Tukiverkostolaisista Minna Vänskä sattui kanssani viime perjantaina seminaariin Tietävät työyhteisöt opetustyössä. Minusta oli erinomaista, että meitä oli siellä kaksi, sillä esitysten aikana tuli kuiskuteltua käsiteltävistä asioista ja niitä tuli siksi mietittyä ihan toisella tavalla kuin yksinäni istuen.

Kristina Rolin Kauppiksesta aloitti päivän otsikolla Miksi tieto on yhteisöllistä? ja filosofoimalla ” ‘A tai ei-A’ on tosi mutta ei sisällä informaatiota”. Pohdimme myös porukalla, miten käsitteet Information, Knowledge, Community, Argument, Truth, Belief liittyvät toisiinsa. Kalvot olivat englanniksi ja esitys suomeksi, mikä aiheutti välillä kielisidonnaista, käsitepohdintaa yleisön lisäksi myös luennoijalle (“mikäs tämä regress onkaan suomeksi”).

Ritva Engeström tulevasta Toiminnan kehityksen ja tutkimuksen yksiköstä, joka vuodenvaihteessa sijoitetaan kasvatustieteen laitokselle, puhui kehittävästä työntutkimuksesta. Hän lähestyi aihetta tietotulvan, tietotyön ja (tieto)työprosessien dynaamistumisen kautta. Esitys oli valtavan mielenkiintoinen ja sitä on vaikea tiivistää muutamaan virkkeeseen… Lempparikalvo esityksestä alla.

Auli Toom on tehnyt väitöskirjansa opettajan hiljaisesta tiedosta, ja hän esitteli työn tuloksia omassa esityksessään. Seminaarissa julkaistu Aikuskasvatuksen vuosikirja nro 47 käsittelee samaa teemaa otsikolla Hiljainen tieto: tietämistä, toimimista, taitavuutta, ja Auli on osallistunut myös sen kirjoittamiseen. Kirjaa on OK:ssa ainakin minulla, jos joku haluaa lainata.

Pauli Juutin käsitteli selkeästi näkyvällä kokemuksella kokemustiedon siirtämistä työyhteisössä. Kokemustiedon siirtäminen edellyttää organisaatiolta innovatiivisuutta (mihin minusta tarvitaan myös rohkeutta ja yhteisöllisyyttä), jolloin yhteisö ottaa vastuun koko yhteisön kehittämishankkeista ja yllättäviin tilanteisiin pystytään suhtautumaan miettimällä aktiivisesti vaihtoehtoja. Matalan innovatiivisuuden organisaatioissa sen sijaan lähinnä vältetään ongelmia ja työntekijät ottavat vastuun vain omista asiantuntemusalueistaan.

Päivän pihvi tuli minusta Ritva Engeströmiltä, alla olevan kaavion muodossa.

Pauli Juutilta tuli sama asia, hieman toisin kuvattuna:

Harmi, että kalvosetit eivät ole julkisesti Kansanvalistusseuran sivuilla, mutta ne voi pyytää Kansanvalistusseurasta (tai minulta). Tämähän sopii asioiden henkilökohtaisen prosessoinnin kuvaamisen lisäksi työyhteisön toimintaan. Epävarmuus vähentää samanmielisyyttä ja samalla lisää tehtävien prosessoinnin tarvetta, eli “sotkee asioita”, ja lisääntyvä samanmielisyys kasvattaa myös varmuutta, jolloin asiat selkenevät ja yksinkertaistuvat. Liikaa suoraviivaistaminen voi kuitenkin yksinkertaistaa liikaa, jolloin oleellisia asioita saattaa jäädä huomiotta.