Viikko 1: Jostain on aloitettava

Hei ystävä, toveri, kanssaopiskelija tai todella eksynyt lukijani! Olen Tia-Maria Liljeroos tai tuttavallisemmin Tiitu.

Gis on minulle mielenkiintoinen ja hieman pelottava aluevaltaus. Yleensä vahvuuteni kohdistuu maailman kritisointiin ja pohdiskeluun laajassa mittakaavassa. Pidän ihmisistä, heidän elämistään ja niihin vaikuttavista tekijöistä, ihmisen ja ympäristön suhteesta. Kaikkea tätä voi tutkia ja käsitellä geoinformatiikan kautta. Se tuntuu kuitenkin vielä vieraan kaukaiselta. Koen sanojen olevan helpoin väline kuvata maailmaa. Tämä juontuu varmasti rakkauteeni kirjallisuutta ja yleistä kielellistä ilmaisua kohtaan. Siksi tietokoneilla näpyttely, outojen komentojen muodostaminen ja ohjelmien kanssa väsääminen nostattaa mieleeni tummia pilviä. Ei sen takia, että olisin erityisen vihainen gis:n opiskelua kohtaan, vaan yleisestä usvasta joka leijuu mielessäni aiheen ympärillä. Toivon suhteeni geoinformatiikkaan kehittyvän positiiviseen suuntaan. Uskon ennakkoluulottomuuden olevan avain kehitykseen.

Ajattelin aloittaa blogitekstini viikoittain hieman kliseisillä ja mieltä enemmän tai vähemmän lämmittävillä wikisitaateilla. Tämän viikon sitaatin teema on opiskelu. Haluankin siteerata näin alkuun suurta ajattelijaa 500-luvulla ennen ajanlaskun alkua elänyttä Kunfutsea:

Mestari sanoi: ”Opiskelu ilman omia ajatuksia johtaa petetyksi tulemiseen, ajatukset ilman opiskelua vievät vaaraan.” [Keskustelut I: 1]

Koen tämän sitaatin kuvaavan hyvin ensimmäisen kurssikerran hämmentymistä ja melko totaalista hukassa oloa. Tunnilla ohjeet menivät ohi ymmärrykseni pitkälti sen takia, etten asettanut mieltäni ja keskittymistäni opiskeluun. Ei siis ihme, jos etenkin laskukaavojen asettaminen tuotti melkoista ulapalla oloa. Tämän viikon opetuksena olkoon, että tietoinen ajattelu ja opiskelu kulkevat symbioosissa.

Ensimmäinen harjoitus: ensimmäinen hämmennys

Keskiviikon opetusryhmän tunnilla loihdimme yllä olevan kartan (kuva 1) Itämeren typpipäästöistä jaettuna prosentuaalisesti maittain. Laskimme yhteen kokonaispäästöt ja valitsimme sopivan luokituksen visualisoidaksemme päästöjen jakautumista. Ensikosketus QGIS-ohjelmaan tuli jo ensimmäisen periodin Johdatus geoinformatiikkaan -kurssilla. Totta puhuakseni en ensimmäisessä periodissa ymmärtänyt vielä mitään. Ilokseni voin siis todeta oppineeni jo jotain. Tunnilla käytiin kartanteon vaiheita läpi yksitellen. Ainakin elementtien värien vaihto ja muu muotoilu sujuu nyt leikiten. Oppiminen on vasta alussa ja itselleen täytyy olla armollinen. Asioiden soveltaminen ja itsenäinen tekeminen tuottavat haastetta. Ohjelman käyttö varmasti selkeytyy, kun se tulee tutuksi. Odotan innolla, että pääsen kokemaan selviä oppimisen ja ymmärryksen hetkiä.

Mitä laadittuun koropleettikarttaan tulee, koen onnistuneeni siinä melko hyvin. Esitystapa on selkeän helposti ymmärrettävä. Kritiikkiä antaisin siitä, että järvien ulkorajat olisi voinut ottaa pois, jotta niiden koko ei olisi suhteettoman suuri. Nyt järvet tuntuvat valtaavan turhan paljon alaa kartalta. En ole myöskään merkannut merialuetta HELCOM-merialueeksi, mutta tämä taitaa jo olla hienosäätöä. Värimaailma on miellyttävä.

