerralla pääsen sooloilemaan visioiden kanssa ihan urakalla. Pois alta ja kohta mennään taas!

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lähteet:

Smits, G. (2014). When the Earth Roars : Lessons from the History of Earthquakes in Japan. Rowman & Littlefield Publishers. Saatavilla: https://ebookcentral-proquest-com.libproxy.helsinki.fi/lib/helsinki-ebooks/reader.action?docID=1657092

Ylikoski, A. (2022). Kurssikerta 6: Sään ääri-ilmiöitä ja maanjäristyksiä, Alin geoinformatiikka blogi. Saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/alingeoinformatiikka/, (Viitattu 24.2.2022)