saarinsa’s blog

Seitsemännellä eli viimeisellä kurssikerralla tarkoituksena oli toteuttaa oma projekti itse haetusta aineistosta. Halusin tarttua Itämereen ja löysinkin SYKEn avointa dataa lajistosta ja veden ominaisuuksista. Päätin tarkastella eri avainlajiyhteisöjen esiintyvyyttä veden eri näkösyvyyksissä.  Näkösyvyys kuvaa valon vaimenemista säteilyyn vaikuttavien aineiden yhteisvaikutuksesta, eli veden läpinäkyvyyttä tiettyyn syvyyteen asti. Veden näkösyvyys on usein yhteydessä rehevöitymiseen. Mitä rehevämpi vesistö on, sitä pienempi on näkösyvyys.

Kohtasin aika paljon ongelmia. Ensin käytin vahingossa rasterimuotoista dataa, jonka ihmettelyyn käytin pitkän tovin. Kun sain datan ruudulle vektorimuotoisena, QGIS kaatui kaksi kertaa, ja jouduin aloittamaan alusta. Tähän mennessä olin kerrannut rajapintojen käyttöä, testannut hermojani ja unohtanut täysin, mitä olin tekemässä.

Vihdoin sain auki kaiken tarvitsemani. Aineisto sisälsi paljon eri avainlajiyhteisöjä, mutta päätin ainakin aluksi rajata tarkasteluun putkilokasvit ja punalevät ja niiden esiintyvyyden veden eri näkösyvyyksissä. Putkilokasvit hyötyvät typen ja fosforin päästöistä, jotka kiihdyttävät rehevöitymistä, eli perustuotannon kasvua. Ne useimmissa tapauksissa tarvitsevat myös alustan kiinnittymistä varten, joten oletan niiden esiintyvän lähellä rannikkoa. Punalevien elinympäristöä ovat pohja-alueet, joihin pääsee valoa. Ne käyttävät fotosynteesiin valon lyhyempiä aallonpituuksia, jotka ylettävät veden pohjaan asti. Tästä syystä punalevät voivat elää suhteellisen syvilläkin alueilla. Vesi, jonka näkösyvyys on kovin pieni, ei päästä lävitseen edes punaleville riittävää määrää valoa. Näin ollen oletan punalevien esiintyvän pääosin alueilla, jotka ovat kauempana rannikosta kuin putkilokasvien alueet. Oletan myös, että punalevät esiintyvät alueilla, joiden näkösyvyys on suurempi kuin alueilla, joilla putkilokasveja esiintyy.

Kuva 1. Putkilokasvien ja punalevien esiintyvyys Suomen rannikkoalueella.

Se oli sitten semmoinen kurssi! Visioni tästä viimeisestä työstä oli paljon villimpi kuin lopputulos, mutta niin se välillä menee. Sain hyvät eväät kuitenkin jatkaa gis-hommien treenailua myöhemmissä jutuissa.

Sanna

Lähteet:

•  Lappalainen, J., Virtanen, E. A., Kallio, K., Junttila, S., & Viitasalo, M. (2019). Substrate limitation of a habitat-forming genus Fucus under different water clarity scenarios in the northern Baltic Sea. Estuarine, Coastal and Shelf Science, 218, 31-38. doi: https://doi.org/10.1016/j.ecss.2018.11.010

Kurssi on mennyt aika nopeasti ja tämä oli jo toiseksi viimeinen kerta. Tänään pääsimme itse keräämään pistemäistä aineistoa interpolointia varten. Käytimme keräämiseen Epicollect5-sovellusta ja keräsimme yhteiseen projektiin kohteita, joita tarkastelimme turvallisuuden ja viihtyvyyden näkökulmasta. Tulokset sai ladattua Epicollectista csv-muodossa itselleen ja edelleen vietyä QGISiin. Visualisoimme tulokset interpolointi-työkalulla teemakartaksi (kuva 1). Turvallisiksi koettuja alueita oli enemmän kuin turvattomia. Turvattomimmiksi koetut alueet olivat Arabian kauppakeskuksen alue sekä bussipysäkille johtava liukas integraalipolku.

