Kuukausi: maaliskuu 2024

Julkaistu

Seismologian termistö Tieteen termipankissa

Tieteen termipankki (https://tieteentermipankki.fi/) on kaikkien Suomessa harjoitettavien tieteenalojen yhteinen, avoin ja jatkuvasti päivitettävä termitietokanta tiedeyhteisön ja kansalaisten käyttöön.  

Tieteen termipankin Wiki-alustalle rakennettu verkkopalvelu avattiin vuonna 2012. Termipankki toteutetaan talkooperiaatteella. Kaikki tieteenalat voivat perustaa omia aihealueitaan ja asiantuntijaryhmiään termipankkiin. Eri tieteenalojen asiantuntijaryhmät päättävät oman alansa termeistä ja niiden määritelmistä. Tällä hetkellä termipankissa on yli 45 000 käsitesivua 61 eri tieteenalalta. 

Seismologian aihealue perustettiin Tieteen termipankkiin syksyllä 2023. Seismologian termejä oli jo aikaisemmin termipankissa osana geologian ja geofysiikan aihealueita. Seismologian termistö haluttiin kuitenkin erottaa omaksi aihealueekseen, jotta se olisi helpommin löydettävissä. Seismologian aihealue koostuu tällä hetkellä 58 käsitesivusta. Jokainen käsitesivu sisältää käsitteen nimityksen eli termin lisäksi lyhyen määritelmän sekä selitteen ja mahdollisia lisätietoja määritelmän tueksi. Termille voidaan listata myös synonyymeja, vanhentuneita ja vältettäviä nimityksiä sekä vieraskielisiä vastineita. Termille voidaan listata lähikäsitteitä ja tieto käsitesuhteista (esimerkiksi ylä- tai alakäsite). Myös kuvien lisääminen termipankkiin on mahdollista.  

Seismologian aihealueen termejä on osittain työstetty osana SEISMIC RISK – Kaupunkialueiden indusoidun seismisen riskin hallinta – hanketta. SEISMIC RISK hanke (8/2020–11/2023) sai rahoitusta Suomen Akatemian kriisivalmiuden ja huoltovarmuuden tieteellisen tutkimuksen haun kautta ja hankkeen toteutti Helsingin yliopiston Seismologian instituutin, Geologisen tutkimuskeskuksen (GTK) ja Teknologian tutkimuskeskuksen (VTT) muodostama konsortio. Hankkeessa tutkittiin, miten syviin geotermisiin kaukolämpövoimaloihin liittyvää indusoidun seismisyyden riskiä voitaisiin valvoa ja hallita. Osana hankkeen viestintää tuotettiin yleistajuisia materiaaleja kansalaisten käyttöön ja päätöksenteon tueksi geotermiseen energiaan ja indusoituun seismiseen riskiin liittyen. Oleellisena osana tätä on keskeisten termien koonti ja määritteleminen.   

Ohessa esimerkkinä termi seisminen riski (kuvakaappaus Tieteen termipankista (20.3.2024); https://tieteentermipankki.fi/wiki/Seismologia:seisminen_riski).  

Kuva 1: Esimerkki termistä seisminen riski (kuvakaappaus Tieteen termipankista (20.3.2024); https://tieteentermipankki.fi/wiki/Seismologia:seisminen_riski).

Seismologian termistöä päivitetään jatkuvasti ja tarkoituksena on lisätä termejä pankkiin vuoden 2024 aikana. 

Niina Junno, seismologi

Julkaistu

100 vuotta seismologisia mittauksia Suomessa

Tänä vuonna juhlistetaan seismologisen havaintotoiminnan 100-vuoden merkkipaalua Suomessa.

Juhlavuoden kunniaksi Seismologian instituutin tutkijat julkaisevat kahden viikon välein blogin ajankohtaisesta tai muutoin kiinnostavasta aiheesta seismologiaan ja instituutissa tehtävään tutkimukseen liittyen. Minulla on kunnia aloittaa blogisarja kertomalla yleisesti instituutin toiminnasta.  

