Valoa tunnelin päässä
En voi uskoa, että nyt on jo kuudes kerta tätä ihanuutta menossa?! Tuntuu ihan kuin eiliseltä, kun mietin niitä kaikkia ensimmäisen kerran kiroamisia ja ongelmia viikkojen takaa. Olen kasvanut henkisesti ja psyykkisesti tällä kivisellä ylämäkien täyttämällä matkallani. Vielä ei silti ole aihetta juhlaan, vaikka sitä aion kyllä harjoittaa viikon päästä.
Tämä kerta oli yllättävästi yksi kurssin mielenkiintoisimmista ja miellyttävimmistä tähän mennessä. Pääideana oli oppia esittämään tietoa interpoloimalla ja sitä tehtiin Inverse Distance Weighting- metodilla. Aloitimme kurssikerran noin tunnin ulkoilulla, jossa harjoittelimme pisteaineiston keräämistä Kumpulan lähiympäristössä. Apunamme siinä käytimme Epicollect5- sovellusta, jolla keräsimme koordinaattitietoihin perustuvaa pistemuotoista aineistoa eri kohteista missä vierailimme. Latasimme kerätyn aineiston cvs-muodossa ensin Exceliin, jossa tarkastelimme sitä. Tämän jälkeen avasimme tiedoston QGIssiin Add Delimited Text Layer- toiminnolla. Määritimme x- ja y koordinaatit käänteisesti ja avasimme taustalle open street mapin.
Tehdystä kartasta (kuva 1.) pystyimme sitten tarkastelemaan Kumpulan ja sen lähialueen viihtyisyyttä. Pisteet kuvaavat tehtyjen havaintojen paikkoja ja väriskaalassa punainen on kaikkein turvattominta kohtaa.
Itsenäisessä työskentelyssä etenimme samalla kaavalla. Tein muutaman kartan, jossa havainnollistin muun muassa tulivuorten purkauksia Indonesiassa, voimakkaita maanjäristyksiä maailmalla ja havaittujen meteoriittien iskupaikkojen sijaintia. Nämä kartat sopisivat hyvin vaikkapa ala-asteen opiskelijoille, niiden yksinkertaisuuden vuoksi, jopa tyhmäkin voi tajuta mitä kartat esittävät.
Maanjäristyksiä, jotka ovat suurempia kuin 8 magnitudia richterin asteikolla, tapahtuu huomattavasti harvemmin kuin heikompia. Yleisimpiä esiintymisalueita näille voimakkaille maanjäristyksille löytyy Tyynenmeren tulirenkaan ja muiden mannerlaattojen alityöntövyöhykkeiden ja sivuamiskohtien luota. Olisin voinut lisätä karttaan mannerlaattojen rajat, jotta kuva hieman selkeytyisi, mutta oletan lukijan tietävän ne entuudestaan ( jk olin vain liian laiska tekemään niin). Meteoriitteja putoaa maahan jatkuvalla syötöllä, joten on mahdotonta havaita kaikkia iskemiä. Kuvassa 3 on esiintyy vain suurimmat havaitut iskut, mutta siltikin niitä on tuhansia. Indoneasia on yksi maailman vulkaanisesti aktiivisemmista alueista yli 400 tulivuorellaan. Maassa purkautuu vuosittain lukuisia tulivuoria ja siksi kartta (kuva 4.) näyttää aivan kuin se olisi maalattu uudestaan violetilla viisi vuotiaan toimesta.
Globaalien hasardien esittäminen tässä muodossa oli todella kivaa ja mielenkiintoista. Varsinkin, kun oikeasti osasin taikoa nämä GIS-velhon taidoillani. Olen tyytyväinen lopputuloksiin, vaikka tietysti aina on parantamisen varaa. Niin kuin Elias Hirvikoski huomattaa, kartamme ei ole aivan kaikista havainnollistavimpia. Mutta havainnollistaminen voi olla vaikeaa, jos aineistot eivät ole kaikkein tarkimpia. Mikko Kangasmaa heitti hyvän pointin siitä, miten Euroopassa ja Yhdysvalloissa esimerkiksi meteoriittien ja maanjäristysten havainnointi on huomattavasti tarkempaa kuin joissain kehittyvissä maissa, missä mittausteknologia on kehnompaa. Kartat voivat siis antaa hiukan väärää kuvaa joissain tapauksissa.
Lopuksi vielä hieno kuva Euroopan seismisen aktiivisuuden riskialueista extra venytyksellä.
Ensi kertaan, ADIOS.
Lähteet:
Hirvikoski, E. Kurssikerta 6: 24.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/eliashir/
Kangasmaa, M. Kurssikerta 6: 24.2.2020 https://blogs.helsinki.fi/kanmikko/