Kuudes luento

Datan keruu

Kuudennella kurssikerralla aloitimme valistuksella käveltävän kaupungin tärkeydestä, jonka jälkeen siirryimme ulos keräämään dataa. Ulkoilun jälkeen interpoloimme tulokset turvallisuuden kokemuksesta Kumpulan alueella. Interpolointi oli minulle ennestään tuttu termi, ja sillä tarkoitetaan käytännössä arvojen laskemista alueille, joilta ei ole vastauksia. Täten saimme luotua ”heatmapin”, jolle jätin vastauspaikat yksittäisten tulosten hahmottamiseksi. Omasta kartastani jäi puuttumaan kaikki selitykset, sillä ajattelin tehdä ne omalta läppariltäni. QGIS ei kuitenkaan suostunut avaamaan heatmapin rasteriaineistoa enkä päässyt muokkaamaan karttaa. Vaikka tiestö on leikattu ja legendat ja pohjoisnuolet puuttuvat, punaisempi alue on turvattomin ja sininen turvallisin.

Heatmap ei välttämättä ole kaikista luotettavin lähde, sillä esimerkiksi oikeassa alakulmassa kaksi vierekkäistä vastausta ovat täysiä vastakohtia. Näin pieni aineisto on altis virheille eikä yksittäisen käyttäjän vastaus välttämättä kuvaa valtaosan mielipidettä. Paikallisiin vastauksiin on toisaalta voinut vaikuttaa myös liukkaus, joka vaihtelee hyvin paikallisesti tähän vuodenaikaan. Ainakin oman ryhmäni vastauksissa likkaus oli suuri turvallisuutta laskeva tekijä. Toinen mahdollinen vaikuttaja on ollut mahdollisesti liikenne, joka oli omalla ryhmälläni myös suuri vaikuttava muuttuja turvallisuudelle. Tähän viittaa myös vilkkaan Kustaa Vaasan tien suojatien kohdalla oleva suuri punainen alue. Monilla ryhmillä saattoi myös olla muita tuntemattomia tekijöitä turvallisuuden kannalta, joten kartta ei ole erityisen luotettava aineisto.

Opetusmateriaalin luonti

Itsenäisissä tehtävissä tuli luoda kolme karttaa, joiden perusteella voisi opettaa esim. lukiolaisille valitsemaansa teemaa. Valitsin litosfäärilaattojen liikkeen ja niistä johtuvat asiat, sillä Moodlessa oli valmiiksi aineistolähteet näistä. Meteoriittien kraatereja ei mielestäni voitu kiinnostavasti yhdistää mihinkään prosessiin kuten maanjäristyksiin, joten päätin olla käyttämättä aineistoa. Mielestäni maantieteessä on tärkeämpää ymmärtää prosesseja ja kokonaisuuksia kuin osata ulkoa maailman meteoriittikraaterien sijainnit. Olen myös tyytyväinen valitsemiini väreihin ja pisteiden kokoihin. Värit erottuvat selkeästi taustasta ja vaikka pisteiden määrä tekee joistakin kohdista epäselkeitä, niiden koko on tasapainotettu hyvin. Järistyshavaintojen määrää olisi voinut miettiä tarkemmin luettavuuden parantamiseksi.

Ensimmäisessä kartassa (kuva 2) on litosfäärilaattojen rajat ja yli 8 magnitudin maanjäristykset vuodesta 1980. Halusin lisätä litosfäärilaatat jo ensimmäiseen karttaan, jotta ne voisivat toimia opetuksen pohjana. Järistykset ja tulivuoret kuuteinkin usein johtuvat litosfäärilaattojen sijainnista. Voimakkaiden järistyksien sijainneista voi havainnollistaa opiskelijoille törmäys- ja erkanemislaattojen eroja. Andien ja Filippiinien kohdalla on voimakkaita järistyksiä ja laattojen törmäyskohta, ja Atlantin keskiselänteellä ei synny voimakkaita järistyksiä erkanemisvyöhykkeen kohdalla.

Lisäsin kuvan 3 karttaan 6-8 magnitudin järistykset samalta aikaväliltä, sillä kuumien pisteiden ja erkanemisvyöhykkeiden vaikutus on helpompaa havainnollistaa opiskelijoille pienemmillä järistyksillä. Isommat maanjäristykset tekevät kartasta joissain kohdissa vaikeasti luettavan, sillä datapisteitä on niin paljon etenkin Tyynenmeren tulirenkaan alueella. Päätin kuitenkin jättää ne näkyviin, jotta kuvan 3 kartta toimisi jatkumona kuvan 2 kartalle. Kartasta voisi myös tutki muita ilmiöitä, sillä esimerkiksi Australian tai pohjoisen Kanadan järistykset eivät välttämättä liity litosfäärilaattojen liikkeeseen.

Kuvan 4 kartassa poistin pienemmät järistykset selkeyden lisäämiseksi ja lisäsin tilalle maailman tulivuoret. Tulivuorista voi hahmottaa myös kuumia pisteitä, ja litosfäärilaatan siirroksesta riippuen tulivuorista tulee erilaisia. Erkanemislaattojen kohdalla on yleensä kilpitulivuoria ja törmäyslaattojen kohdalla yleensä kerrostulivuoria, jotka voisi opettaa opiskelijoille. Tulivuoret voivat myös synnyttää tuhkastaan hedelmällistä maata (esim. Indonesia, Italia) ja vulkaanisesti aktiivisella alueella voidaan hyödyntää geotermistä energiaa (esim. Islanti). Nämä olisi myös hyvä opettaa opiskelijoille. Tulivuoret eivät välttämättä ole yhteydessä järistyksiin, joten ne olisi voinut mahdollisesti jättää pois selkeyden vuoksi. Jätin ne kuitenkin jatkumon luomiseksi edelliseen karttaan. Tulivuorista olisi voinut myös tehdä väriskaalan korkeuden merenpinnasta mukaan, jolloin lukija voisi hahmottaa yli- ja alityöntövyöhykkeiden sijainnin. Pietu Nuortimon (2024) blogissa on vastaava kartta, mikä oli mielestäni hyvä idea.

Kuvassa 5 on kartta samasta aiheesta kuin kuvassa 4. Mielestäni omani on onnistuneempi, sillä kuvassa 5 ei ole mainittu järistysten voimakkuutta ja projektio kuvaa maapallon pintaa vähemmän todenmukaisesti. Kuvasta 5 puuttuu myös litosfäärilaattojen rajat. Tulivuoria on myös vähemmän kuvassa 5, mutta se voi olla visuaalisuuden kannalta hyväkin asia. Omassa kartassani tulivurten ja järistysten yhteiset esiintymäkohdat ovat vähemmän selkeitä. Voisin itse hyvinkin käyttää omia karttojani opetusaineistona.

Lähteet

Nuortimo P. (2024) Pietun GIS-seikkailu. Viitatttu 23.2.2024. https://blogs.helsinki.fi/pietunuo/

Internet Geography. (2023) Distribution of earthquakes and volcanoes. Viitattu 23.2.2024. https://www.internetgeography.net/igcse-geography/the-natural-environment-igcse-geography/distribution-of-earthquakes-and-volcanoes/