Luonnononnettomuuksien varoitusjärjestelmä (LUOVA)

LUOVA-järjestelmä on viranomaisille suunnattu palvelu, joka antaa varoituksia Suomessa ja ulkomailla tapahtuvista luonnononnettomuuksista. LUOVA perustettiin Aasiassa tapaninpäivänä 2004 tapahtuneen maanjäristys- ja tsunamikatastrofin seurauksena. Erityisenä tarpeena oli tehostaa ja selkiyttää tutkimuslaitosten ja viranomaisten välistä viestintää sekä saada asiantuntijoiden tuottama tieto ja tilannearvio luonnononnettomuuksista mahdollisimman nopeasti viranomaisten käyttöön. Seismologian instituutin tehtäviin kuuluu maanjäristystiedon toimittaminen LUOVA-järjestelmään.  

LUOVA:n rakenne ja toiminta  

LUOVA:n tavoitteena on kerätä ennusteita, arvioita ja varoituksia eri lähteistä sekä muodostaa tietojen pohjalta reaaliaikainen tilannekuva viranomaisten päätösten tueksi. LUOVA:n perusta on tietojärjestelmä, jonka avulla tutkimuslaitokset seuraavat maailmanlaajuisesti eri luonnonilmiötä sekä analysoivat uhkia, riskejä ja toteutuneita luonnononnettomuuksia. LUOVA tarjoaa yhtenäisen ilmoitustavan kaiken tyyppisille varoituksille – yksi, nopea kanava, josta viranomaiset löytävät tarpeellisen tiedon luonnononnettomuuksista.  

LUOVA-keskus sijaitsee Ilmatieteen laitoksella sääpäivystyksen yhteydessä. Asiantuntijat huolehtivat reaaliaikaiset tilannepäivitykset luonnononnettomuuksista LUOVA-nettiportaaliin ympäri vuorokauden. LUOVA:n tiedontoimittajia ovat Ilmatieteenlaitos, Suomen ympäristökeskus sekä Seismologian instituutti. Ilmatieteenlaitos toimittaa järjestelmään tietoa vaarallisista sääilmiöistä, meritulvista sekä tsunameista ja Suomen ympäristökeskus vesistötulvista. Seismologian instituutti vastaa LUOVA-järjestelmän maanjäristys sekä tsunami tiedoista. 

Maanjäristyshavainnot LUOVA:ssa  

Seismologian instituutin tehtäviin kuuluu maanjäristystiedon toimittaminen LUOVA-järjestelmään. LUOVA:n maanjäristyshälytykset ja -arviot perustuvat instituutin automaattiseen havaintojärjestelmään ja sen pohjalta toimivaan takapäivystykseen. Päivystävä seismologi saa tiedon uusista maanjäristyksistä ensisijaisesti SeisComP-automaattijärjestelmästä. Lisätietoja tapahtumista saadaan kansainvälisten keskusten internet-sivuilta ja varoitusviesteistä.  

Päivystävä seismologi tarkistaa, täydentää ja korjaa automaatti-ilmoitukset. Tapauksen vaarallisuusaste arvioidaan ja tapaus luokitellaan riskiluokkiin 1-4 (1 = hyvin vaarallinen, 2 = vaarallinen, 3 = mahdollisesti vaarallinen, 4 = ei vaarallinen). Päivystäjä lähettää vaikutusarvion, sekä kirjaa riskiluokille 1–3 tarkemmat kuvaukset mahdollisista seurauksista LUOVA-järjestelmän kautta viranomaisten käyttöön. Lisäksi päivystävä seismologi antaa tarvittaessa asiantuntijalausunnon ja –apua varoitusten antamiseen sekä tuhovaikutusten arvioimiseen.  

Vuonna 2023 LUOVA-päivystäjät tarkastivat yhteensä 296 tapausta. Näistä 237 kappaletta oli riskiluokan 4 tapauksia, 51 riskiluokan 3 tapauksia, 6 riskiluokan 2 tapauksia ja 2 riskiluokan 1 tapauksia.  

Maanjäristystuhojen arviointi 

Maanjäristyksen magnitudi ja maanjäristystuhot eivät ole suoraan riippuvaisia toisistaan. Ilman suoria havaintoja tapahtuma-alueelta tuhovaikutuksien arvioinnissa kiinnitetään ensisijaisesti huomiota maanjäristyksen magnitudin eli voimakkuuden lisäksi maanjäristyksen syvyyteen ja sijaintiin. Maanjäristyksen syvyys vaikuttaa tuhoisien pinta-aaltojen muodostumiseen sekä merialueilla tsunamien muodostumiseen. Tuhoja arvioidessa kiinnitetään huomiota järistyskeskuksen lähettyvillä olevaan asutukseen, rakennuksien kuntoon ja ikään sekä mahdolliseen kriittiseen infrastruktuuriin. Esimerkiksi pieni, magnitudin 4–5 järistys matalalla ja keskellä suurta asutuskeskusta, jonka rakennukset eivät kestä hyvin maanjäristyksen aiheuttamaa tärinää, voi aiheuttaa suuria tuhoja. Toisaalta suuri, magnitudi 6–7 maanjäristys keskellä erämaata tai valtamerta ei välttämättä herätä minkäänlaista huomiota lukuun ottamatta seismisen havaintoverkon automaattista havaintoa. 

Tsunami eli hyökyaalto voi syntyä merenpohjan voimakkaan (tyypillisesti yli magnitudin 7) maanjäristyksen seurauksena. Tsunamin syntymiseen vaaditaan yleensä pystysuuntainen merenpohjan liike ja siksi tsunamit syntyvät yleisimmin laattarajojen subduktiovyöhykkeillä, joissa litosfäärilaatat työntyvät toistensa alle. Tsunami eroaa tavallisista tuulen synnyttämistä aalloista siten, että se saattaa meren vesimassan liikkeelle koko syvyydeltään, kun taas tuuliaaltojen vaikutus rajoittuu vain ylimpään pintakerrokseen. Tsunamien aallonpituudet ja nopeudet ovat myös huomattavasti tavallisia aaltoja suuremmat. Valtameren suurimmatkin aallot etenevät tavallisesti alle 50 km/h kun taas tsunamien nopeus on jopa 800 km/h. LUOVA päivystäjä antaa vaikutusarvion yhteydessä myös varoituksen, jos maanjäristyksen seurauksena voi syntyä hyökyaalto. 

Viimeaikaiset maanjäristykset maailmalla ovat nähtävillä instituutin nettisivuilla (https://www.helsinki.fi/fi/seismologian-instituutti/maanjaristykset/maanjaristykset-maailmalla). 

Niina Junno, seismologi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *