Viikko 6

Heippa!

Tällä kerralla kävimme kampuksen ja Arabianrannan alueella keräämässä dataa Epicollect5 -sovelluksen avulla. Itse tulen Helsinkiin kaukaa pohjoisesta (Hyvinkäältä), enkä tuntenut tutkimaamme aluetta juurikaan. Oli siis hyvä että matkassa oli kurssilaisia, joille se oli tuttu. Epicollect5 on aika huippu sovellus. Oli helppoa ja hauskaa kerätä sen avulla paikkatietoa. Pisteaineiston voi sitten ladata palveluun, josta sen näkee kartalla. Siihen voi liittää myös ottamiaan kuvia kohteista. Aloin heti suunnitella, että seuraavalla ulkomaan matkalla voisin yhdistää ottamiani kuvia kartalle Epicollectin avulla.

Arvioimme eri kohteiden turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Reilun 45 minuutin ulkoilun jälkeen palasimme luokkaan, ja avasimme palveluun lataamamme pisteaineiston csv:nä QGISissä. Teimme tälle sitten interpoloinnin (josta otin näyttökuvan, jota en sitten enää löytänytkään koneeltani).

*

Seuraavaksi tutkailimme hasarderja: maanjäristyksiä, tulivuoria sekä meteoriittitörmäyksiä. Kuvassa 1 on maailman seismisten hasardien alueet, eli ne alueet, joilla on paljon tulivuoria ja maanjäristyksiä.

 

Latasimme kolmesta eri palvelusta eri hasardeihin liittyvää aineistoa. Kuvassa 2 olen esittänyt pistekarttana vuosien 1898-2012 maanjäristykset, joiden magnitudi on vähintään 7. Nämä maanjäristykset ovat erittäin voimakkaita, ja aiheuttavat vakavaa tuhoa laajoilla alueilla (britannica.com).

Vertaamalla kuvaan 1 nähdään, että maanjäristykset ovat kasautuneet seismisesti aktiivisille alueille. Magnitudin 7-8 järistyksiä on eniten, niin paljon että ne osittain peittävät suuremmat järistykset. Kun esitetään vain 8 ja sitä suuremman magnitudin järistykset (kuva 3), nähdään, että määrä on huomattavasti pienempi. Kartasta näkee, että yli 9 magnitudin järistyksiä on ollut vain yksi. Tämä tapahtui Japanissa vuonna 2011.

 

Sitten tarkastelin tulivuoriaineistoa. Kuvassa 4 olen esittänyt maapallon tulivuoret. Kuvasta erottuvat taas hyvin mannerlaattojen saumakohdat, joissa on paljon sekä maanjäristyksiä että tulivuoria. Kuvassa 5 ovat tulivuoret, joiden viimeisin purkaus on ollut vuoden 1963 jälkeen. Tästä näkee jälleen, miten kohteet karsiutuvat: melko pieni osa tulivuorista on purkautunut viime vuosikymmeninä.

Lopuksi tutkailin vielä meteoriitteja. Kuvassa 6 on pistekartalla kaikki tunnetut maahan pudonneet meteoriitit vuoteen 2013 mennessä. Kuvasta näkee, kuinka tiheään meteoriitteja putoilee. Suurin osa niistä on kuitenkin hyvin pieniä. Kun tätä vertaa karttaan 7, jossa on esitetty vain yli 10 000 kg:n meteoriitit, huomaa, kuinka harvinaista on että meteoriitit olisivat massaltaan näin suuria. Kuva 5 myös havainnollistaa sitä, että meteoriitteja havaitaan ja löydetään useammin sieltä, missä myös ihmisiä on enemmän. Harvaan asutuilla ja autioilla alueilla näyttää siis olevan vähemmän meteoriitteja, vaikka niitä todennäköisesti putoaa niihin saman verran kuin muuallekin.

 

Mielestäni tekemäni kartata sopivat varsin hyvin näiden hasardien kuvaamiseen. Ne tuovat esille myös sen faktan, että mitä suurempi hasardi, sitä harvinaisempi se on. Toisaalta olisin voinut tehdä myös karttoja joissa esitetään samaan aikaan eri hasardeja. Niin ne olisivat helpommin vertailtavissa. Olisin voinut kokeilla myös erilaisia aluejakoja. Esimerkiksi Kerttu oli esittänyt pohjoisen ja eteläisen pallonpuoliskon tulivuoret erillisillä kartoilla.

Ensi viikolla viimeinen kurssikerta, palataan vielä silloin!

 

Lähteet:

https://www.britannica.com/science/earthquake-geology/Earthquake-magnitude

https://www.gfz-potsdam.de/en/gshap

https://blogs.helsinki.fi/rkerttu/2023/02/22/6-harjoituskerta-22-2-2023/