Month: February 2019

Paitsi nousemisen myös laskeutumisen aikana tahdonvoimani on turtunut. Mitä pidempään kiipeän, sitä vähemmän tärkeältä päämäärä tuntuu minusta, sitä välinpitämättömämmäksi muutun itseäni kohtaan. Tarkkaavaisuuteni on herpaantunut, muistini heikentynyt. Henkinen uupumukseni on suurempi, kuin ruumiillinen väsymykseni. Aloillaan istuminen on kovin miellyttävää — ja sen vuoksi kovin vaarallista. Uupumisen aiheuttama kuolema — kuten paleltumiskuolema — on miellyttävä

–  Reinhold Messner, The Crystal Horizon –

 

Kurssikerta 5 ja itsenäisesti suoritettava tehtävä — istun gis-luokassa ja katson ruudulle piirtynyttä kuvaa Malmin lentokentästä. Tuntuu helpolta vain katsella muiden edistymistä. Päämääräni, gis:n opettelu, on tällä hetkellä vain etäinen ajatus.

Gis:n opettelussa, aivan kuten Everestin huiputtamisessa, ei ole matalaa kohtaa, josta aidan voisi ylittää. Tämä oli tärkein opetukseni tältä kurssikerralta. Vaikka tyhjän päiväinen istuminen olikin miellyttävää, oli minun pakko ruveta hommiin.

Teemana oli bufferit, eli puskurivyöhykkeiden tekeminen. Kuten Julia Salmi kirjoittaa blogissaan, puskurivyöhykettä voi käyttää kartoissa moniin eri tarkoituksiin. Kurssilla sitä käytettiin meluvyöhykkeiden kuvaamiseen, mutta sitä voisi hyvin käyttää esimerkiksi etäisyyksien ja saavutettavuuden (fyysisen tai ajallisen) kuvaamiseen. Analyysien tekemisessä se on varsin oivallinen työkalu.

Tekemieni buffereiden perusteella, Malmin lentokentän pahimmalla ‘melualueella’ on enemmän asukkaita, kuin Helsinki-Vantaan  vastaavalla alueella (taulukko 1). Nabila huomauttaa blogissaan, että puskurianalyysien lopputulokset voivat riippua hyvin paljon eri lähtöaineistoista ja työkalun käyttäjän taidoista.

Taulukko 1. Kömpelöhkö vertaus Helsinki-Vantaan ja Malmin lentokenttien melualueella asuvien ihmisten määristä.

Henkilökohtaisesti tämä oli raskain kurssikerta tähän asti. Huonosti nukutun yön jälkeen lähdemme kohti nelosleiriä. Kivisellä seinämällä pitää olla varovainen, ettei edellä olevien kiipeilijöiden lähettämät kivet iskeydy alempana oleviin kiipeilijöihin. Nelosleiri on jo niin kutsutulla ‘death zonella’ – yli 8000 m korkeudessa keskiverto ihminen menettää tajunsa muutamassa minuutissa ilman lisähappea tai kunnollista akklimatisoitumista. Ilman lisähappea death zonella aivotoiminta väistämättä hidastuu ja pienetkin fyysiset suoritukset tuntuvat suurilta ponnistuksilta. Seuraava kurssikerta jännittää, mutta samalla odotan sen tuomaa oppimista!

 

Lähteet:

https://blogs.helsinki.fi/nabila/

https://blogs.helsinki.fi/jhsalmi/

https://simple.wikipedia.org/wiki/Death_zone

Kirjalähde: John Krakauer, “Jäätäviin korkeuksiin” 1997

Everestin rinteillä lojuu kymmeniä tonneja roskaa. Tyhjiä kaasupulloja retkikeittimistä, pakkauskääreitä, vessapaperia, ihmisten jätöksiä, tölkkejä. Roskien paljous on saanut useat tahot tekemään jotain Everestin kauneuden suojelemiseksi. Kiipeilijät joutuvat maksamaan mikäli he eivät tuo tarpeeksi roskia vuorelta palatessaan. Monet kiipeilijät kuitenkin maksavat mielummin sakot, koska roskaamisesta perittävä summa on heille naurettavan pieni. Koin itse neljännen kurssikerran jälkeen herätyksen karttojen kauneuden säilyttämiseksi. Kartat samoin, kuin Everest ansaitsee enemmän, kuin useat ihmiset ovat valmiita tarjoamaan.

Kuva 1. Alkuperäinen ruotsinkielisten osuuksia kuvaava kartta. Kartta sai blogin kirjoittajan paneutumaan kartan ulkoasuun vaikuttaviin seikkoihin. 

Kuva 2. Paranneltu versio ruotsinkielisten osuuksista pääkaupunkiseudulla. Harmoniset värit ja esteettinen yksinkertaisuus helpottavat kartan lukua. 

