Viimeisellä kurssikerralla saimme testata taitojamme oman teemakartan tekemisessä alusta alkaen. Tehtävänä oli tuottaa kahden teeman teemakartta mistä tahansa aiheesta millä tahansa alueella. Ja valinnanvaraahan oli. Yritin aluksi keksiä jonkinlaista karttaa Intiasta, mutta turhauduin hyvin nopeasti hankalasti ymmärrettäviin taulukkoihin ja sivustoihin. Päädyin sitten tutkimaan YK:n eri osastojen sivuilta löytyviä tilastoja ja eksyin lopulta UNESCO:n tilastokeskuksen sivuille, josta löytyikin valtavasti mielenkiintoista tilastotietoa mm. koulutuksesta, tieteestä ja teknologiasta, sekä kulttuurista. Osa tilastoista oli kuitenkin kovin vajanaisia, varsinkin kehitysmaissa, joten päätin tarkentaa alueen Eurooppaan, josta löytyi melko kattavasti tietoa. UNESCO:n kunniaksi on sanottava, että sivut toimivat paljon paremmin kuin monet muut vastaavat sivut, joita tarkastelin; Tilastoja oli helppo rajata ja etsiä vain itseä kiinnostavaa tietoa, ja vaikka sivut olivatkin hieman vanhentuneen näköiset, niitä oli helppo käyttää. Toisaalta tieto ei ollut kovin uutta, sillä esimerkiksi kirjastoja ja julkaistuja kirjoja käsittelevät tilastot, joita päädyin käyttämään kartassani, olivat vuodelta -99.

Päätin siis tehdä kartan, jossa koropleettina pohjalla näkyy julkisten kirjastojen määrä väkilukuun suhteutettuna ja päällä pylväsdiagrammeina maassa julkaistujen kauno- ja tieteiskirjojen määrä. Nyt tässä blogia kirjoittaessani tosin tajusin, että olin käyttänyt aiemmin kurssilla hyödynnettyä World-tietokantaa, josta löytyi kätevästi myös tilastotietoa maiden väestöstä. Tämän tilaston väkiluvut ovat tietenkin kymmenisen vuotta tuoreempia kuin UNESCO:n kirjatotilasto, joten ei ehkä ollut fiksuin idea yhdistää niitä toisiinsa. Taas hyvä esimerkki siitä, että tilastojen kanssa leikkiessä pitää tosiaankin olla tarkkana.

Kuva 1. Kartta Euroopan kirjastoista ja julkaistuista kirjoista vuosina 1995-1999 (UNESCO, 2014 a ja b).

UNESCO:n tilastojenkaan tuominen MapInfoon ei ollut täysin vaivatonta, mutta yllättävän hyvin ohjelma osasi pienellä avustuksella yhdistää maat. Työ olisi saattanut olla vaivalloisempi isommalla alueella, mutta Euroopassa on onneksi niin vähän valtioita, että ne olisi yksitellenkin saanut yhdistettyä karttaan. Karttapohjana hyödynsin edellisen kurssikerran tietokantaa, josta rajasin Euroopan maat ja ikkunassa vielä suurimman osan Venäjästä. Isoimmaksi ongelmaksi kartan teossa muodostui tilastojen puuttellisuus. Monesta maasta ei löytynyt tietoa julkaistuista kirjoista tai julkisista kirjastoista, ja varsinkin Balkanilla ei kummastakaan. Muutamista maista taas oli tiedossa vain kirjastojen hallintoyksiköt, kun suurimmassa osassa maista löytyi tieto myös palvelupisteistä, joita oli huomattavasti enemmän. Hieman tietoja yhdistelemällä ja soveltamalla sain kuitenkin mielestäni melko kattavan ja toimivan teemakartan. Muutamia hieman turhauttavia piirteitä MapInfossa kuitenkin selvisi, ehkä nyt paremmin kuin aiemmin. Esimerkiksi se, että legendan muokkaus on vain hyvin rajallisesti mahdollista, en ainakaan keksinyt järkevää tapaa lisätä koropleettikartan legendaan palkkia harmaalle sävylle, joka siis kuvaa tilastotiedon puutetta. Eikä sitä oikein voinut piirtää syrjäänkään, sillä se olisi näyttänyt vain tyhmältä. Vastaan tuli myös sama ongelma kuin edellisellä kurssikerralla, eli MapInfo ei anna kovin vapaita käsiä kohteiden kokoon liittyen. Muutamissa paikoissa esimerkiksi maiden nimet olisi voinut kirjoittaa hieman pienemmällä fontilla, jotta ne eivät olisi menneet päällekäin rajojen kanssa, mutta 8 on MapInfon mielestä pienin olemassaoleva fonttikoko. Pylväskartoissa ei myöskään ollut vaihtoehtona nolla-arvojen jättämistä pois, missä ei edes ole mitään järkeä, sillä kuka tarvitsee pylvästä, jonka arvo on 0? Näitä ongelmia lukuunottamatta kartan teko alkoi sujua jo varsin hyvin, eikä monia toimintoja tarvinnut juurikaan miettiä ja arpoa.

