Puhe erilaisen ääriajattelun yleistymisestä on ollut pinnalla monilla eri kanavilla viime vuosina. MTV:n (3.4.2017) uutisen mukaan islamilainen ääriajattelu lisääntyy vankiloissa ja sen vuoksi myös äärioikeistolaiset ajatukset nostavat suosiotaan , YLE (26.9.2018) uutisoi terroristirikoksista tuomittujen henkilöiden vapautumisesta ja Helsingin uutiset raportoi suomalaisesta ekstremististä vuodelta 2017 otsikolla ” Äärioikeisto mellasti itsenäisyyspäivänä, äärivasemmisto hyökkäsi Rautatientorin leiriin – tätä oli kotimainen ekstremismi 2017”. Tällaiset uutiset ääriajattelusta, radikaloisoitumisesta tai ekstremismistä kuvaavat osaltaan yhteiskunnallista polarisaatiota eli kehitystä, jossa erilaiset ajattelutavat kärjistyvät ja erkaantuvat toisistaan.
Uutisoinnissa ääriajattelu yhdistyy usein vaarallisiin uhkakuviin eli tilanteisiin, joissa ääriajattelijat uhkaavat väkivallalla tai käyttävät väkivaltaa oman aatteensa edistämiseksi. Äärimmäisyyksiinsä ääriajattelu tiivistyy ideologisessa terrorismissa, jossa jonkin tietyn aatteen vuoksi käytetään laittomia sotatoimia. Uutisia luettaessa on kuitenkin pidettävä pää kylmänä, jotta totuus ei ala värittyä erilaisten mielikuvien ja käsitteiden keskellä.
Ajattelua vai toimintaa?
Yksi tärkeä näkökulma, joka ääriajatteluun liittyen tulisi tiedostaa on se, että ääriajattelu itsessään ei välttämättä johda äärimmäisiin tekoihin vaan kyse on ajattelutavasta, joka on luonteeltaan erityisen jyrkkää, mustavalkoista tai ehdotonta. Ääriajattelu ei ole myöskään luontainen seuraus mistään tietystä arvomaailmasta, kuten tietystä uskonnosta, vaan se on yhdenlainen tulkinta asioista, joista voi esiintyä monta muutakin tulkintaa. Uhkaavaksi ääriajattelu muodostuu silloin, jos ajatukset muuttuvat teoksi eli tilanteessa, jossa yksilöt tai yhteisöt alkavat käyttää väkivaltaa aatteensa eli ideologiansa edistämiseksi. Tällöin voidaan puhua väkivaltaisesta ääriajattelusta eli väkivaltaisesta ekstremismistä.
Liittyykö ääriajatteluun väkivaltaista toimintaa?
Sekä arkikielessä että tutkimuksessa ääriajattelu, radikalismi ja ekstermismi sekoittuvat usein toisiinsa ja toisinaan nämä linkitetään automaattisesti myös terrorismiin. Keskeinen ero onkin tehtävä siinä, onko ääriajattelu lähtökohdiltaan väkivaltaista vai ei ja pyrkiikö se aktiiviseen yhteiskunnalliseen muutokseen vai ei. Yleisesti käytettyjen määritelmien mukaan aktivismi pyrkii nostamaan esiin yhteiskunnallisia ongelmia ja muuttamaan niitä mutta jossa ei käytetä väkivaltaa näiden päämäärien saavuttamiseen. Toisin kuin aktivismi, radikalismi voidaan määritellä kuvaamaan ajattelutapaa, jossa saatetaan kannattaa väkivaltaisia tekoja yhteiskunnallisten muutosten saavuttamiseksi mutta ei aktiivisesti itse osallistuta niiden tekemiseen. Radikalismiin rinnastetaan usein esimerkiksi uskonnollinen fundamentalismi, joka alkuperäisessä muodossaan tarkoittaa pyrkimystä päästä alkuperäiseen, oikeaan tulkintaan uskonnosta. Alkuperäisestä muodostaan poiketen nykyisin usein myös radikaaleja ja ektremistisiäkin uskonnollisia suuntauksia saatetaan kutsua fundamentalistisiksi.
Ektremismi eli arkikielessä ääriajattelu edustaa siis erityisen jyrkkää ja ehdotonta tulkintaa jostakin arvosta tai aatteesta ja se voi olla perustaltaan joko uskonnollista tai ei-uskonnollista. Usein tähän liittyy myös pyrkimys edistää tätä ajattelutapaa ja luoda yhteiskunnallista muutosta. Muuttuessaan toiminnaksi ekstremismi hyödyntää äärimmäisiä tekoja muutoksen aikaansaamiseksi eli erilaisia väkivallan keinoja tai väkivallalla uhkaamista. On kuitenkin tärkeää huomata, että vaikka erilaisia aatteita korostava ideologinen toiminta voi saada väkivaltaisen
ekstremismin piirteitä, kaikki ekstremismi ei ole väkivaltaista eikä kaikki väkivaltainen toiminta ole aatteellisesti perusteltua.
FT Pia Niemi työskentelee tutkijana Helsingin yliopiston Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa Suomen Akatemian Growing up radical? -hankkeessa (2018-2022)