Tehtävä 1

Tunnin aiheena oli puskurivyöhykkeet, joiden kanssa käytimme paljon valintatyökaluja ja tilastot-paneelia. Näiden kolmen avulla lähes jokaiseen tehtävään löytyi vastaus, vaikka tiettyjä työvaiheita pitikin kerrata useasti, ennen kuin ne alkoivat hahmottumaan. Puskurivyöhykkeiden käyttömahdollisuudet ovat monipuolisia ja niitä voidaan luoda periaatteessa minkätahansa kartan kohteen ympärille. Tunnilla tarkastelimme lentokenttien ja meluvyöhykkeiden lähellä asuvien ihmisten määrää.

2 km säteellä Malmin lentokentästä asuu 49 500 ihmistä ja 1 km säteellä 8140 (Huomasin muiden blogeista, että omat numeroni ovat kymmenen kertaa pienempiä, joten lisäsin ylimääräiset nollat). Helsinki-Vantaa lentokentän lähellä asuu 2267 ihmistä, kun muodostetaan 2 km kokoinen vyöhyke. 0,7 % näistä ihmisistä asuu lentokentän 65 dB:n melualueella. Vähintään 55 dB:n melualueella asuu 650 ihmistä, mukaan lukien minä aikaisemmin. 60 dB melu haittaisi 13 431 tikkurilaiseen, jos poikkeuksellinen laskusuunta otettaisiin takaisin. Asemien lähellä (500 m) asuu 107 030 asukasta, eli 20,7 % kaikista kartan alueen asukkaista. Näistä 66,7 % on työikäisiä eli 71 481 ihmistä.

Tehtävä 2

Alueen asukkaista 96,1 % asuu taajamissa. 5,4 % kouluikäisistä (7-16 v) asuu taajamien ulkopuolella, eli 12 461 kouluikäistä. 57 alueella ulkomaalaisten osuus on 10 %, 25 alueella 20 % ja 14 alueella 30 %.

Tehtävä 4

Valitsin neljännen tehtävävaihtoehdon, joka esittää rakennuksien uima-altaiden määrää pääkaupunkiseudun osa-alueissa. Alueelta löytyy 855 uima-altaalla varustettua rakennusta, joiden väkiluku vaihtelee 1 ja 152 välillä. Yhteensä näiden rakennusten asukkaiden määrä on 12 170. Uima-altailla varustetuista taloista 345 on omakotitaloja, 181 kerrostaloja, 113 rivitaloja ja 158 paritaloja. Lauttasaari on uima-allasrikkain kaupunginosa ja sieltä löytyy 53 allasta. Sauna löytyy 21 922 pääkaupunkiseudun rakennuksesta, eli 24,2 % kaikista alueen rakennuksista.

Kartan teossa ongelmallisinta oli pylväiden ja numeroiden koko ja sijainti. Ne menivät helposti päällekkäin ja näyttivät erilaisilta QGIS:n työskentely- ja tulostusikkunoissa. Myös Turkka Häkkinen teki kyseisen tehtävän ja mainitsee täysin saman haasteen blogissaan. Päätin tallentaa kartan vektorimuodossa (SVG) ja asetella jokaisen pylvään ja numeron erikseen toisella piirto-ohjelmalla (Illustrator). Samalla lisäsin karttaan kaikki muut lisäkoristeet ja huvitukset.

Ohjeissa karttaan piti lisätä ainoastaan pylväät ja numerot, mutta kartan lukeminen on huomattavasti helpompaa, kun mukana on uima-altaiden määrää kuvaavat värisävyt. Tärkeä huomio on se, että kartta esittää absoluuttisia lukuarvoja ja vaihtelevan kokoisia alueita, eikä esimerkiksi uima-altaiden osuutta kaikista kaupunginosan rakennuksista.