Kartta ei näytä juurikaan yhteyttä kirjastojen määrän ja julkaistujen kirjojen määrällä, mikä oli melko odotettavissa. Paljon tärkeämpi tekijä näyttäisi olevan molempien muuttujien kohdalla sijainti, sillä molemmat ovat vahvasti jakautuneita. Yllättäen eniten kirjastoja näyttäisi olevan Itä-Euroopassa, mitä en oikein osaa selittää. Olisiko esimerkiksi Neuvostoliitossa panostettu kirjastoihin kansan kasvattamiseksi? Samoin on melko yllättävää, että esimerkiksi Ranskassa, Saksassa ja Ruotsissa on niin vähän kirjastoja. Julkaistujen kirjojen osalta kartta on vähemmän yllättävä, sillä Euroopan suuret valtiot, kuten Iso-Britannia, Ranska ja Saksa ovat julkaistujen teosten kärjessä, kun taas muualla Euroopassa on melko tasaisesti matalat luvut. Tähän olisi ollut ehkä hyvä saada maininta siitä, että pylväiden koko ei kasva aritmeettisesti, sillä se voi hämätä pienempien lukujen arvioinnissa. Ehkä ainoa yllätys kartassa oli se, että Venäjäkään ei korostu kartassa kirjojen osalta. Voisi kuvitella, että edes väkiluvun puolesta siellä julkaistaisiin edes jonkin verran enemmän kirjoja kuin esimerkiksi Puolassa.

Tästä viimeisestä kerrasta jäi oikeastaan aika hyvä mieli, sillä kartan teko ja tilastojen käsitteleminen ei tuntunut enää lainkaan niin turhauttavalta kuin esimerkiksi edellisellä kurssikerralla, mikä luultavasti osoittaa, että jotain on jäänyt mieleen. Nyt MapInfosta alkaa olla jo sellainen käsitys, että siihen voi itsenäisestikin tutustua ja opetella lisätoimintoja. Syksyn periodeissa sen käyttäminen ilman ohjeita tuntui lähes mahdottomalta. Myös tiedonkäsittely ja tilastot ovat auenneet uudella tavalla. Joten kiitos kurssista, tästä on hyvä jatkaa!

Lähteet:

UNESCO Institute for Statistics (2014a). Public Libraries. <http://stats.uis.unesco.org/unesco/TableViewer/tableView.aspx?ReportId=207>. Luettu 25.2.2014.

UNESCO Institue for Statistics (2014b). Historic Data (1995-1999): Book production: Number of titles by UDC classes. <http://stats.uis.unesco.org/unesco/TableViewer/tableView.aspx?ReportId=5594> Luettu 25.2.2014.