Dosentti Heikki Mikkeli luennoi Studia Generalia -luentosarjassa 20.2.2014. Tilaisuuden teema on Itä ja länsi.

Heikki Mikkeli on Helsingin yliopiston Euroopan historian dosentti ja yleisen historian yliopistonlehtori. Hänen erityisalaansa on aatehistoria ja tieteidenvälisyys opetuksessa ja tutkimuksessa. Mikkeli kiinnostui Euroopan tutkimuksesta 1990-luvun EU-keskusteluiden myötä. Hänen teoksensa Euroopan idea (1994) tavoitteena oli juuri näiden keskusteluiden taustoittaminen. Parhaillaan Mikkeli tutkii transnationalismia 1800-ja 1900-lukujen historiassa – toisin sanoen sitä, millaisin tavoin aikansa erilaiset ilmiöt läpäisivät ja ylittivät kansallisvaltioiden rajat

Dosentti Mikkeli aloittaa luentonsa Eurooppa-kertomuksista eli niistä historiallisita narratiiveista, joita Euroopasta kerrotaan. Nämä kertomukset eivät aina ole julkilausuttuja, mutta ne vaikuttavat silti tapaamme ajatella. Eurooppa-kertomukset voidaan jakaa viiteen erilaiseen ryhmään: Kristillinen Eurooppa, kansallisvaltioiden Eurooppa, sivistykseltään ylivertainen Eurooppa, integraation Eurooppa ja monikulttuurinen Eurooppa.

Luennon toinen teema on eurooppalaisen identiteetin rakentaminen.  Kysymys on nimenomaan rakennusprojektista, johon edellä mainitut Eurooppa-kertomuksetkin osaltaan liittyvät. Voidaan aiheellisesti kysyä, minkälaista Eurooppaa olemme rakentamassa. Euroopan unioni on omaksunut kansallisvaltioilta lainatun identiteettipolitiikan, jonka tarkoituksena on Euroopan yhteenkuuluvuuden lujittaminen.  Toisenlaisiakin identiteetin rakentamisen projekteja voidaan esittää, esimerkiksi kosmopoliittisille arvoille rakentuvia.

Dosentti Mikkelin keskeisin viesti on, että ei ole olemassa yhtä essentiaalista (olemuksellista) Eurooppaa, joka voitaisiin samassa muodossa siirtää ajasta ja paikasta toiseen. Mistä me siis kulloinkin puhumme, kun sanomme sanan “Eurooppa”?