Seitsemättä ja samalla viho viimeistä kurssikertaa varten valmisteluja tuli suorittaa jo kotona etsimällä tilastotietoa vähintään kahdesta muuttujasta vapaavalintaiselta alueelta . Tutkittavan alueen tuli jakautua mielellään ainakin 20 pienempään alueeseen. Valitsin karttani aiheeksi Uuden-Seelannin, sillä olen kiinnostunut valtiosta ja tutkinut sitä aikaisemminkin. Uusi-Seelanti jakaantuu tosin vain kuuteentoista provinssiin, mutta päätin sen kelpaavan. Kartta valtion provinssijaoista löytyi helposti (kuva 1.), mutta datan löytämisessä kesti huomattavasti kauemmin.
Kuva 1. Alkuperäinen karttakuva, jonka pohjalta tein oman karttani (Maps of World 2012).
Uuden-Seelannin oman tilastokeskuksen sivuilta löytyi paljon tietoa useista eri aiheista, mutta vain harvoista oli tallennettu tieto myös provinsseittain. Esimerkiksi BKT:stä onnistuin löytämään vain koko valtiota koskevat luvut. Tämän takia päädyin esittämään kartallani perhetietoja koskevia muuttujia, sillä niitä oli tilastoitu runsaasti kaikista provinsseista.
Tunnilla näistä aineistoista oli tehtävänä tuottaa itsenäisesti teemakartta. Artun ohjeiden avulla koordinaatistoon liittämisestä pääsin hyvin alkuun. Hetken aikaa piirrettyäni huomasin, että olin piirtänyt alueita viiva- enkä polygonityökalulla, joten minun oli piirrettävä jo tekemiäni provinsseja uudestaan. Opin arvostamaan snap-työkalua, joka oli hyvin kätevä ja suuri ajanpelastaja “koska se osasi mennä viereistä jo piirrettyä rajaviivaa pitkin helpottaen työtä” kuten Jesse Hietanen toteaa. Onneksi tajusin tämän varhaisessa vaiheessa, enkä vasta yrittäessäni linkittää tietoja karttaan. Provinssit piirrettyäni huomasin myös, että pohjakartassani oli esitetty vain viisitoista provinssia kuudestatoista. Asiaa tutkiessani tajusin, että Nelsonin ja Tasmanin alueet oli kartassa yhdistetty. Näin ollen yhdistin myös näiden kahden alueen tilastotiedot, jotta kartta ja aineisto vastaisivat toisiaan.
Tietojen siirtäminen exeltaulukosta piirtämäni karttatietokannan taulukkoon osottautui haastavaksi selkeistä ohjeista huolimatta. Muokkasin taulukkoa exelissä moneen otteeseen, jotta siinä olevat tiedot muun muassa varmasti täsmäisivät karttatietokantaan syötettyjen nimien kanssa. En onnistunut linkittämään taulukkoja SCL-selectin kautta, mutta onneksi lukuisien yritysten jälkeen “Update column” toiminto tuotti tulosta ja sain siirrettyä datan kartan tekemistä varten. Valitsin karttani tyypiksi perinteisen alueteemakartan, jonka päälle laitoin pylväsdiagrammit. Kartan pohjalla on kuvattu provinssien perheiden lukumäärän arvioitua vuosittaista prosentuaalista kasvua seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana. Pylväsdiagrammeilla esitin perheiden absoluuttisen lukumäärän vuonna 2011 ja arvion vuodelle 2031.
Aineiston luokittelu tuotti jälleen hieman päänvaivaa, sillä se oli melko tasaisesti jakautunutta, muutamia ääriarvoja lukuunottamatta. Tein aineistosta histogrammin ensin jo aiemmin käytetyllä internetsovelluksella, mutta totesin ärsyttäväksi klikkailla internetin ja MapInfon välillä, joten tein histogrammin myös paperille käsin. Tämä oli nopeaa, sillä alueita on vain viisitoista. Halusin, että aineiston poikkeavuudet tulisivat näkyviin kartalla, joten päätin tehdä luokkavälien määrityksen itse. Näin sain mielestäni hyvin näkyviin sen, että suurin osa valtion provinsseista kuuluu kahteen keskimmäiseen luokkaan, joissa perheiden määrän odotettu prosentuaalinen kasvu liikkuu yhden prosenttiyksikön tuntumassa. Luvut eivät kuitenkaan välttämättä ole enää täysin ajankohtaisia, sillä ne on laskettu vuoden 2006 arvojen ja ennusteiden mukaisesti.