Muotoseikat hetkeksi sivuun. Kurssikerralla tutustuttiin rasteriaineistoon ja ruudukoilla esitettyyn aineistoon. Kuten Iina Rusanen toteaa blogissaan, pistemuotoinen aineisto on tarkinta ja sillä saa hyvin kuvattua aluerajoista riippumattomia ilmiöitä. Saamamme aineisto oli jopa rasteriaineistoksi hyvin tarkkaa. Attribuuttitiedoista löytyi jokaisen rakennuksen asukasmäärät sekä asukkaiden äidinkielet. Ruotsinkielisten sijoittumista pääkaupunkiseudulla kuvaava kartta (kuva 2) on hyvä esimerkki informaation tarkkuudesta. Luokkia voisi olla enemmän, jotta kartasta ei paljastuisi pelkästään ruutuja, joissa asuu alle kymmenen ihmistä. Kartasta voi muun muassa löytää Fazerin kartanoa vastaavan ruudun, jonka ruotsinkielisten määrä on 80 -100%. Kartasta voi kuitenkin tulkita, että esimerkiksi Kauniaisissa ruotsinkielisten osuus on muuta Pääkaupunkiseutua suurempi.

Ensimmäisestä kartasta innostuneena, päätin tehdä toisenkin kartan (kuva 3). Kartta kuvaa yli 65 vuotiaiden prosentuaalisia osuuksia Helsingin kantakaupungin eri alueilla. Halusin haastaa itseäni lisäämällä karttaan myös maankäyttöä kuvaavia värejä. Taustavärit sotkevat hieman, mutta kartasta hahmottuu silti kaikki tarpeellinen. Kartan legendan teksti on hieman harhaan johtava, koska kartasta ei käy ilmi eläkeläisten, vaan yli 65 vuotiaiden osuudet. Kartta esimerkiksi väittää valheellisesti, että tasavallan presidentin virka-asunto toimii kotina eläkelläiselle.

Kuva 3. Helsingin eläkeläisten osuudet esitettynä yhdessä maankäyttötyyppien kanssa. Karttaa piristää myös tiet, jotka on merkitty valkoisilla viivoilla. 

Kurssikerran loppupuolella valmistelimme aineistoa seuraavaa kertaa varten. Arttu painotti, että ennen seuraavaa kertaa pitäisi levätä kunnolla. Reitistä kolmosleirille tulee fyysisesti ja psyykkisesti raskas. Varusteet on laskettu ja huollettu ennen tulevaa koitosta. Kakkosleiri on myös viimeinen paikka syödä kunnolla. Sen jälkeen pitää turvautua sissiruokiin ja patukoihin. 

 

Lähteet:

https://blogs.helsinki.fi/iinarusa/

http://www.mounteverest.net/expguide/route.htm

https://yle.fi/uutiset/3-10259552

 

Mikä saa vuorikiipeilijät vaarantamaan henkensä vuorella, jonka rinteillä makaa jäätyneitä ruumiita? Yksi vuorikiipeilijöiden yleisimmistä vastauksista kuuluu: “koska se on siellä”. Ryhmämme fuksit antavat lähes yhtä tyhjentäviä vastauksia, kun heiltä kysyy syytä digitaalisten karttojen luomiseen. Vastaus on usein: “koska on pakko”.

Kolmannella kurssikerralla käsittelimme Qgis:n aineistoja. Afrikan luonnonvaroja ja konflikteja kuvaavan kartan (kuva 1) luominen edellytti aineistojen liittämistä ja yhdistelyä.

Afrikan kartasta puuttuu maiden elintasoa kuvaava aineisto. Arvokkaiden luonnonvarojen kuvaaminen kartalla yhdessä konfliktien kanssa on hyvä idea, mutta se ei ota huomioon eri maiden välistä elintasoeroa. Eroja elintasoissa voi tarkastella esimerkiksi internetin käyttäjämäärää kuvaavien tilastojen avulla. Internetin laajamittainen käyttäminen edellyttää hyvää infrastruktuuria, mikä on merkki elintason korkeammasta asteesta. Käänteisesti konfliktien suuri määrä heikentää varmasti infrastruktuurin laatua (lähde: Juho Kaupin blogi – “Juhon Blogi”).

 

Toinen kurssikerran kartoista kuvaa Suomen valuma-alueita (kuva 2.) Alueiden järvisyydellä ja tulvaindeksillä ei ole positiivista yhteyttä toisiinsa. Järvien määrän voisi kuitenkin kuvitella laskevan tulvariskiä, koska ne toimivat vesivarastoina (lähde: Vilma Kaukavuoren blogi). Suurimmat tulvaindeksit esiintyvät suhteellisen tasaisilla valuma-alueilla, kuten Pohjanmaalla. Siellä jokiin valuu suurelta alueelta vettä, mikä mäkisemmillä alueilla jakautuisi monien uomien kesken.

Mount Everestin ykkösleiri sijaitsee lumisessa laaksossa yli 6000 m korkeudessa. Yöllä teltassa voi kuunnella, kun railot aukevat lumipatjan alla. Gis-luokka on kuin teltta Everestin rinteellä. Sisällä on lämmin, mutta luokan ulkopuolella on hyytävän kylmää. Hiljaisina hetkinä illalla, voi herkimmät kuuntelijat aistia, kuinka tietokoneet puhisevat kuin vuoristotuuli ja raksuttavat kuin pienet vastasyntyneet railot.

 

Lähteet:

https://blogs.helsinki.fi/vilmakau/

https://blogs.helsinki.fi/juhokaup/

http://www.mounteverest.net/expguide/route.htm