Kuva 1: Kurssiryhmämme turvallisuuden kokemus Kumpulan alueella.

Itsenäistehtävässä saimme mielemme mukaan visualisoida hasardeja maailman eri alueilla. Ehdin tehdä kaksi karttaa, joista ensimmäinen esittää vuoden 1964 jälkeen tapahtuneet vähintään kuuden richterin maanjäristykset, tulivuoren purkaukset sekä tsunamit (kuva 2). Erehdyksessä lisäsin karttaan mittakaavan ja ihmettelin, kun se ei näkynyt ollenkaan. Sitten opettaja sanoi, ettei mittakaavaa tarvitse käyttää maailman kartan yhteydessä, mutta en poistanut omaani print editorissa, koska sitä ei näkynyt. No, lisäsin kuvan blogiin ja siellähän se mittakaava nyt epämääräisen näköisenä komeilee. Kartasta voi kuitenkin päätellä mannerlaattojen saumakohdat tulivuortenpurkausten ja maanjäristysten sijoittumisen perusteella. Tsunameita tapahtuu mannerlaattojen saumakohtien läheisillä rannikoilla.

Kuva 2: Tulivuorenpurkaukset, tsunamit ja maanjäristykset vuoden 1964 jälkeen.

Toisen kartan tein tusnameissa kuolleiden ihmisten määrästä vuoden 1980 jälkeen (kuva 3). Kartasta erottuu vuoden 2004 tapaninpäivän valtava maanjäristys ja tsunami, joka on ainoa punaisella merkitty kohde kartalla.

Kuva 3: Tsunameissa kuolleet vuoden 1980 jälkeen.

Ensi kerraksi tarkoituksena on etsiä dataa ja muodostaa tutkimuskysymys itse.  Sitten tämä kurssi onkin taputeltu.

Sanna

Tälle kurssikerralle tulin viimeviikosta oppineena vähän itsevarmemmalla fiiliksellä ja päätin, etten jatkuvasti epäile itseäni. Onnistuin vaihtelevalla menestyksellä. Tunnin aluksi työstimme yhdessä viimekerralta tuttua Pornaisten aluetta. Laskimme esimerkiksi teiden pituudet yhteen ja pinta-aloja. Harjoittelimme myös bufferointia, jota pääsimme sitten hyödyntämään itsenäistehtävissä, joiden vastaukset kokosin tähän taulukkoon.

Itsenäistehtäviä oli kolme. Tehtävissä hyödynnettiin ja kerrattiin aikaisemmin opittuja asioita ja se oli mielestäni tosi hyödyllistä.  Ensimmäinen tehtävä lentokentistä ja juna-ja metroasemista sujui aika helposti. Yritin lisätehtäviä, mutta en onnistunut, enkä halunnut käyttää niihin enempää aikaa. Toisessa tehtävässä tarkasteltiin asukkaiden osuuksia taajamissa ja taajamien ulkopuolella. Koululaisten osuus- kohta poikkesi muiden kurssikavereiden vastauksista, mutta ajattelin kouluikäisten sisältävän kaikki oppivelvollisuuden piiriin kuuluvat ihmiset, joten laskin mukaan kaikki 7–18 -vuotiaat. Viimeiseen kohtaan, jossa laskettiin ulkomaalaisten osuutta, en saanut vastausta. Monissa talouksissa, jossa ulkomaalaisia asui, oli merkitty luku 99, mikä ei tietenkään voi pitää paikkaansa. Tämä tehtävä olisi ollut kiva käydä läpi seuraavalla tunnilla, mutta en muistanut kysyä sitä. Tehtävien tekemisessä on suuri apu vieruskaverista, jonka kanssa vaiheita voi pohtia. Kuten Miskakin blogissaan totesi, kaveri voi muistaa jotain, mitä en itse muista, ja sama toisin päin (Pihlajaniemi, 2024). Kolmas tehtävä jäi minulle kotitehtäväksi ja tein sen kouluista. Nyt tajusin käyttää kouluikäisistä 7–15 -vuotiaita ihmisiä. Yllätyin ensimmäisen kohdan vastauksesta, että koulussa aloittaisi sen omasta koulupiiristä vain 14 uutta oppilasta. Se kuulostaa omaan korvaani aika pieneltä määrältä. Googlasin koulun ja selvisi, että siellä on noin 350 oppilasta, mikä tekee vajaa 40 oppilasta per luokka-aste. Tuleeko kouluun tosiaan yli puolet oppilaista koulupiirin ulkopuolelta?

