Kevään ITK oli viime viikolla. Olipas siellä paljon tuttuja, joita oli mukava nähdä! Ohjelma ja tiivistelmäthän löytyvät verkosta ja toivottavasti kalvotkin ennen pitkää.
Perjantaiaamun sessio suuressa salissa jäi ehkä parhaiten mieleen. Kim Holmberg aloitti virtuaalisuuden (no, erityistapauksena yllättäen Second Life :) jäsennyksestä:
- Mallinnettu todellisuus (kuten Google Earth)
- Vahvistettu todellisuus (kuten peli-/virtuaalilasit IRL-peleissä)
- Elämänloki (kuten blogien lisäksi qik.com, justin.tv, julkaisuun.fi, twitter)
- Virtuaalimaailmat (kuten SL:n lisäksi WoW, Habbo Hotel, MissBimbo)
Second Lifessa
- Avatar on tärkeä: sillä liikutaan, tunnetaan, välitetään läsnäolon tunnetta.
- Tilat ovat tärkeitä: niillä visualisoidaan muiden avatarien sijainnit ja sosiaalinen läsnäolo.
- Läsnäolo on tärkeä: avatarin katsekin seuraa hiiren liikettä.
- Uppouttaminen on tärkeää, mistä tulee opetuksen suuri hyöty esim. ryhmätyöhön, kielten opiskeluun. SL:iin saa selaimen, wikin tai kurssin moodle-alueen synkronoitua.
Valokuvat onnistuivat suuressa salissa aika huonosti, mutta tässä yritelmä Kimistä ja SL-skitsofreniahuoneesta:
Katri Lietsala nosti puheenvuorossaan esille kaupallisten ohjelmistojen nurjan puolen – kun annat profiilisi järjestelmään, et enää itse pysty päättämään, mitä profiililla ehkä tehdään. Tavallaan tällöin ottaa riskin menettää hallinnan omasta itsestään. Tiedätkö mitä profiileja sinulla on eri palveluissa? Yleisesti ottaen ihmiset julkaisevat itsestään enemmän verkossa kuin mitä kerrotaan tosielämässä, vaikka tiedetään tai hyvin voi olettaa, että tietoja käytetään myös väärin. Silti ihmiset ovat tavallaan “rauhassa”. Esimerkkinä hänellä oli Facebookin Friends for Sale -sovellus; Facebookin oma “orjakauppa”. Hmm, minullakin on Facebook-tunnus, ja juu, minutkin on muka ostettu… No, joka tapauksessa, tästä johdettuna, on riski lähteä kehittämään virallista oppimisympäristöä kaupalliselle alustalle, kuten Second Lifeen. Yliopistolla ollaan siis varsin viisaasti omavaraisia työkalujen suhteen.
Paikalle oli saatu myös kaksi “aitoa diginativea” eli lukiolaista, joilla on “aina” ollut tietokone kotona. He olivat keränneet ikäänsä vastaavalle aikajanalle mielestään merkittäviä ohjelmistojulkaisuja. Kalvosta kuva, toivottavasti saatte selvää:
Junnut olivat myös keksineet eron synkronisen ja asynkronisen tiedotuksen välille: jos äiti kysyy, milloin tulee kotiin, pitää käyttää tekstiviestiä ja ilmoittaa haluamansa aika, eikä soittaa, jolloin ajasta saattaa joutua neuvottelemaan :)
Joitakin yksittäisiä ideoita:
- (Oletusarvoisesti suljettuun kurssi)blogiin olisi hyvä saada opettaja- ja opiskelija-profiilit, ja molemmille napit, joilla opiskelija antaa alustavasti luvan julkaisuun ja opettaja voisi julkaista merkintöjä. Tällaista olisin kaivannutkin kevään TAO-kurssille! Kukahan toteuttaisi…? :)
- Del.icio.us-tunnuksen voi tehdä myös opintojaksolle, jolloin kaikki osallistujat voivat lisätä sinne kurssin aiheeseen sopivia linkkejä!
Uudessa WordPressissä (2.5) on uusi kategoria merkinnöille, “pending review”, jota voi käyttää juuri tuollaisissa tilanteissa, eli jättää julkaisu opettajan tai päätoimittajan tehtäväksi. Uusi versio tullee yliopiston blogipalveluun kesän aikana.
Hups, näköjään tuo Pending review -kategoria olikin jo edellisessä versiossa… =)
Hm, tuosta Facebook-jutusta, eikö siellä yleensä tule ilmoitus, että joku haluaisi tehdä sitä ja tätä, tai kutsuu sinut mukaan, ja sitten voi joko myöntyä tai kieltäytyä? Harvoin varmaan missään käytetään tietoja hyväksi ilman että jossain vaiheessa on aktiivisesti siihen suostunut.
Periaatteessa joo, jos olet huomannut tunnusta luodessasi rastia pois kaikki mahdolliset kohdat. Yleensä ihmiset ei huomaa tehdä tätä ja sitten voi olla myöhäistä. Toinen juttu on, että suostuessasi et oikeasti tiedä, mihin kaikkeen oikeastaan suostut/annat luvan, ja jos annat luvan, et voi sitä enää perua.
Nuo blogien opiskelijaprofiilit toteutetaan lisäämällä opiskelijat blogiin käyttäjäroolilla “Avustaja”. Heidän tekstinsä siirtyvät tilaan “Pending review” (käännän tämän myöhemmin muotoon “Odottaa arvostelua” tai “Tarkastettavana”), ja ne näkyvät vain heille itselleen, sekä käyttäjärooleille “Pääkäyttäjä” ja “Toimittaja”, jotka voivat sitten julkaista tekstit. Myös muut käyttäjät voivat kirjoittaa “Pending review” tilaan valitsemalla sen merkinnän kirjoittamisen yhteydessä oikeasta reunasta, kohdasta “Tila”, ja painamalla “Tallenna” (ei “Julkaise”).
On myös toivottu mahdollisuutta julkaista tekstejä nimettömänä. Samaa Avustaja-menetelmää voisi ehkä soveltaa siten, että palveluun lisättäisiin ylimääräinen tunnus esim. nimellä “Nimetön”, joka ylläpitäjän pitäisi muistaa vaihtaa tekstin kirjoittajaksi hyväksyessään arvioitavia merkintöjä. Selvittelen tätä.
En itse asiassa tarkoittanut tuollaista julkaisua, vaan oletusarvoisesti suljetun yhteisön blogin prosessia
a) julkaisu koko kurssiyhteisölle
b) julkaisu kaikelle kansalle
Tuo, että opettaja päättää tekstien julkaisusta kurssiyhteisölle, ei ehkä ole kovin pedagogista (“vain ne jotka ylittävät riman näytetään”). Tarkoitin siis sitä, että että erityisen hienot kirjoitukset voitaisiin julkaista ihan muullekin yleisölle kuin kurssiyhteisössä. Tähänhän Heikki testasi Privaten toimintaa, ja totesimme, että se toimii “melkein”.
Ominaisuus olisi mainio, mutta blogipalvelua ei ehkä tällä hetkellä laajenneta oppimisympäristöjen suuntaan, koska niitä on jo tarjolla… (samoin käynee mainitsemalleni nimettömyydelle). Näitä saa silti ehdottaa, katsotaan sitten mitkä ovat toteutettavissa.
Pingback: Verkko-opetuksen tukiverkosto » Verkko-opetuksen tukiverkoston toimintakertomus 2008