Month: January 2019

Everestin Nepalin puoleisella rinteellä, lähellä perusleiriä, sijaitsee suuri laaksojäätikkö, ‘Khumbu’. Jyrkän rinneprofiilin takia jäätikkö virtaa nopeasti, synnyttäen syviä railoja. Railojen yli on viritetty köysi -ja tikasviritelmiä, joita pitkin kiipeilijät kulkevat matkalla huipulle. Khumbun jäätikkövirtaa voi pitää yhtenä vaarallisimmista esteistä Mount Everestillä. Laaksojäätikön railojen ylittämistä ei voi suoraan verrata toisen kurssikerran sisältöön. Eri karttaprojektioilla työskenteleminen kuulosti paljon pahemmalta, kuin kymmenien metrien syvyisten railojen ylittäminen hataroilla tikkailla. Ihminen onneksi tottuu kaikkiin ajatuksiin, jopa kaikista hurjimpiin.

Karttaprojektioiden vertailu ei onneksi mennyt sille matemaattiselle tasolle, jota aluksi pelkäsin. Laskutoimituksien suorittaminen qgis:llä onnistui koko retkikunnaltamme pääosin hyvin. Jälleen šerpamme näytti esimerkkiä ja me seurasimme perässä. Opin paljon pelkästään seuraamalla Artun mallia. Kurssikerran kartoissa (kuvat 1 ja 2) vertailtiin eri projektioiden aiheuttamia vääristymiä suhteessa Suomessa vakiintuneeseen ETRS89- koordinaattijärjestelmään (lähde: Joonatan Huhdanpään blogi, “The journey”). Tulokset olivat varsin huikeita. Mercator- projektion (kuva 1) aiheuttama pinta-alan vääristymä oli suurimmillaan 700% luokkaa.

Van der Grintenin- projektioissa (kuva 2.) vääristymä on pienempi, kuin Mercatorin pojektiossa. Pitää kuitenkin huomioida, että kuvan 2. kartassa luokat ovat harvemmassa, kuin kuvan 1. kartassa. Van der Grintenin projektion vääristymä näyttää kartoista päätellen kulkevan hieman diagonaalisesti.

Harjoituskerran karttaesimerkit olivat hyvä muistutus siitä, että oikeata karttaprojektiota valittaessa tulee olla hyvin tarkka, aivan kuten Sara Saastamoinen totesi omassa blogissaan (29.1.2019).

Railoja ylittäessä, pitää muistaa kiinnittää turvaköydet. Pitää olla myös nopea irrottamaan itsensä köydestä, jos lumivyöry uhkaa. Töiden tekeminen ilman tallentamista on kuin syvän railon ylittämistä ilman kiinnitettyä turvaköyttä. Joskus šerpamme, Arttu varoittaa kohdista, joissa Qgis saattaa kaatua. Joitain railoja peittää kuitenkin paksu lumikerros, joka voi arvaamatta romahtaa. 

 

Lähteet: 

https://blogs.helsinki.fi/saasara/

https://blogs.helsinki.fi/joonatah/

https://en.wikipedia.org/wiki/Khumbu_Icefall

 

 

 

Monien mielestä Mount Everest on jo kesytetty vuori. Huipulle pääsee kunhan on tarpeeksi rahaa. Kokemattomatkin kiipeilijät ovat huiputtaneet maailman korkeimman vuoren  osana kalliita pakettimatkoina toimivia retkikuntia. Mutta kuten muutkin korkeat vuoret, Mount Everestkin saattaa olla hyvin arvaamaton. Näillä ajatuksilla ryhmämme aloitti Qgis:n opettelun.  Monet aikaisempien vuosikurssien retkikunnat olivat jo ottaneet haltuun Qgis:n käytön. Kiipeilyn tavoin, monet ovat jääneet siihen koukkuun. Osalle gis on jäänyt elämäntavaksi ja jopa ammatiksi. Everestin lumivyöryjen ja myrskyjen tavoin, tiedostimme matkamme riskit. Koneet saattavat kaatua kriittisinä hetkinä ja  mielenterveys järkkyä vuoristotaudin tavoin. Emme olleet onneksi yksin. Mukaamme lähti tuttu šerpa, Arttu Paarlahti.  Hän oli auttanut meitä edellisellä ‘vuorella’, CorelDraw – ohjelman opiskelussa. Edellinen vuori oli kuitenkin paljon matalampi, kuin nykyinen. Ensimmäinen kurssikerta onneksi todisti, että CorelDrawissa on samoja elementtejä, kuin Qgis:ssä. Mount Hoodin huiputtamista ei voi kuitenkaan verrata Everestiin.

 

Ensimmäiset haparoivat askeleet kohti vuoren huippua lähtivät šerpan jälkiä seuraten. Arttu näytti meille vaihettain kuinka yksinkertainen kartta luodaan. Pohjoisnuoli ja mittakaava olivat hänen sanoistaan päätellen vähintäänkin yhtä tärkeitä, kuin lisähappi ja jääraudat – ilman niitä karttaa ei saisi unohtaa. Ensimmäinen kartta qgis:llä (Kuva 1.) ylitti odotukseni. Kartta oli visuaalisesti hieno. Upea sää – Everestin huippu näkyy perusleiriin kirkkaana.  Kartan avulla saattaa tehdä jopa yksinkertaisia analyysejä! Huipulle on kuitenkin pitkä matka.

Puolan typpipäästöt ovat Itämeren maista suurimmat. Kuten Alex Naumanen kirjoitti blogissaan, (no memes here) Puolan typpipäästöt johtuvat pääasiassa sen kuormittavasta maataloudesta. Puolan joet laskevat Itämereen, kuljettaen samalla suuret määrät viljelyssä ja karjataloudessa huuhtoituneita ravinteita.  Saksan joet laskevat myös Pohjanmereen, jolloin Itämereen kohdistunut kuormitus koko maan päästöistä vähenee. Sama pätee Venäjään, jonka suuret joet laskevat Mustaanmereen.  Lotta Lehtola pohtii blogissaan jätevesien puhdistuksen heikkouksia Puolan ja Venäjän kaltaisissa maissa. Tämä on varmasti totta, mutta typpipäästöjen suuruuteen vaikuttaa ennen kaikkea ‘teollistunut’ maatalous ja ravinteiden liiallinen käyttäminen viljelyssä.

Toisen kartan (kuva 2.) piti Artun ohjeiden mukaan esittää jotain yksinkertaista Suomen kuntia koskevaa tietoa. Jotkut akklimatisoituivat haastavempien tehtävien parissa, mutta minä pyrin pysymään lähellä base campia, muutamien muiden luotettavien kiipeilijöiden (mainittakoot mm. Edvin Väänänen) luona. Testasimme varusteita pitkään, sillä molemmat tiesivät, että pienillä mutta varmoillakin askelilla pääsisi huipulle.

Ensimmäisen kurssikerran jälkeen tunnelmat olivat ristiriitaiset. Kaikki oli mennyt toistaiseksi hyvin, mutta aavistin tulevan olevan rankempaa. Ylpeänä esittelin faijalle ensimmäistä gis- luonnostani. Facetime- puhelu kotiin Mount Everestin base campiltä. Faija ei ollut täysin vakuuttunut. “Vielä ei olla huipulla” ja jalat tuli hänen neuvojensa mukaan pitää maassa.