Vaihtarielämä on helposti melko kiireistä, joten kirjoittelu on taas jäänyt aivan liian pitkäksi aikaa, mutta nyt on tapahtunut niin paljon jännää, että pakko taas ottaa kynä käteen. Viime kirjoituksen jälkeen olen käynyt ainakin viikon Irlannissa, isännöinyt ainakin yhdeksää eri vierasta, tutustunut uusiin kaupunkeihin Hollannissa ja yrittänyt myös hieman opiskella.
Hollantilaiset eivät tiedä, mikä on vappu, tosin hollantilaiset tietää hyvin mitä tehdä 29.-30.4. Perinteisesti 30.4. juhlitaan kuningattaren synttäreitä (päivämäärä tulee ensimmäisen kuningattaren syntymäpäivästä) ja edeltävä ilta kulkee nimellä Queensnight. Itselleni oli etukäteen hieman epäselvää, mitä, missä ja milloin tulee tapahtumaan, tiesin vain, että tänä vuonna kuningatar luovuttaisi pitkän uransa päätteeksi kruununsa pojalleen kyseisenä päivänä, joten luvassa olisi vielä tavallista suuremmat kinkerit.
Maanantai-iltana alkoi kupletin juoni valjeta; KOKO MAAN jokainen kaupunki muuttuu valtavaksi oranssiin pukeutuneen ihmismassan täyttämäksi ilmaiseksi festariksi! Kaupunkien keskustat suljetaan liikenteeltä ja kadut täyttyy isoista maailmankuulujen hollantilaisten DJ:den ja bändien valloittamista esiintymislavoista. Ravintolat ja baarit jalkautuvat kaduille myyden juhlakansalle ruokaa ja juomaa. Jonkinlaista mittakaavaa tarjoaa fakta, että näitä katubileitä oli Amsterdamissa yli 200 kappaletta.
Yksi amsterdamin kanaaleista Queensdayna (ei tältä vuodelta, eikä oma kuvani)
Oma Queensnightini päättyi jossain kolmen paikkeilla, kun hollantilainen kaverini oli ottanut hieman rähinäviinaa ja rupesi kiukuttelemaan intialaiselle kaverilleni kohtuu aggressiivisesti baarissa. En puuttunut tilanteeseen, kun se sivusta näytti kuitenkin vain railakkaalta sanaharkalta ja pieneltä kaulailulta. Baarin poke kuitenkin näki tilanteen ja tuli mitään sanomatta nappaamaan intialaista niskasta kiinni ja heitti tämän pihalle mitään kysymättä. Jälkeenpäin kuulin intialaiselta poken vain sanoneen ”Don’t say a word”. Hollantilainen kaverini kuitenkin sai jäädä baariin ilman puhuttelua tai mitään. Jäi vähän sellainen maku suuhun, että pokella saattoi olla jonkinlaisia ennakkoasenteita. Intialainen oli kuitenkin tilanteessa täysin passiivinen ja vastaanottavana osapuolena.
Lisää Amsterdamia Queensdayna (ei tältä vuodelta, eikä oma kuvani)
Niin tai näin, varsinaisena Queensdayna suuntasimme puoliltapäivin Amsterdamiin haistelemaan menoa ja spottaamaan uutta kuningasta. Menoa riitti jo päiväsaikaan ja parhaat bileet näyttivät olevan Red Light Districtillä (siis alueen kaduilla) ja jopa paikallinen ”henkilökunta” oli vetänyt ylleen jotain oranssia. Kuningasta näimme vain screenin kautta ja huonosta ajantajustamme johtuen missasimme kruunaamisen viimeisen virallisen ohjelmanumeron, kun Armin van Buuren päräytti kuninkaallisen orkesterin kanssa yhteiskeikan Java-saarella kuninkaan jammaillessa mukana lavalla. Yllätyksekseni tämän päättyessä noin kymmenen paikkeilla kansa valui kiltisti kotiin ja bileet loppuivat kaikkialta. Tosin vappupäivä on täällä taas työpäivä Queensdayn ollessa vapaa.
Omalta kohdaltani jännä viikko ei loppunut vielä siihen, vaan (Suomen) vappupäivänä keskustaan pyörällä suhaillessani ajoi +60v setä pyörällään pyöräni kylkeen keskellä risteystä ja kaatui naama edellä katukivetykseen rikkoen silmälasinsa, muutaman osan pyörästään. Naama sai koristukseksi myös muutamia naarmuja ja nenä alkoi vuotaa kuin seula. Itse en ihmeen kaupalla edes kaatunut ja kun sain pyöräny pysäytetyksi ja palattua sedän luokse, oli paikalla jo noin 15 hollantia molottavaa ihmistä huolehtimassa sedästä. Kun setä alkoi ymmärtää maailmasta tarpeeksi noustakseen ylös ja löydettyämme hänelle tuolin, johon istahtaa, en vieläkään tiennyt yhtään mitä tapahtuu, kun en kieltä tajua enkä oikeen saanut puheenvuoroa kilpaa puhuvilta ihmisiltä. Viimein selvisi, ettei kukaan nähnyt, mitä kävi eikä setä tiennyt kenen kanssa törmäsi. Tunnustettuani olevani toinen osapuoli, setä kuitenkin kertoi olleensa itse syypää eikä vaatinut minkäänlaisia korvauksia. Selvittiin siis ilman sen suurempia fyysisiä ja rahallisia vahinkoja, huh! 🙂
Vielä tänään torstaina viikko sai jatkoa, kun kaksi aasialaista tyttöä tuli ostamaan ”vieraspyörääni”. Toinen tytöistä oli koeajolla, kun selvisi, että toinen tytöistä asuu kanssani samoissa asunnoissa alivuokralla ja sopparin loputtua tarvitsee kesäkuuksi asunnon. Hetken pohdittuani tajusin olevani itse päinvastaisessa tilanteessa maksaessani vuokraa vielä kesäkuulta, vaikka Suomesta saadut kesätyöt alkavat jo 3.6., joten taisin sopia pyöräkauppojen lisäksi tänään myös asuntokaupat.
Hetkeä myöhemmin samaiset tytöt palasivat ovelleni ja nämä olivat lukinneet itsensä innostuspäissään ulos omasta asuinkontistaan. Hetken tutkinnan jälkeen selvisi, että lukitun kontin ensisijaisena vuokralaisena oleva hollantilainen tyttö vuokraa konttia joltain muulta taholta, kuin konttien varsinaiselta vuokraajalta, SSH:lta, joten avaaminen maksaisi 90 euroa. Minut hieman paremmin tuntevat varmaan arvaavatkin, että hetkeä myöhemmin olin työkalujeni kanssa tyttöjen ovella. Noin 45min pitkän hikisen taistelun jälkeen ulko-oven puisessa paneelissa oli ruuvarilla pyöritelty reikä, josta oven salvan sai mukavasti työnnettyä ruuvarilla sisään ja edelleen oven avattua. Kädessä on nyt vähän rakkuloita, mutta odotan innolla illan korealaista illallista, johon sain kutsun kiitokseksi!
P.s. Enää alle kuukausi aikaa täällä, loppuu aika kesken! Toisaalta odotan myös innolla Suomeen palaamista! Alkaa olla hieman ristiriitaiset tuntemukset..