Sekä perheiden absoluuttisesta määrästä että prosentuaalisesta muutoksesta oli tehty kolme eri arvioita: low, medium ja high. Käytin karttani aineistona medium sarakkeen arvoja, sillä arvelin niiden osuvan lähimmäksi totuutta. Olisi ollut mielenkiintoista tehdä kartat kaikista kolmesta arviosta, sillä joidenkin provinssien kohdalla ennusteet vaihtelivat suurestikin. Joissakin Eteläsaaren provinsseissa, (esimerkiksi West Coast) oli ennustettu lowtasolla perheiden määrän laskua, kun se mediumtasolla oli kaikkialla nousussa.
Valmiista kartasta (kuva 2.) voidaan huomata, että suurin osa Uuden-Seelannin perheistä on sijoittunut Pohjoissaarelle, mikä ei ole yllättävää, sillä lähes 3/4 asukkaista asuu Pohjoissaarella. Siellä suurimpia kasvukeskuksia ovat Aucklandin ja Bay of Plentyn provinssit.
Kuva 2. Uuden-Seelannin perheiden lukumäärän arvioitu vuosittainen kasvu sekä perheiden lukumäärä vuonna 2011 ja ennuste vuodelle 2031 provinsseittain (Statistics New Zealand 2012).
Vaikka provinssit kuuluvatkin ylimmän odotetun kasvun luokkaan, on huomioitava, että perheiden absoluuttiset lukumäärät liikkuvat aivan eri tasoilla. Aucland on ja tulee varmasti jatkossakin olemaan valtion suurin kaupunkialue. Aucland (kuva 3.) on muun muassa ilmasto-olosuhteiltaan suotuisinta aluetta, mikä on vetänyt alueelle turismia ja jouduttanut kaupungin kehitystä. Pohjoissaarelta voidaan nostaa myös esiin pääkaupunki Wellingtonin provinssi. Vaikka alueen perheiden määrän ei odoteta kasvavan kuin hieman päälle prosentin vuosittain, on perheiden absoluuttinen määrä suhteellisen suuri muihin provinsseihin verrattuna. Toisaalta perheiden määrä ei näytä kasvavan enää kovin paljoa absoluuttisestikaan (niin Wellingtonissa kuin muuallakaan), mikä saattaa viitata teollisuusmaille tyypilliseen väestön vanhenemisen ilmiöön.
Kuva 3. Näkymä Uuden-Seelannin suurimmasta kaupungista Aucklandista (Kaplan International Colleges 2012).
Eteläsaarella menestyvin provinssi on ehdottomasti Canterbury, sillä sen alueella sijaitsee saaren suurin keskus Christchurch. Perheiden pientä määrää selittää Eteläsaaren muutenkin vähäinen asutus, sillä asuinolot ovat muun muassa Eteläisten Alppien vuoriston takia karut. Tätä selittää kuva 4, joka on lukion Aluetutkimus kurssilla tekemäni kartta Uuden-Seelannin pinnanmuodoista. On kuitenkin mielenkiintoista seurata Christchurchin jatkuvaa kehitystä esimerkiksi pääkaupunki Wellingtoniin verrattuna.
Kuva 4. Lukiossa tekemäni kartta Uuden-Seelannin pinnanmuodoista.
Käyttämässäni aineistossa oli tietoa myös perheiden asumismuodoista, joita olisi ollut mielenkiintoista tutkia. Ajattelinkin tehdä niistä toisen kartan, mutta ajanpuutteen vuoksi se jäi. Tämä on sinäänsä harmi, sillä se olisi antanut nyt tekemälleni kartalle enemmän informaatioarvoa ja syvyyttä. Lopputuloksena olen kuitenkin karttaani teknisesti tyytyväinen, vaikka aihe olisi voinut olla niin sanotusti vähemmän itsestään selvä.
Olen samaa mieltä Ainokaisa Tarnasen kanssa siitä, että hienointa oli kuitenkin katsella valmista karttaa, jonka oli alusta asti koonnut itse (jos nyt ei lasketa mukaan aineiston keruuta). Uskon, että päähäni on tarttunut paljon tietoa kartan laatimisprosessista geoinformatiikan menetelmien avulla, vaikken edes muista ulkoa kaikkia MapInfossa käyttämiämme toimintoja. Siksi aionkin säilyttää kurssilta saadut ohjemonisteet, jotta voin tukeutua niihin myös tulevaisuudessa.
Lähteet:
Hietanen, J (2012). Kurssikerta 7!. TVT3-blogi 2.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/johietan/>
Kaplan International Colleges (2010). 2.3.2012. <http://kaplaninternational.com/blog/auckland-the-city-of-sails/>
Maps of World (2012). 26.2.2012. <http://www.mapsofworld.com/newzealand/>
Tarnanen, A (2012). Kurssikerta 7. TVT3-blogi 2.3.2012. <https://blogs.helsinki.fi/atarnane/>
Uuden-Seelannin tilastokeskus (2012). New Zealand Statistics 19.2.2012. <http://www.stats.govt.nz/browse_for_stats/people_and_communities/Families/SubnationalFamilyandHouseholdProjections_HOTP06-31update.aspx>