 

Itsenäinen työskentely luo ympäristön turhautumiselle

Toisena tehtävänä tällä viikolla oli luoda itsenäisesti koropleettikartta jonkin itse valitun muuttujan mukaan kunnittain. Valitsin atribuuttitaulun muuttujista ruotsinkielisten osuuden kunnan väestöstä, sillä se on mielestäni kiinnostava aihe kaksikielisessä maassa. Halusin aluksi tehdä haastavammat versiot annetuista tehtävävaihtoehdoista, joissa olisi pitänyt itse tuoda kunta-aineistoa ja/tai karttapohja QGIS:iin. Yritin opetella Join-toiminnon käyttöä YouTube-videoiden avulla, mutta kärsivällisyyteni loppui kesken, kun mielestäni oikeassa muodossa tuotu data näytti tyhjää atribuuttitaulussa. Päädyin siis tekemään suosiolla helpoimman tehtävävaihtoehdon, mutta en ole vihainen itselleni. Tämä kuuluu oppimisprosessiin. Ainakin yritin.

Aikaansaamani tuotos löytyy yllä olevasta kuvasta (kuva 2). Olen siihen tyytyväinen, sillä se ilmaisee hyvin juuri sitä, mitä pitääkin. Suomessa ruotsinkielinen väestö on keskittynyt hyvin voimakkaasti tiettyihin kuntiin, joissa jopa selkeä enemmistä puhuu äidinkielenään ruotsia. Oma lukunsa on myös Ahvenanmaa, joka tuntuu hieman erilliseltä manner-Suomeen. Pohjanmaan rannikon selkeän ydinalueen lisäksi etelärannikolla, erityisesti Hangon ja Raaseporin seudulla on paljon ruotsinkielisiä. Asetelma on maantieteellisesti ja historiallisesti luonnollinen. Etelä- ja länsirannikko on Ruotsia lähimpänä olevaa seutua Suomessa.

Laitoin lopulliseen esitykseen tasaisen luokkajaon, tai kuten ohjelmassa lukee: sievän luokkajaon. Mielestäni se selkeyttää parhaiten sitä, kuinka jakautunutta alueellisesti ruotsinkielisten sijoittuminen Suomessa on. Kokeilin myös alla olevassa kuvassa (kuva 3) olevaa kvantiililuokkajakoa, joka jakaa luokat niin, että kussakin on yhtä paljon kohteita. Tällainen jako tuo selkeämmin esille pieniä eroja, mutta varsinkin kokemattomampi kartanlukija saa helposti sellaisen kuvan, että ruotsinkielisiä olisi todellisuutta enemmän sisäisessä Suomessa. Toisaalta sisä-Suomen erot selkeytyvät, sillä sievässä luokkajaossa valkoisen alueen laajuus luo hyvin yksitoikkoisen kuvan. Olen kuitenkin tyytyväinen luokitteluvalintaani. Tässä selkenee itsellekin, kuinka suuri merkitys luokkarajoilla on kartan antaman kuvan kannalta. Pahimmassa tapauksessa ihmisten mielipiteitä voidaan muokata hyvinkin paljon kyseenalaisesti ilmaistujen karttojen avulla.

Heta Suutari ilmaisee blogissaan seuraavasti: ”Lisäksi alan hahmottamaan paremmin paikkatiedon rakennetta ja sen tilastollisia lähteitä.” Hän kuvaa erinomaisesti sitä kehitystä, joka on alkanut päässäni kohti syvempää paikkatiedon ymmärrystä. Se on nimenomaan tietoa tiedon tuottamisesta ja siitä prosessista, jolla data muuttuu visuaalisiksi kokonaisuuksiksi. Tästä on hyvä jatkaa pieni askel kerrallaan.

Lähteet:

Kungfutse (noin 475–221 eaa.)  Mestari Kongin keskustelut. Kungfutselaisuuden ydinolemus. Lúnyǔ. Lainattu: 24.1.2022, saatavilla: https://fi.wikiquote.org/wiki/Kungfutse#cite_note-1

Suutari H. (2022) Heta VS GIS Viitattu: 24.1.2022, saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/suutarih/