Kuudennella kurssikerralla oli luvassa mukavaa vaihtelua perinteiseen luokkatyöskentelyyn, kun lähdimme itse keräämään dataa EpiCollect- sovelluksen avulla. Teimme Juho Halosen ja Alex Nylanderin kanssa pienen, noin 45 minuutin mittaisen kävelylenkin Käpylän urheilupuiston ja Itä-Pasilan tienoilla. Tällä matkalla keräsimme sovellukseen dataa pisteaineistoa varten. Sovelluksella saatiin kerättyä sijaititiedon lisäksi havaintotietoa alueesta, kuten esimerkiksi, kuinka turvalliseksi käyttäjä alueen tuntee. Kävelykierroksen jälkeen palasimme luokkatiloihin, jossa kaikki data kerättiin yhdeksi tiedostoksi, jonka avulla saimme QGIS:iin pisteaineiston käytettäväksi.
Kun kaikki olivat saaneet pisteaineiston koneilleen, teimme aineistosta interpoloimalla teemakartan, joka kuvasi kuinka turvalliseksi alue miellettiin käyttäjien silmissä. Interpolointi kuvasi alueita eri väreillä, niin että punaisella olevat alueet koettiin kaikkein turvattomimmiksi, ja siniset alueet taas olivat kaikkein turvallisimmat. Interpoloinnin avulla voidaan siis tuottaa sulavasti yhteensopivia vyöhykkeisiä teemakarttoja, eri muuttujien intensiteetin kuvaamiseksi.
Kun olimme saaneet yhteisesti tuotetun teemakartan valmiiksi, siirryimme tekemään omatoimisesti karttoja, joiden tarkoituksena olisi olla sellaisia, että niitä voitaisiin käyttää opetustilanteissa hyödyksi. Käytettävissämme oli dataa maanjäristyksistä, tulivuorista sekä meteoriittitörmäyksistä. Näiden aineistojen avulla tein itse kolme karttaa, joista ensimmäisessä (Kuva 1) kuvataan Välimeren alueella tapahtuneita yli 6 magnitudin maanjäristyksiä.
Mielestäni tämä ensimmäinen karttani ei onnistunut hyvin, ja sen kuvaama aineisto antaa vain hyvin hajanaisen yleiskuvan käsiteltävästä aiheesta. Kartan avulla opettaja voisi kumminkin havainnollistaa sitä seikkaa, että yli 6 magnitudin maanjäristyksiä ei ole ollut muualla Euroopassa ollenkaan, vaan niiden esiintyminen on keskittynyt Välimeren alueelle. Kuten Flaminia Puranen blogissaan mainitsee, ei alle 6 magnitudin järistyksiä ollut järkevää kuvata, jotta kartasta saisi vielä jotenkin selvää.
Kartan avulla voitaisiin myös päästä pohtimaan, minkälaisia vaikutuksia järistyksillä on paikalliseen yhteisöön, ja mikä on niiden valtioiden kyky selviytyä järistyksistä, joiden alueilla niitä tapahtuu. Tässä kartassa sen laatua opetuskäytössä voisi parantaa, lisäämällä mannerlaattojen reunoja kuvaavat viiva sekä valtioiden rajat. Kartan tulkitsemisen tukena voitaisiin käyttää myös taulukkoa eri vahvuisten järistysten tuhovaikutuksista. (Kuva 2) Linkki sivulle: https://tieku.fi/luonto/luonnonkatastrofit/maanjaristys/richterin-asteikko-nain-mitataan-maanjaristyksen-voimakkuutta
Toinen tekemäni kartta (Kuva 3) kuvaa Kaakkois-Aasiassa vuoden 1900 jälkeen purkautuneita tulivuoria valtioittain. Tässäkin kartassa olisi hyvä, jos siinä näkyisi mannerlaattojen reunat, jolloin tulivuorten esiintymistä niiden yhteydessä olisi helpompi havainnollistaa. Kartan avulla voidaan kumminkin opetustilanteessa jälleen pohtia, minkälaisia vaikutuksia purkautuvilla tulivuorilla on esimerkiksi Indonesian valtioon, jossa purkauksia on ollut useita. Tämänkin kartan lisänä voisi hyvin käyttää kuvaa alityöntövyöhykkeen aiheuttamista maanpinnan muodoista, ja verrata sitä kyseiseen karttaan. Linkki esimerkkiin tällaisesta kuvasta: https://peda.net/forssa/forssan-yhteislyseo/oppiaineet/maantiede/vilkki/t2spoo/ge-uusi-22e/luku_15/la
Viimeinen kartta (Kuva 4) esittää Väli-Amerikan alueella purkautuneet tulivuoret vuodesta 1900 eteenpäin yhdistettynä interpoloituun maanjäristysten magnitudiaineistoon. Kartta on mielestäni melko sekava, enkä ole aivan varma menikö interpolointi oikein, mutta kartasta saa kumminkin selvää, ja se kuvaa hyvin ainakin osaltaan maanjäristysten ja tulivuorten esiintymistä samoilla alueilla. En osannut tehdä karttaa niin, että siitä olisi näkynyt paremmin rantaviivat ja valtioiden muodot, mutta tätäkin karttaa olisi mahdollista opetustilanteessa käyttää tulivuorten ja järistysten yhteyden kuvaamiseen.
Kuudes kurssikertaoli mielestäni oikein mukava ja itsenäinen datankeräys ulkona toi virkistävän muutoksen luokassa istumiseen. Harmillisesti kaikki ei tälläkään kertaa mennyt täysin ongelmitta, ja en onnistunut muuttamaan omatoimisesti NASA:n keräämää dataa meteoriiteista sellaiseen muotoon, että olisin onnistunut tekemään siitä toimivan CSV. tiedoston. Minun oli siis tyydyttävä yhdistämään maanjäristykset ja tulivuoret, ja tulos ei ollut mielestäni hyvä. Kiinnostuin myös vasta nyt jälkikäteen lisäosasta, jolla voi ohjelmaan lisätä maapallon. Tästä puhuu Juho Halonen kuudennen kurssikerran blogiartikkelissaan. Muuten kurssikerta jätti hyvän maun suuhun ja innolla odotan viimeistä kurssikertaa.
Lähteet:
Flaminia Puranen, Kurssikerta 6, (luettu 24.02.2020)
https://blogs.helsinki.fi/flaminia/
Halonen Juho, Kurssikerta 6, (luettu 24.02.2020)
https://blogs.helsinki.fi/hajuho/
Tieteen kuvalehti, Näin Richterin asteikko toimii, (luettu 24.02.2020)
https://tieku.fi/luonto/luonnonkatastrofit/maanjaristys/richterin-asteikko-nain-mitataan-maanjaristyksen-voimakkuutta
Peda.net, Litosfäärilaattojen törmäys- ja alityöntövyöhykket, (luettu 24.02.2020)
https://peda.net/forssa/forssan-yhteislyseo/oppiaineet/maantiede/vilkki/t2spoo/ge-uusi-22e/luku_15/la