Seismologinen havaintotoiminta alkoi Suomessa 1924, kun Suomen Tiedeseura lahjoitti Helsingin yliopistolle ensimmäisen seismografin. Seismografi on laite, jolla mitataan maankamaran värähtelyjä. Seismologian instituutti perustettiin lähes 40 vuotta myöhemmin vuonna 1961, kun Neuvostoliiton Novaya Zemlyalla tekemien ydinkokeiden seurauksena tarve seismiseen monitorointiin kasvoi merkittävästi. Ydinkokeet, kuten muutkin räjäytykset, aiheuttavat maanjäristysten tapaan maankamarassa eteneviä seismisiä aaltoja. Räjäytykset ja maanjäristykset on useimmiten helppo erottaa toisistaan aaltomuodon perusteella, sillä näiden tapausten syntymekanismit eroavat fysikaalisesti merkittävästi toisistaan. Räjäytyksessä energia etenee pistemäisestä lähteestä tasaisesti joka suuntaan, kun taas maanjäristyksen aiheuttama aaltorintama on epäsymmetrinen. Räjäytyksen seismogrammeissa (rekisteröinti maan värähtelystä ajan funktiona) ensimmäinen havaittu maanliike on aina ylöspäin riippumatta mittalaitteen sijainnista. Maanjäristyksessä puolestaan siirrosvyöhykkeen eri puolet liikahtavat toistensa suhteen, minkä seurauksena ensimmäinen maanliike voi olla joko ylös tai alaspäin riippuen seismografin sijainnista suhteessa järistyksen alkupisteeseen, episentriin. Nykyinen globaali seisminen asemaverkko mahdollistaa magnitudiltaan yli 3.5 suuruisten seismisten tapausten havaitsemisen ympäri maailmaa, joten myös maanalaisten ydinkokeiden valvonta seismologisin menetelmin on tehokasta. Suomi on sijaintinsa vuoksi tärkeä osa seismistä valvontaa. 

Suomen seismiseen asemaverkkoon kuuluu tällä hetkellä yli 40 pysyvää mittausasemaa ympäri maata. Lisäksi Seismologian instituutti hyödyntää mittausaineistoa Sodankylän Geofysikaalisen Observatorion ylläpitämiltä asemilta Pohjois-Suomessa. Seismisen asemaverkon avulla voimme havaita ja paikantaa merkittävät maanjäristykset ympäri maailman. Seismologian instituutti toimittaa tietoa maanjäristyksistä Luonnon onnettomuuksien varoitusjärjestelmään (LUOVA). Erityisesti tiedotamme viranomaisia suurista maanjäristyksistä, jotka potentiaalisesti aiheuttavat merkittävää tuhoa asutuille alueille. Meren alla tapahtuvat maanjäristykset analysoidaan nopeasti ja tarkasti tsunamivaaran takia. Globaalien tapausten lisäksi kansallinen asemaverkko monitoroi luonnollisesti myös lähialueidemme seismisyyttä. Suomessa maanjäristykset ovat pieniä, mutta etenkin rapakivialueilla Kymenlaaksossa ja Ahvenanmaalla, sekä Kuusamon alueella järistykset ovat verrattain tavallisia. Seismologian instituutti saa kansalaisilta vuosittain havaintoja maanjäristyksistä, jotka mittausaineiston analyysi vahvistaa oikeiksi. 

Kansallisen seismisen asemaverkon ylläpitämisen ja kehittämisen lisäksi Seismologian instituutti tekee tutkimusta maankamaran rakenteista seismisiä menetelmiä hyödyntäen. Seismisten aaltojen nopeus riippuu väliaineen ominaisuuksista ja seismiset aallot heijastuvat, taittuvat ja siroavat maankamaran erilaisilta rajapinnoilta, kuten kivilajin muuttuessa tai rakovyöhykkeistä. Maankamaran rakenteista voidaan muodostaa tulkinta rekisteröimällä seismisten aaltojen aiheuttamaa maanliikettä useilla kymmenillä, jopa sadoilla tai tuhansilla mittalaitteilla. Seismisissä heijastusluotauksissa kiinnostuksen kohteena ovat etenkin kallioperän rajapinnat, kun taas taittumisluotauksessa ja tomografiatutkimuksissa saadaan tietoa kallioperän koostumuksesta.  

Seuraavissa blogeissa eri tutkijat pureutuvat tarkemmin kiinnostaviin seismologisiin teemoihin ja kertovat muun muassa postglasiaalisiirroksiin liittyvistä maanjäristyksistä, seismometrien historiasta ja toimintaperiaatteesta, ympäristöseismologiasta, kansainvälisestä ydinkoekieltosopimuksesta, seismisyydestä Suomessa sekä historiallisesti merkittävistä maanjäristyksistä. Pysy siis kuulolla!  

Suvi Heinonen, johtaja