Lähteet

Häkkinen, T (2023) .. ja matka jatkuu, Pornaisista Helsinkiin! Viikko 5 (Viitattu 23.2.2023) https://blogs.helsinki.fi/turkkaha/

Tehtävä 1

Tunnin aiheena oli piste- ja ruutuaineistot, joilla tarkasteltiin pääkaupunkiseudun väestöä. Käytössä oli yksityiskohtainen tietokanta, jossa näkyi mm. jokaisen asutun rakennuksen osoite ja asukkaiden määrä. Ensiksi pisteiden tieto siirrettiin yksinkertaisempaan ruudukkoon ja ylimääräistä tietoa karsittiin pois, mikä nopeutti aineiston käsittelyä. Tein tehtävän uudestaan kotona eri kokoisella ja muotoisella ruudukolla (kuva 1) ja huomasin, kuinka paljon hitaampaa aineiston muokkaaminen oli omalla koneella. Oli kuitenkin hauskaa onnistua itsenäisesti kurssikerran työvaiheissa. Välillä on myös hyvä virkistää muistia kertaamalla tunnin asioita, kuten Kaisla toteaa blogissaan. Uudestaan tehdyn kartan ruudut ovat kuusikulmioita ja 250 metrin kokoisia, toisin kuin kurssikerran kilometrin kokoiset ruudut.

Kartta esittää muunkielisten osuutta pääkaupunkiseudun väestöstä ja samalla sen sijoittumista. Absoluuttiset lukuarvot eivät olisi olleet mahdollisia, vaikka kartta perustuukin yhtä suuriin kuusikulmioihin. Vaihtelevan kokoisten alueiden kanssa absoluuttiset lukuarvot eivät olisi keskenään vertailukelpoisia. Tässä tapauksessa yhtä suurten kulmioiden sisäiset väkiluvut kuitenkin vaihtelevat, joten tarkempia ihmisryhmiä pitää esittää osuuksina, jotta kartta olisi vertailukelpoinen. Pienempien kuusikulmioiden tai ruutujen etu on se, että ne esittävät ilmiön sijaintia ja vaihtelua tarkemmin. Kartan lukeminen on kuitenkin vaikeampaa ja vaatii usein zoomausta lähemmäs. Ruutukartta ei välitä hallinnollisista rajoista, toisin kuin koropleettikartta. Tiedon sijoittuminen on tarkempaa, mutta esimerkiksi tiettyjen kaupunginosien tunnistaminen on vaikeampaa (ellei hallinnolliset rajat näy ruutujen yläpuolella). Pistekartat esittävät tietoa entistä tarkemmin, mutta helppolukuisuus ja selkeys saattavat kärsiä. Kuvan 1 kartta on ulkonäöltään lähempänä pistekarttaa, kuin ruutukarttaa.

Kartasta nähdään, että vieraskielistä väestöä esiintyy melko hajanaisesti ympäri pääkaupunkiseutua. Isoimpina alueina korostuvat Itä-Helsinki, Itä-Vantaa sekä eteläinen Espoo. Pääkaupunkiseudulla on hajanaisesti yksittäisiä alle kilometrin suuruisia asuinalueita, joiden asukkaista yli 75 % on vieraskielisiä. Ylipäätänsä muunkielistä väestöä vaikuttaa olevan melko paljon, mikä käy järkeen, koska pääkaupunkiseutu on Suomen tiheiten asuttua aluetta ja suosittu kohde ulkomailta ja muualta Suomesta muuttaneille. Länsi-Vantaalla ja Pohjois-Espoossa vieraskielisiä ja asukkaita ylipäätänsä on harvemmin. Helsingin ydinkeskustaa lukuunottamatta väestön sijoittuminen muistuttaa Tatun karttaa pääkaupunkiseudun väestöntiheydestä.

Lopputulos on mielestäni melko selkeä. Karttaan olisi voinut tarkentaa, että valkoisilla alueilla ei ole lainkaan asutusta. Jostakin syystä kaikki Kauniaisen sisäiset kuusikulmiot katosivat jossakin työvaiheessa. Kartta antaa virheellisen vaikutelman, ettei siellä olisi ihmisiä. Kartasta löytyy tärkeä pohjoismittakaavanuoli.

Tehtävä 2.

