Viikko 4: Mika Waltari aineissa ja muuta gissiin liittyvää

Hei taas. Nyt väsyttää niin paljon, että tuntuu kuin sulaisi maan alle. Yllättävää kyllä syy ei ole tämän tulisen tappavan gis-kurssin. Luulen, että tapumukseni innostua liian monesta asiasta samaan aikaan palavasti on iskenyt minua jälleen kerran kirveellä jalkaan. Onko valoa tunnelin päässä? Totta puhuakseni en tiedä, mutta ainakin gissin osalta elän tällä hetkellä aallon harjalla. Siitä lisää myöhemmin.

Ketään ei nyt varmaankaan yllätä, kun kerron viikon teemasanan olevan väsymys. Miten ihminen voikaan väsyä tehdessään ihania asioita. Mielestäni sen pitäisi olla laitonta. Suomalainen kirjailijalegenda Mika Waltari on ilmeisimmin keksinyt tähän lääkkeen. Nimittäin hänen seuraavan sitaattinsa perusteella uskon väsymyksen olevan Waltarin mielestä vain nykymaailman hömpötys, jonka voi heittää roskakoriin:

”Väsymykseni muuttuu hermostuneeksi, ylijännittyneeksi kirkkaudeksi.”

Ilmeisesti väsymys tekee Waltarista neron, tai sitten hän on ottanut jotain. En tiedä, mutta sen tiedän, että en ole vielä tässä väsymystilassa kirjoittanut 34 kielelle käännettyä yli pitkää mestariteosta. Empiirisen tutkimukseni perusteella voimme todeta, ettei Waltari ole ollut järjissään tuota sitaattia laukoessaan.

Ruutuja, jotka tajusin (ehkä)

Ja taas mennään. Viikon tunnin aiheena olivat piste- ja ruutuaineistot. Sormet ristissä jännitimme luento-osuuden jälkeen toimiiko Moodle huoltokatkon takia. Kaikkien yllätykseksi Artulla oli kerrankin onnea matkassa ja pääsimme tuumasta toimeen. Pisteaineisto on hyvin tarkkaa paikkatietoaineistoa, jolla voidaan kuvata yksittäisiä kohteita tai laajempaa kokonaisuutta. Laserkeilauksen luoma aineisto on näistä pisteaineistoista kaikista tarkin. Ruutuaineistossa hyödynnetään usein pisteaineistoa taustalla, kuten mekin tämän viikon tehtävässä. Ruutuaineisto on hyvä työkalu jaottelemaan aineistoa kartalle, kun käytössä ei ole valmista aluejakoa.

Ensimmäisen kartan (kuva 1) loin tunnin aikana muunkielisten osuudesta väestöstä kilometri kertaa kilometri kokoisilla ruudukoilla. Ensin tunnilla meinasi tulla pieni paniikki, sillä ruudukkoni näytti erilaiselta kuin muilla. Kuten Roosa Kotilainenkin on blogissaan maininnutkin, johtuen vapaalla kädellä rajatuista ruudukoista on kaikkien ruudukot hieman erilaisia. Tehtävä tuntui tällä kertaa yllättävän helpolta. Tuntui kuin layerit ja uudet sarakkeet atribuuttitauluun alkaisi loksahdella pikku hiljaa paikalleen.

Luonnollisesta luokkajaosta on tullut paras ystäväni. Miten se kuin taikaiskusta toimii aina. Kai luonnollinen luokkajako on sielultaan kympin tyttö: sitä hyvää tulosta vaan tulee. Ja hyvä niin minun kannaltani. Käytin siis molempiin kuvien 1 ja 2 karttoihin tätä luokkajakoa. Visuaalisesti kartat ovat mielestäni onnistuneita. On aina kivaa hurvitella eri värien kanssa, vaikka päädynkin yleensä aika samanlaiseen ulkoasuun. Mietin järvien sijoittamista ruudukon alle pitkään, mutta lopulta koin niiden tuovan jonkinlaista paikkasidonnaisuutta kartan lukijalle, joten jätin ne.

