Lämpötilaennätykset

Viimeisen kurssikerran tehtävänä oli valita vapaavalintainen tehtävä. Tarpeeksi kiinnostavan aineiston löytämiseen meni jonkin verran aikaa, mutta National Centers for Environmental Information –sivulta löytyi sopiva taulukko, joka esittää Yhdysvaltojen osavaltioiden sääennätyksiä ja niiden vuosilukuja. Tein kartat korkeimmista ja matalimmista lämpötilaennätyksistä sekä niiden välisistä eroista. Valitsemani tehtävä oli melko yksinkertainen, eikä se vaatinut usean eri aineiston kanssa työskentelyä. Karttojen ulkonäköön jäi siis enemmän aikaa, mikä on muutenkin paras työvaihe. Aineistossa oli lämpötilojen lisäksi tietoa mm. korkeimmista sademääristä ja rakeiden koosta, mutta ei jokaisen osavaltion kohdalla.

Korkeimmat ennätykset esiintyvät aavikkoisilla alueilla, kuten voisi olettaa. Lännessä ja keskiosissa lämpötilat ovat olleet korkeampia, kuin idässä, mihin saattaa vaikuttaa mantereisempi ilmasto. Leveyspiirillä ei näytä olevan suurta vaikutusta, koska yli 47 °C asteen ennätyksiä löytyy sekä pohjoisista että eteläisistä osavaltioista. Monet ennätykset ovat vuodelta 1936, jolloin Yhdysvalloissa oli vakava helleaalto (Wikipedia, 2023). 

Kylmyysennätyksissä leveyspiirin vaikutus näkyy paremmin. Korkeimmat pakkaset esiintyvät pohjoisessa mantereisilla alueilla ja pienimmät etelässä rannikkoalueilla. Monen osavaltion pakkasennätys on tapahtunut samana vuonna naapurin kanssa (esim. California ja Nevada), mikä viittaa poikkeuksellisen kylmään talveen, mutta ei välttämättä koko valtion mittakaavassa. Kartasta puuttuu Alaska, joka olisi tässä aiheessa ehkä hyvä olla mukana, koska siellä on mitattu kaikista kylmin lämpötila (-62 °C). Mantereisilla alueilla lämpötilojen vaihtelu on suurempaa, mikä näkyy kuvan 3 kartassa. 

Korkeimmat erot löytyvät mantereisista ilmastoista, joissa pakkas– ja kuumuusennätykset ovat molemmat 50 °C asteen tienoilla. Sateisissa ja lämpimissä ilmastoissa erot ovat pienempiä, kuten Floridassa. Kartat eivät kuitenkaan ole tarpeeksi alueiden ilmastojen kuvailuun, koska ne esittävät ennätyksiä, joihin vaikuttavat satunnaiset helleaallot tai harvinaisen kylmät talvet. Molempien ennätysten top 10 näkyy seuraavassa animaatiossa. 

Kymmenen parhaimman joukkoon pääseminen edellytää joko 49 °C tai –48 °C ennätystä. Jälkeenpäin huomasin, että Alaska unohtui listasta, koska en ollut lisännyt sitä tai Hawaijia karttoihin. Se olisi muuten ensimmäisellä sijalla kylmyysennätyksissä. 

Valitsemani kartoissa käytetty aineisto oli melko yksinkertainen, mutta kenties monimutkaisimmat työvaiheet QGIS:in sisällä olivat asteiden muuttaminen celsius-muotoon ja pelkän vuosiluvun säilyttäminen sarakkeesta, joka esitti myös kuukaudet ja päivät. Viimeisellä kurssikerralla itsenäinen työskentely onnistui jo melko hyvin ja olen samaa mieltä Lucaksen kanssa, että kurssilta on jäänyt käteen paljon uusia konkreettisia taitoja (Yoni, 2023). Myös hänen viimeisen blogikirjoituksensa kartat sijoittuvat Yhdysvaltoihin ja Atlantan alueelle. 

Lähteet

State Climate Extremes Committee (SCEC) (2023) Records https://www.ncei.noaa.gov/access/monitoring/scec/records (Viitattu 17.3.2023) 

Wikipedia (2023) 1936 North American heat wave https://en.wikipedia.org/wiki/1936_North_American_heat_wave (Viitattu 17.3.2023) 

Yoni, L (2023) Viikko 7: Paluu omiin juuriin ja kohti uusia horisontteja https://blogs.helsinki.fi/luberger/2023/03/03/paluu-omiin-juuriin-ja-kohti-uusia-horisontteja/ (Viitattu 17.3.2023)