Paikkatietoa Yhdysvalloista

Yhdysvaltojen ”tilastokeskukselta” löytyy suhteellisen monipuolista tietoa väestöstä jopa korttelitarkkuudella. Tietoa on erilaisten väestöryhmien osuuksista, kotitalouksien tulotasoista, kuukausivuokrien suuruudesta, asuntolainamääristä, homoparien määristä, väestön erilaisista koulutustaustoista (peruskoulu, lukio, ammattikorkeakoulu ja yliopistosta valmistuneet) sekä talojen ja asuntojen arvoista. Tiedot löytyvät vuosilta 2005–2009.

Yhdysvaltojen ”tilastokeskuksesta” tiedot ovat kaikkien saatavilla ja helposti löydettävissä. Saatavilla oleva tieto on suhteellisina lukuina, ei absoluuttisina arvoina. Karttoja lukevat henkilöt eivät siis voi tietää kuinka paljon alueella asuu afroamerikkalaisia, vaan he tietävät vain, että afroamerikkalaisia on esimerkiksi 26,3 %. Toisaalta lukujen ollessa suhteellisia alueiden vertailtavuus helpottuu. Suomessa Tilastokeskuksen ylläpitämät tietokannat ovat paljon monipuolisempia ja yksityiskohtaisempia. Toisaalta tieto ei kuitenkaan ole kaikkien saatavilla. Tilastokeskukselta tieto pitää ostaa/tilata.

Jenkit pystyvät periaatteessa saatavilla olevan tiedon avulla vertailemaan eri asuinalueita keskenään, ja valita asuinalueensa perustuen haluamiinsa ominaisuuksiin. Tämä voi johtaa siihen, että tietyille alueille kerääntyy esimerkiksi tiettyä vähemmistöä tai tietyn tulontason omaavia henkilöitä. Voisi uskoa, että tietyn alueen asuntojen arvoon voisi vaikuttaa alueella asuvien tulotaso ja kansalaisuus. Alueiden kategorisoiminen näin tarkasti voi johtaa sosiaalisten ongelmien kerääntymisiin. Jenkit voivat valita asuinalueensa tulevien naapuriensa perusteella. Ajatus on minusta hieman pelottava. Toisaalta USA:ssa voit myös etsiä asuuko alueellasi pedofiilejä tai muita rikollisia. Ihmisten yksityisyys on suhteellisen vähäistä.

Suomen mallissa minua häiritsee tiedon ”salaaminen”. Meidän maksamia verovaroja käytetään tilastollisen tiedon keräämiseen, mutta tavallisella tallaajalla ei ole oikeutta tietää maansa tilastoja. Joitakin tietoja annetaan julkisuuteen, mutta ne ovat aina jonkun tutkijan tai muun tahon käsittelemiä. Voidaanko me luottaa tietojen oikeellisuuteen tai siihen ettei niitä ole vääristelty? Mieleeni tulee edellisten eduskuntavaalien aikaan julkaistut tiedot puolueiden kannatuksista. Osa puolueista sai Helsingin Sanomissa julkaistuissa tilastoissa suurempia kannatuslukuja kuin todellisuudessa oli. Julkaistuilla aineistoilla pyrittiin siis vaikuttamaan ihmisten käsityksiin. Kyseisenlainen pelko voisi periaatteessa olla mahdollinen ihan Tilastokeskuksen ”salailupolitiikassa”. Toisaalta tiedot ovat ainakin tiettyjen valittujen henkilöiden käsissä, ja näin olleen niiden väärinkäyttö mahdollisesti pienenee. En haluaisi meille jenkkienkaltaista mallia, jossa voisimme valita tulevien naapurien perusteella asuinalueemme, mutta haluaisin, että edes osa maamme tilastotiedoista olisi kaikkien käytettävissä.