Kuvan 2 kartassa pääsin itse vähän soveltamaan ja loin oman muuttujan visualisoitavaksi ruudukkoon. Päätin laskea yli 60-vuotiaiden asukkaiden osuuden kokonaisväestöstä alueella. Laskin ensin yli 60-vuotiaiden ikäluokat yhteen ja jaoin tämän summan kokonaisasukasmäärällä. Sitten jaoin vielä saadun luvun sadalla, jotta esityksen yksikkö olisi prosentteina. Olen hieman ylpeä itsestäni, sillä en tarvinnut juurikaan apua tähän. Kai se osaaminen karttuu näistä vähän hävettävän pienistä onnistumisista.

Mitään maata mullistavia johtopäätöksiä en kartoistani osaa tehdä. Kuvan 1 kartasta voi päätellä, että muun kielisistä suurin osa ei asu kalleimmilla tai lähimpänä Helsingin keskustaa olevilla alueilla. Muunkielisten osuus näyttäisi olevan suurimmillaan Vantaalla ja Itä-Helsingissä. Tämä tuntuu loogiselta, sillä muunkielisiin kuuluu paljon sellaisia maahanmuuttajia, joilla on vaikeuksia saada tutkintoaan hyväksi luettua tai ylipäätään töitä. Vertaillaampa vaikkapa helsinkiläisten maahanmuuttajien vuosittaisia keskituloja suomalaistaustaisiin. Helsingin kaupungin Tulotaso kasvaa maassaolon myötä -artikkelin mukaan maahanmuuttajien keskitulot ovat 23 562 euroa vuodessa. Vastaava luku suomalaistaustaisilla henkilöillä on 40 212 euroa. Ero on hurja ja tuntuu vähintäänkin ymmärrettävältä, että suurimmalla osalla on varaa asua vain kauemmilla asuinalueilla. Ikävän lisän tuo se, että eri maalaiset maahanmuuttajat kokevat eri suuruisia haasteita elämästä selviämisessä.

Kuvan 2 kartan analyysin tueksi en jaksanut toivottamasta laiskuudestani johtuen etsiä tukevaa aineistoa. Luulen kuitenkin vanhuksien painottumisen kaukaisemmille alueille pääkaupunkiseudulla johtuvan ehkä luonnon rauhasta, omakotitaloista, vanhainkodeista ja siitä, ettei työpaikan läheisyys ole enää edellytys eläkkeellä.

Hikistä digitointia

Aloittelimme tunnilla seuraavan kerran projektia. Ensin yhdistelimme neljästä kryptisestä kuvasta taiteellisen otoksen Pornaisista, joka mielestäni näyttää vahvasti silmän pohjan kuvalta. Onneksi Ilari valotti asiaa minulle ja kertoi kuvan olevan johdettu Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistosta. Kuvaa 3 käytettiin pohjana rinnevarjostuksen ja korkeuskäyrien luontiin.

Tunnin huipensi huikea napsuttelu, kun pääsimme taas digitoinnin pariin QGIS:llä. Totesin heti pitäväni Corelista enemmän digitointihommissa. Digitoinnissa QGIS tuntui kököltä ja kömpelöltä. Kuvan 4 digitoitua materiaalia tullaan kuulemma käyttämään seuraavalla kerralla.

Morpsu ja ens kerralla mennään taas.

Lähteet:

Helsingin kaupunki (31.3.2021). Tulotaso kasvaa maassaoloajan myötä. (luettu 11.2.2022), saatavilla: https://ulkomaalaistaustaisethelsingissa.fi/fi/tulot

Kotilainen R. (2022). Viikko 4: Ruutuaineistoihin perehtymistä, Roosan blogi. (luettu 11.2.2022), saatavilla: https://blogs.helsinki.fi/rokoro/