Käytin tämän kerran tehtävien ratkaisussa apuna statistics-paneelia, jonka käyttäminen oli mielestäni aika näppärää. Vaikka välillä turhauttaa, niin samalla on kiva huomata, että olen kuitenkin kehittynyt QGISin käytössä tämän kurssin aikana. Vielä pitäisi treenata lisää tietokantaliitoksia ja rajapintojen käyttöä sekä saada lisää rutiinia kaikkeen tekemiseen.

Sanna

Lähteet:

• Pihlajaniemi, M. 2024. Pmiska’s blog. Viitattu 21.2.2024

Tällä viikolla olin flunssassa tiistaina, kun olisi ollut oman ryhmäni lähiopetuskerta. Parantelin siis tiistain ja keskiviikkona päätin kokeilla kurssikerran tehtäviä itsenäisesti yliopiston kirjastolla.Tarkoituksena oli tuottaa pari väestötietokarttaa pääkaupunkiseudulta.  Pääsin alkuun, mutta siihen se sitten jäi. Itselläni homma kosahti siihen, että tein ruudukosta liian pienen (500 m x 500 m), minkä vuoksi ohjelma toimi hyvin hitaasti ja jumiutui jatkuvasti. Menetin hermoni ja päätin mennä torstain lähiopetukseen. Torstaina tehtävät sujuivatkin ohjeiden mukaan aika helposti ja nopeasti, kun suurensin ruutukokoa 1000 m x 1000 m. Ajattelin myös, että olisin keskiviikkona voinut luottaa itseeni vähän enemmän ja kokeilla vielä kerran. Uskon puute itseeni on ollut tällä kurssilla yksi suurimmista kompastuskivistä. Luulen koko ajan tekeväni väärin ja onnistuessanikin ajattelen päässeeni lopputulokseen vain hyvällä tuurilla.

Tällä kurssikerralla sain kuitenkin tuotettua mielestäni kivat kartat muunkielisistä (kuva 1) ja muunkielisten osuudesta (kuva 2) pääkaupunkiseudulla.

Kuva 1: Muunkieliset pääkaupunkiseudulla

Kuva 2: Muunkielisten osuus pääkaupunkiseudulla

Karttapari on siitä mielenkiintoinen, että alempi kartta on ylempään verrattuna tummempi, eli “muunkielisempi”. Se johtuu siitä, että vaikka ylemmän kuvan (kuva 1) mukaan muunkielisiä on esimerkiksi pääkaupunkiseudun pohjoisosassa vähän, on heidän osuutensa koko väestöstä suurempi, kuin ylempi kartta antaa ymmärtää. Sama ilmiö näkyy enemmän tai vähemmän koko kartan kuvaamalla alueella.

Kurssikerran lopuksi katselimme vähän rasteriaineistoja ja puuhailimme niiden parissa. Tehtävänä oli piirtää Pornaisiin vievät ja sieltä lähtevät tiet. Muuta en ehtinyt kartalle tällä kertaa piirtää. Kuten Sini, minäkin ajattelin ensin mielessäni, että tämä on samaa hommaa kuin Corelilla piirtäminen, kunnes tajusin, ettei Corelilla luodussa työssä ole koordinaatteja. Eli kun tällä kurssikerralla piirsin karttaan tien, se sai automaattisesti sijainnin.

Tästä kurssikerrasta jäi keskiviikon pienestä turhautumisesta huolimatta hyvä mieli ja odotan innolla seuraavaa viikkoa!

