Toinen kurssikerta tuntui pääosin jo helpommalta. Vaikka opettelimmekin minulle uusia toimintoja, QGISsissä surffailu ja selailu kävi helpommin, ja silmä osasi hakeutua oikeisiin paikkoihin. QGISsin valintatyökaluja olin kyllä jo kokeillut viime viikon tehtävien yhteydessä, mutta nyt oli tarpeellista nähdä mihin niitä todellisuudessa voidaan käyttää.

Kävimme kurssikerralla läpi eri projektioiden vaikutusta mitattaviin asioihin, kuten pituuteen ja pinta-alaan. Alla olevassa taulukossa on esitetty saman matkan pituus ja saman alan pinta-ala eri projektioissa.

Taulukko 1. Saman matkan ja alan mitat eri projektioissa.

 

Seuraavaksi visualisoimme pinta-alojen eroja eri projektioissa suhteessa TM35FIN projektioon. Alla olevat kartat kuvaavat eroja väreittäin. Punaisella värillä kuvataan suurinta eroa ja sinisellä pienintä.

Kuva 1. Mercator vs. TM35FIN pinta-alakerroin.

Kuva 2. Robinson vs. TM35FIN pinta-alakerroin.

 

Kuten molemmista kartoista huomaa, erot kasvavat pohjoiseen päin mentäessä. Mercator-vertailussa erot ovat suuria, jopa kahdeksankertaisia. Robinsonin suhteen erot pienenevät, mutta siinäkin punainen (eli suurimmat erot) luokka kattaa suurimman osan. Tarkoituksenani oli tehdä vielä yksi vertailu, mutta yrityksistä huolimatta oli tämä prosessi viikon aikana jo unohtunut. Samasta ongelmasta luin Sannan blogista (saarinsa’s blog (helsinki.fi)). Kertausta siis tarvitaan!

Huomisella kurssikerralla keskityn siihen, että kirjaan mieleeni tulevia ajatuksia heti ylös. Tämä kuusi päivää kurssikerran jälkeen blogikirjoituksen tekeminen ei sovi minulle, sillä koen aineiston ja tekemisteni sanoittamisen hankalaksi ja ehkä muistikuvieni jopa hieman väärentyneiksi. Päällimmäisenä tunteena on edelleen halu oppia, sillä QGIS ohjelmana on kuitenkin niin monikäyttöinen ja sen osaamista usein myös (maantieteen) työpaikoilla edellytetään.

Seuraavaan kertaan!

-Sini