Kirjoittaja: Annu Mikkonen
Kesällä 1790 Ruotsin kuningas Kustaa III kävi kolmatta vuotta sotaa serkkuaan, Venäjän keisarinna Katariina II:ta vastaan. Sota oli ollut Ruotsille surkea sarja epäonnistumisia. Heinäkuun 9. päivänä Kustaa III oli tilanteessa, jossa hänellä ei ollut enää muuta mahdollisuutta kuin pelata upporikasta ja rutiköyhää. Kaikkien, myös Kustaa III:n omien upseerien, yllätykseksi Ruotsin saaristolaiva kuitenkin saavutti onnekkaan voiton Venäjän itsevarmasta soutulaivastosta Ruotsinsalmen taistelussa nykyisen Kotkan edustalla.
Ruotsinsalmen taisteluun osallistui myös venäläinen fregatti St. Nikolai, jonka päällikkönä toimi brittiläinen meriupseeri Marshall. Laiva upposi taistelussa, mutta ei ilmeisesti kovin pahoin vaurioituneena, sillä yli 150 vuoden kuluttua uppoamisestaan, vuonna 1948 aluksen hylky löytyi melko hyväkuntoisena uppoamispaikaltaan Kotkan edustalta.
St. Nikolain hylyn tarina on muun ohella tarina suomalaisen meriarkeologian synnystä. Vuonna 1948 hyvää tarkoittavat sukeltajat ja alan harrastajat tekivät parhaansa saadakseen tämän merkittävän hylyn kaikkien nähtäville mahdollisimman pian. Tässä vaiheessa Tukholman Vasa-laivasta ei vielä ollut puhettakaan. Hyvistä yrityksistä huolimatta St. Nikolain nostoaikeet eivät onnistuneet ja hylky jäi paikalleen meren pohjaan. Seuraavien vuosikymmenten aikana hylkyä tutkittiin, aluksi niukalla asiantuntemuksella ja sittemmin jatkuvasti lisääntyvällä ammattitaidolla ja tarkkuudella.
Epäonnistuneesta nostoyrityksestä, varomattomista tutkimussukelluksista ja käytännöllisesti katsoen hylyn päältä kulkevan laivaväylän liikenteen aiheuttamista potkurivirroista johtuen hylky on nykyään erittäin huonossa kunnossa. Tutkimuksia hylyllä ei ole tehty vuoden 1988 jälkeen.
Keväällä 2013 Helsingin yliopiston merihistorian oppiaine järjesti opintojakson, jonka aikana opiskelijat tutustuivat St. Nikolain hylkyyn ja sen tutkimushistoriaan. Opiskelijat eivät kuitenkaan käyneet tutustumassa hylkyyn paikan päällä, sillä sukelluskatselmuksen järjestäminen olisi tullut kalliiksi, minkä lisäksi kohde on vilkasliikenteisen väylän vuoksi vaarallinen sukelluskohde. Suojellulle kohteelle sukeltaminen vaatii myös Museoviraston luvan.
Opiskelijat tekivät useassa ryhmässä tutkimusprojekteja, joista oma ryhmämme keskittyi hylystä löytyneiden merimiesarkkujen sisältämien esineiden ja niihin liittyvien merkitysten tutkimiseen.