Sanna

Lähteet:

• Saarela, S. 2024. Sinin QGIS-matka. Viitattu 19.2.2024 https://blogs.helsinki.fi/sinsaare/

Kolmannella kurssikerralla harjoittelimme eri aineistojen yhdistelylyä. Teimme ensin opettajan johdolla harjoituksen, jossa tarkastelimme konfliktien, timanttikaivosten ja öljykenttien määriä Arfikassa. Monet muut opiskelijat, kuten esimerkiksi Sampo ja Veera olivat sitä mieltä, että tämä harjoitus eteni nopeasti ja mukana oli hieman vaikea pysyä (Matikainen, 2024; Väätäjä, 2024). Olen tästä omaksikin hämmästykseksi eri mieltä, sillä tänään minulla oli ensimmäistä kertaa tällä kurssilla tunne, että todella ymmärrän, mitä teen. Jostain syystä olen hävittänyt ensimmäisessä harjoituksessa tekemäni visualisoinnin, enkä löydä sitä 🙁 Harmi, koska siitä tuli mielestäni aika hieno. Pääsin kuitenkin harjoittelemaan Join attributes -toimintoa ja kertaamaan Field calculator -toimintoa, jonka avulla laskin ja visualisoin omaksi ilokseni myös internetin käyttäjiä ja Facebookin käyttäjien osuutta kaikista netin käyttäjistä. Olen tosi iloinen, että tästä harjoituksesta jäi minulle käteen jotain konkreettista.

Toinen harjoitus oli itsenäinen ja sen tarkoituksena oli visualisoida tulvaindeksi Suomen alueella ja lisätä karttaan piirakkadiagrammi, jossa näkyy alueiden maa- ja järvipinta-alan suhde (Kuva 1). Minulla oli hieman haasteita diagrammien saamisessa näkyviin, mutta muuten sain tehtävän hyvin tehtyä. Olen lopputulokseen kohtalaisen tyytyväinen varsinkin, kun tiedän, että osaisin soveltaa tänään oppimaani myös muissa yhteyksissä. Visuaalinen silmä kehittyy varmasti ihan vaan tekemällä.

Kuva 1: Tulvaindeksi Suomessa

Tulvaindeksi tarkoittaa keskiylivirtaaman ja keskialivirtaaman välistä suhdetta, eli sillä kuvataan tulvahuippujen eroa kuiviin kausiin. Kuten lähes joka kevät, viimekin keväänä uutisoitiin kevättulvista Pohjanmaalla ja Lapissa (Möller, 2023). Tulvaindeksi onkin korkealla etenkin Pohjanmaalla ja Pohjois-Lapissa. Pohjanmaalla tähän vaikuttaa varmasti matalat pinnanmuodot ja suuri jokien määrä.

Lähteet:

• Matikainen, V. 2024. Veeran GIS-blogi :). Viitattu 6.2.2024 https://blogs.helsinki.fi/veematik/
• Möller, S. 2023. Pohjalaisjoet tulvalukemissa, mutta kääntymässä laskuun – isompia vahinkoja ei odoteta syntyvän. Yle. Viitattu 6.2.2024 https://yle.fi/a/74-20029587
• Väätäjä, S. 2024.  Sampon blogi. Viitattu 6.2.2024 https://blogs.helsinki.fi/vsampo/

Toisella kurssikerralla vertailimme alueiden pinta-aloja eri karttaprojektioiden välillä, eli tarkastelimme, miten projektiot vääristävät karttaa. Loin taulukon (Taulukko 1), jossa vertailen erään Pohjois-Lapin alueen pinta-alaa ja erästä itä-länsi -suuntaista 210 km pituista matkaa eri projektioilla ja pinnoilla. Taulukosta näkee, miten osa projektioista vääristää aluetta etelä-pohjois -suunnassa ja osa itä-länsi -suunnassa. Esimerkiksi Behrmannin projektio kartiopinnlla antaa lähes saman pinta-alan kuin TMFIN35-projektio, mutta 200 km pituinen matka itä-länsi -suunnassa yli kaksinkertaistuu. Toisaalta North Pole LAEA -projektio kasvattaa pinta-alaa, mutta pitää itä-länsi -suuntaisen matkan lähes samana.

Taulukko 1: Eri projektioiden vertailua

Harjoittelimme vertailua lisää ja teimme kivoja visualisointeja (Kuvat 1 ja 2). Tarkoituksena oli tehdä kolme karttaa, joista ensimmäinen opettajan johdolla, mutta Mikin tavoin minäkin ehdin tehdä itsenäisesti vain yhden. Tarkoituksena olisi kuitenkin tehdä vielä se kolmas ennen seuraavaa kurssikertaa.