Tunnin toiseen tehtävään kuului rasteriaineistojen käyttö ensimmäistä kertaa tällä kurssilla. Tuotimme sateelliittikuvasta rinnevarjostuksen, joka yhdistettiin maastokarttaan. Aloitimme myös kartan kohteiden digitoinnin QGIS:n kömpelöillä piirtotyökaluilla, mitä jatkamme ensi kerralla. Kuva tulossa silloin.

Lähteet

Hietala, K (2023) Ensimmäinen kurssikerta https://blogs.helsinki.fi/kaislahi/ Viitattu 13.2.2023

Jentze, T (2023) Viikko 4 – Ruudun takaa https://blogs.helsinki.fi/jentze/2023/02/09/viikko-4-ruudun-takaa/ Viitattu 13.2.2023

Afrikan konfliktit

Tunnilla tarkasteltiin Afrikan konflikteja, timanttikaivoksia ja öljykenttiä sekä niiden välisiä yhteyksiä. Uutena oli mm. polygonien sisäisten pisteiden laskeminen, jolla voidaan selvittää onko konflikteilla ja luonnonvarojen esiintymisellä jotakin yhteistä. Kartasta (kuva 1) havaitaan, että näin ei välttämättä ole. Timanttikaivoksia esiintyy paljon eteläisessä Afrikassa, jossa ei ole erityisesti konflikteja. Päinvastoin itäisessä Afrikassa ja Saharan eteläosissa on paljon konflikteja, mutta vähän timantteja ja öljyä. On kuitenkin alueita, joista löytyy sekä konflikteja että arvokkaita luonnovaroja, esimerkiksi Länsi-Afrikka, Algeria ja Angola. Pelkän kartan perusteella näillä asioilla ei vaikuta olevan säännöllistä yhteyttä. Kartassa ei myöskään näy tunnilla tehtyjä laskuja, kuten uniikkien konfliktien kestoja.

Jos tietokannassa näkyisi sekä konfliktin tapahtumavuosi että timanttikaivoksen tai öljykentän avausvuosi, niin voitaisiin päätellä varmemmin niiden liittyvän toisiinsa.  Kartassa jokainen konflikti esitetään yhtä suurena pisteenä, mutta niiden laajuus vaihtelee. Suuren pinta-alan kattava konflikti saattaa liittyä kartassa kauempana näkyvään timanttikaivokseen. Myös öljykenttien ja kaivosten tuottavuus vaihtelee, mikä mahdollisesti vaikuttaa konfliktin alkamisen todennäköisyyteen. Samaa näkökulma mainitaan myös Turkka Häkkisen blogissa. Konflikti saattaa myös alkaa, kun uusi kaivos tai kenttä löydetään, vaikka sen tuottavuus ei olisi vielä tiedossa. Tiedolla internetin käyttäjistä eri vuosina voidaan esimerkiksi tarkastella, miten uusien luonnonvarojen löytäminen vaikuttaa käyttäjien määrään.

Valuma-alueet ja järvisyys

Kotitehtäväksi jäi kartta Suomen valuma-alueiden tulvaindekseistä ja järvisyydestä (kuva 2). Vetinen kartta näyttää, että tulvivimmat alueet sijaitsevat etelässä ja lännessä rannikkoalueilla. Tulvaindeksi on matala alueilla, joissa on paljon järviä, kun taas korkean indeksin alueet eivät ole erityisen järvisiä. Voidaan olettaa järvien varastoivan rankkasateiden ja lumen sulamisen ylimääräiset vedet. Korkea tulvaindeksi esiintyy myös rannikon kaupunkien valuma-alueilla, koska kaupunkien päällystetyt pinnat estävät veden valumisen maaperään, mikä voimistaa tulvimista. Tulvaindeksi on laskettu jakamalla keskiylivirtaama keskialivirtaamalla. Rannikoilla on säännöllisesti sadetta ympäri vuoden, joten kuivuuden aiheuttama keskialivirtaama on pienempi. Pohjoisessa on kylmempää ja vähemmän sadetta, mikä saattaa vaikuttaa alhaiseen tulvaindeksiin.

Lähteet

Häkkien, T (2023) #yhteisellämatkalla (QGIS:n parissa), viikko 3 (Viitattu 8.2.2023) https://blogs.helsinki.fi/turkkaha/