Kuva 1: Pinta-alat Mercatorin projektiolla suhteessa TM35FIN-projektioon.

Kuva 2: Pinta-alat Robinsonin projektiolla suhteessa TM35FIN-projektioon.

Huomaan olevani hidas oppimaan ja se toisinaan turhauttaa. Toistin viime viikon virheet kartan saavutettavuuden suhteen ja huomasin sen jälleen vasta, kun kartat olivat valmiit. Tämän voin kuitenkin korjata vielä kolmanteen karttaan, jonka teen ennen ensi tiistaita. Paikkatietojutut ovat minulle vaikeita, mutta kun opin tämän, on tästä minulle biologina paljon hyötyä.

Tälläkin kerralla jumituin pitkiksi ajoiksi samoihin pikkujuttuihin, mutta toisaalta ne ovat jääneet mieleen. Ensiviikolla jumitun taas johonkin muuhun.

Sanna

Lähteet:

• Leino, M. 2024. Mikin Blogi. Viitattu 25.1.2024

https://blogs.helsinki.fi/leinmiki/

Ensimmäisellä kurssikerralla harjoittelimme GGIS-ohjelman käyttöä ja tutustuimme hieman sen ominaisuuksiin. Päivän ohjelmassa oli kaksi tehtävää, joista ensimmäisessä tuli tehdä koropleettikartta Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöistä ja toisessa visualisoida Suomen kartalle itse valittu asia.

Heti aluksi tein amatöörivirheen ja unohdin purkaa zip-tiedoston, joka sisälsi ensimmäisen tehtävän aineiston. Tästä syystä en päässyt muokkaamaan kartan tasoja, kun pääsin tehtävän vaiheeseen, jossa niin piti tehdä. Jouduin pikavauhtia purkamaan zip-tiedoston ja lisäämään tasot uudelleen, jotta pysyin muiden tahdissa. Tämän jälkeen tehtävät sujuivat hyvin ja olivat enemmänkin aikaisemin opitun palauttamista mieleen, kuin uuden oppimista.

Kuva 1: Itämerta ympäröivien valtioiden typpipäästöt.

Ensimmäisen tehtävän lopputulokseen olen ihan tyytyväinen (Kuva 1). Toki punaisen värin olisi voinut vaihtaa johonkin toiseen kartan saavutettavuuden parantamiseksi. Toisaalta muiden valtioiden väri olisi voinut olla esimerkiksi vaaalean ruskea, jotta typpipäästöjen haitallisuus tulee punaisen värin avulla esiin. Sitä lukuunottamatta lopputulos on mielestäni selkeä ja siisti. Selkeään ja siistiin lopputulokseen pääsemiseksi vähän nopeammin pitää vielä harjoitella. Teim monta juttua uudestaan ja käytin työkalujen etsimiseen paljon aikaa, kun hukkasin ne välillä. Kaikista vaikeinta on muistaa, mistä sai mitäkin aikaan ja päädyn etsimään samoja työkaluja uudestaan ja uudestaan.

Toinen tehtävä sujui vähän paremmalla rutiinilla ja se tuntui jo vähän kertaamiselta. Tein kartan ruotsinkielisten osuudesta suomalaisissa kunnissa (Kuva 2)

Kuva 2: Ruotsinkielisten osuus suomalaisissa kunnissa.

Tähänkin tuotokseen olen ihan tyytyväinen ja vaihdoin punaisen värin myös toiseen. Valmista karttaa katsoessa huomaan kuitenkin, että valkoinen väri on vähän ankea. Toivon, että saan tällä kurssilla kehitettyä myös “visuaalista silmääni”, jotta huomaisin tämäntyyppiset asiat aikaisemmin ja osaisin korjata ne paremmiksi. Joskus käy myös niin, että huomaan kuvassa tai kartassa jonkin olevan vialla, mutten tiedä, miten voisin parantaa sitä.

Ensi kertaan,

Sanna